Kaupallinen yhteistyö Fortum

“Kuin ampuisi hyttysiä tykillä” – Veronkiertoa estävä laki osuu investointeihin ennen kuin se kohdistuu veronkiertoon

EU:n veronkiertodirektiiviin perustuva laki säädettiin sellaisella kiireellä, että sitä ei saatu aivan valmiiksi. Seuraava hallitus joutuu palaamaan asiaan, koska nyt laki hidastaa yhteiskunnalle tärkeitä infrastruktuurihankkeita. Suomi päätti jättää hyödyntämättä osan EU-direktiivin sallimista lievennyksistä.

Fortum
Uusi EU-direktiivi saattaa hidastaa investointeja päästöttömään energiaan ja teollisuustuotantoon EU-alueella. Kuvassa tuulimyllyjä Ahvenanmaalla. Kuva: Heikki Saukkomaa/Lehtikuva

Lyhyesti

  • EU:n komissio valmisteli ennätysajassa veronkierron torjuntaa koskevan direktiivin. Taustalla oli muun muassa Panama-paperien vuoto vuonna 2016, joka paljasti laajamittaisen veronkierron EU-alueella.
  • Veronkiertodirektiiviin perustuva laki tulee voimaan Suomessa tammikuussa.
  • Lailla oli niin kova kiire, että siihen ei ehditty lisätä kohtaa, joka jättäisi yhteiskunnalle tärkeät infrastruktuurihankkeet lain ulkopuolelle.
  • Laki rajaa konserniyritysten korkomenojen vähentämisoikeutta verotuksessa.
  • Lain vaikutukset kohdistuvat erityisesti pääomavaltaisiin yrityksiin.
  • Uudistus vaikuttaa yritysten halukkuuteen investoida EU:ssa samaan aikaan, kun tarvittaisiin isoja investointeja päästöttömään energiaan ja energiatehokkuuteen teollisuudessa.
  • Lakiin lisättävää infrastruktuurivapautusta selvitetään parhaillaan.

“Minua hämmentää tämä kiire. Luulen, että suurin osa EU-edustajista ei edes tiennyt, mistä äänesti. On selvää, että kiireesti säädettyihin direktiiviin ja lakiin jää virheitä ja korjaustarpeita, mikä entisestään vaikeuttaa yritysten tilannetta. Investointiympäristöstä tulee ennakoimaton”, Fortumin verojohtaja Reijo Salo sanoo.

Suomessa kuten muissakin EU-maissa astuu ensi vuonna voimaan laki yritysten lainojen korkovähennysten rajoittamisesta. Laki vaikuttaa pääomavaltaisten yritysten lainanhankintaan sekä ulkoisen että konsernin sisäisen lainoituksen osalta.  Laki perustuu EU:n veronkierron estämisen direktiiviin, joka valmisteltiin kiireesti sen jälkeen, kun muun muassa Panama-paperit olivat tuoneet esille, kuinka laajamittaista veroparatiisiyhtiöiden käyttö on EU-alueella.

Ikävä kyllä, uusi laki kohdistuu erityisen voimakkaasti energia-alaan, jonka pitäisi juuri nyt tehdä raskaita investointeja.  Kaikista suurista investoinneista, joihin tarvitaan merkittävää lainarahoitusta, tulee kalliimpia. Energiainvestoinnit ovat erittäin pääomavaltaisia, ääriesimerkkinä ydinvoima, eikä voimaloita voida rakentaa ilman merkittävää lainoitusta.

“Kyllä näin on, direktiivi ja sen täytäntöönpano tulevat vaikuttamaan koko Euroopan alueella voimakkaimmin pääomaintensiivisiin aloihin”, valtiovarainministeriön finanssineuvos Jari Salokoski sanoo.

Riskinä on, että isot investoinnit Suomessa vähintäänkin lykkääntyvät. Tämä koskee paitsi täysin uusia hankkeita, myös teollisuus- ja energialaitosten kunnostusta.

”Juuri nyt tarvittaisiin mittavia investointeja päästöttömään energiaan ja ekologisempaan teollisuustuotantoon, mutta samaan aikaan investointiympäristöstä tehdään hankalampaa. Tämä on epäloogista”, Salo sanoo.

Saloa hämmentää, että Suomi ei hyödynnä täysimääräisesti EU-direktiivin mahdollistamia lievennyksiä.

Valtiovarainministeriö on arvioinut, että lain tuoma verohyöty olisi ensi vuonna vähäinen, vain 10 miljoonaa euroa.

Infrastruktuurihankkeita koskevaa poikkeusta ei ehditty valmistella

Jos jostakin, niin kaikki osapuolet ovat erittäin yksimielisiä siitä, että yhteiskunnalle tärkeiden infrastruktuurihankkeiden tulee saada poikkeusasema uudessa laissa. Suomessa huolena ovat erityisesti energiainvestoinnit.

Miksi näin ei ole sitten tehty?

“Emme yksinkertaisesti ehtineet tehdä selvitystä, miten infrastruktuurihankkeita koskeva poikkeus saataisiin sovitettua lakiin siten, että se olisi sekä EU-direktiivin mukainen että yhteensopiva EU:n valtiontukilainsäädännön kanssa”, Salokoski sanoo.

Erityisesti SDP, kansanedustaja Timo Harakka ja SAK ovat puolustaneet uutta lakia voimakkaasti ja vaatineet, että laista olisi otettu Suomessa käyttöön vieläkin tiukempi versio. Silti hekin, jotka vaativat tiukempaa puuttumista verosuunnitteluun, ovat sitä mieltä, että yhteiskunnalle tärkeät infrastruktuurihankkeet ja energiainvestoinnit pitäisi saada vapautuksen piiriin.

Salokosken tietojen mukaan viisi EU-maata on kysellyt komissiolta infrastruktuurihankkeista ja muun muassa Ruotsissa on päätetty perustaa erillinen selvitystyöryhmä käsittelemään asiaa. Sama selvitystyö tullaan tekemään myös Suomessa, mutta tämän lain astuessa voimaan tammikuussa infrastruktuurihankkeita käsitellään kuten kaikkia muitakin yritysinvestointeja.

Jotta asia saataisiin korjattua, tarvitaan aluksi siis selvitys, jossa lähdetään liikkeelle aivan perusasioista.

Aluksi valtiovarainministeriöiden asiantuntijat neuvottelevat komission asiantuntijoiden kanssa siitä, miten EU-tasolla määritellään infrastruktuuri-investointi. Tämän lisäksi joudutaan pohtimaan, miten infrastruktuuri-investoinnit sovitetaan yhteen muiden valtiontukien kanssa, ja kaiken pitäisi olla myös yhteensopivaa OECD:n säädösten kanssa.

Mistä uudessa laissa on kyse?

EU:n komissio valmisteli ennätysajassa veronkierron torjuntaa koskevan direktiivin, josta saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys kesäkuussa 2016.

Direktiiviin perustuvalla lainmuutoksella rajataan yritysten pankkilainojen korkomenojen vähentämisoikeutta tuloverotuksessa. EU:n komission tavoitteena on kitkeä veronkierto tiukoin linjauksin.

Aiemmin yritykset ovat voineet vähentää ulkopuolisesta rahoituslaitoksesta otettujen lainojen korkoja pääosin täysimääräisesti. Konsernin sisäisiä lainoja on voitu vähentää 500 000 euroon asti ja tämän jälkeen 25 prosenttia liiketoiminnan oikaistusta tuloksesta.

Uusi laki rajaa korkojen vähennysoikeutta myös ulkopuolisista rahoituslaitoksista otettujen lainojen osalta aiempaa enemmän. Korkoja voi vähentää 3 miljoonaan asti ja tätä ylittävältä osalta 25 prosenttia liiketoiminnan oikaistusta tuloksesta.

Sekä vanhassa että uudessa laissa on mukana niin sanottu tasevapautus. Tämä sallii sen, että osa velkaisen tytäryhtiön lainakoroista voidaan vähentää verotuksessa, samoin kuin ulkopuolisen rahoituslaitoksen myöntämän lainan korot.

Jos yritys rahoittaa suuria investointeja velkavetoisesti, lainojen vuotuiset korot saattavat ylittää 25 prosenttia liiketoiminnan tuloksesta, jolloin iso osa lainojen koroista ei ole enää vähennyskelpoisia. Erityisen hankalaa tämä on yrityksille, jotka eivät edes pyri voittoon, kuten Mankala-yhtiöille. Lain negatiiviset vaikutukset kohdistuvat myös suuriin teollisuusyrityksiin ja kiinteistösijoitusyhtiöihin.

EU-direktiivi mahdollistaa muutamia kansallisia poikkeuksia ja helpotuksia. Suomi otti käyttöön suurimman osan EU-direktiivin mahdollistamista poikkeuksista ja helpotuksista, mutta osa lain tulkinnasta on täällä tiukempaa kuin mitä EU-direktiivi vaatisi.

Hallitus on siirtänyt infrastruktuurihankkeita koskevan poikkeuksen säätämisen jatkovalmisteluun. Ainoastaan sosiaalinen asuntotuotanto jätettiin Suomessa lain ulkopuolelle tässä vaiheessa.

“OECD:ltä on hyvin tarkat säädökset siitä, miten yksityiset sijoittajat voivat osallistua julkisiin infrastruktuurihankkeisiin. Näillä säädöksillä pyritään estämään tehokkaasti veronkierron harjoittaminen hankkeiden yhteydessä”, Salokoski sanoo.

Fortumin Salon mielestä EU:n lainsäädäntötyön olisi juuri pitänytkin lähteä liikkeelle OECD-säännöksistä, jotka ovat tiukat ja kohdistuvat selkeämmin itse veronkiertoon.

“Vaikuttaa siltä, että kaikkia yrityksiä halutaan käsitellä lähtökohtaisesti veronkiertäjinä. Jos yritys harjoittaa toimintaansa pelkästään verosuunnittelun näkökulmasta, loppuisi sen toiminta pian. Uusi direktiivi on kuin ammuttaisiin hyttysiä tykillä. Säännöksen osumatarkkuus on siis olematon. Ongelmana on, että laissa ei ole otettu lainkaan huomioon vaikutuksia investointi-ilmapiiriin samaan aikaan, kun teollisuudelta vaaditaan suuria investointeja”, Salo sanoo.

Salolle vastaa SDP:n veropoliittinen asiantuntija Lauri Finér. Hän toimii myös Harakan eduskunta-avustajana.

”SDP:n kanta on, että yhteiskunnalle tärkeät julkiset infrahankkeet olisi perusteltua rajata säännöksen ulkopuolelle. Uudistusta odottaessa kaikki ennen kesäkuuta 2016 ulkopuolisilta otettujen lainojen korot saa vähentää verotuksessa”, Finér sanoo.

Ja niin yhtiöt nyt tekevätkin. Ne odottavat.

“Me olemme Mankala-yhtiö, jota esityksen ei ylipäätään pitäisi koskea, koska veronkierto ei ole meille mahdollista. Odotamme, mitä hallitus päättää infrastruktuurihankkeiden vapauttamisesta”, Pohjolan Voiman talousjohtaja Minna Laakso sanoo.

Pohjolan Voimaa omistavat muun muassa UPM ja Stora Enso sekä joukko kaupunkeja ja kaupunkien energiayhtiöitä, kuten Porin kaupunki ja Helen.

Lakia korjataan, mutta Mankala-yhtiöt uhkaavat jäädä väliinputoajiksi

Mankala-yhtiöt ovat Suomen energiatuotannon erikoisuus. Ne ovat yhteisomistuksessa olevia energiayhtiöitä, joiden tehtävänä on tuottaa omistajilleen – teollisuus- ja energiayhtiöille sekä kunnille – energiaa omakustannushintaan. Mankala-yhtiöiden tavoitteena ei ole tehdä voittoa, joten ne eivät voi uuden lain mukaan vähentää myöskään lainojen korkoja liiketoiminnan tuloksesta.

“Mankala-yhtiöt ovat suomalainen erityispiirre ja SAK:lta tulee vahva tuki sille, että selvitetään, kuinka yhtiöt saadaan poikkeuksen piiriin”, SAK:n elinkeinoasioiden päällikkö Lauri Muranen toteaa.

Myös SDP:n Finér katsoo, että Mankala-yhtiöt tulisi saada infrastruktuurivapautuksen piiriin.

On kuitenkin täysin mahdollista, että EU-direktiivin mahdollistama poikkeus infrastruktuurihankkeille ei tule koskemaan Mankala-yhtiöitä.

“Se, että yritys on voittoa tavoittelematon tai osuuskunta, ei tarkoita välttämättä sitä, että se olisi lain tarkoittaman infrastruktuuria koskevan vapautuksen piirissä, tai että se tuottaisi julkista infrastruktuuria”, Salokoski sanoo.

Kaikki riippuu nyt Euroopan komission muodostamasta näkemyksestä, mitä yleishyödyllinen infrastruktuurihanke tulee pitämään sisällään.

”Käsittääkseni direktiivi antaa liikkumavaraa tässä, kun kyse on yleisestä intressistä, johon energiapolitiikka mahtuu”, Fortumin Salo sanoo.

Tasevapautus säilyy, mutta korkovähennysoikeutta ei nostettu 30 prosenttiin

Lainvalmistelun yhteydessä on puhuttu eniten niin sanotusta tasevapautuksesta ja sen käyttämisestä hyväksi aggressiivisessa verosuunnittelussa.

Tasevapautus koskee konsernin sisäisiä lainoja, esimerkiksi emoyhtiön myöntämiä lainoja tytäryhtiölleen. Jatkossa korkovähennysrajoitus ja siten myös tasevapautus koskee myös ulkopuolisilta otettuja lainoja. Tasevapautuksen käyttäminen mahdollistaa sen, että osaa konsernin sisäisistä lainoista käsitellään verotuksellisesti kuin ulkopuolisen rahoituslaitoksen lainoja. Näin vanhan lain puitteissa yhtiö on saanut vähentää kaikki korkokulut verotuksessa korkovähennysrajoituksesta huolimatta.

Tarkoituksena on ollut, että yritystä ei rangaistaisi siitä, että se ottaa lainan konsernin sisältä, sen sijaan että se ottaisi lainan ulkopuoliselta rahoitusyhtiöltä. Käytännössä verottaja ottaa siis huomioon sen, onko velan ottaneen tytäryhtiön tase velkaisempi kuin emoyhtiön.

Suurin osa teollisuuskonserneista keskittää rahoituksen emoyhtiöön tai erilliseen rahoitusyksikköön varmistaakseen halvemman rahoituksen hankinnan.

”Fortumilla konsernin sisäinen rahoitus tehdään aina liiketoiminnan tarpeisiin ja se myönnetään tytäryhtiöille markkinalähtöisesti. Erillisen rahoitusyhtiön käyttö suojaa emoyhtiön jakokelpoisia varoja. Kun lainan hankinta on keskitetty, korkomarginaalit ovat pienempiä”, Salo sanoo.

Jotkut yritykset ovat hyödyntäneet tasevapautusta aggressiivisessa verosuunnittelussa. Esimerkiksi pääomasijoittajien omistamien yhtiöiden tase on vivutettu korkeakorkoisilla osakaslainoilla, jolloin korot on voitu vähentää verotettavaa tuloa laskettaessa. Yritys ei välttämättä maksa lainkaan veroa, mutta osakkaat ovat saaneet tuloa yrityksestä koko ajan lainojen korkoina. Tätä tuloa on maksettu tyypillisesti korkeamman verotuksen maasta matalamman verotuksen maahan. Tällaista verokeinottelua uudella lailla on haluttu kitkeä.

”Aggressiivinen verosuunnittelu ei välttämättä liity ainakaan kokonaan oikeisiin investointeihin vaan esimerkiksi yrityskauppoihin tai konsernin sisäisiin järjestelyihin”, Finér sanoo.

Suomi salli tasevapautuksen omassa kansallisessa lainsäädännössään, mutta rajaa konsernin sisäisten lainojen korkovähennysoikeuden 500 000 euroon. Tämä on sama kuin Suomessa on ollut aiemminkin käytössä. EU-direktiivi olisi sallinut konsernin sisäisten lainojen korkovähennyksen ulottamisen kolmeen miljoonaan euroon.

Kuten yleensä politiikassa, EU:n uutta direktiiviä on syytetty siitä, että se on kompromissi, ja sen vuoksi direktiivin ja siihen liittyvän lain teho on heikompi, kuin mitä komissio oli alun perin tarkoittanut. Nyt laki on joka tapauksessa vielä keskeneräinen infrastruktuurivapautuksen osalta. Tämä tarkoittaa yritysten toimintaympäristölle samaa kuin ennakoimattomuus. Ennakoimattomuus on myrkkyä yritysten pitkän tähtäimen investointihalukkuudelle.

Uuden lain tuomaa ennakoimattomuutta olisi voinut Salon mielestä lieventää Suomessa nostamalla korkojen vähennysoikeus 25 prosentista 30 prosenttiin, mutta näin Suomessa ei haluttu tehdä.

“Hallitus päätti, että Suomi pysyy 25 prosentissa, koska samaa prosenttimäärää oli käytetty aikaisemmassa laissa. Tällä haluttiin säilyttää aikaisemmin valittu linja”, Salokoski kertoo.

Artikkelin on kirjoittanut kaupallinen johtaja Outi Toivanen-Visti

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta