Nuoruudessa ikätoverien merkitys lisääntyy valtavasti. Porukkaan kuuluminen ja siinä hyväksytyksi tuleminen ovat aivan uudella tavalla tärkeitä ja ikätovereiden kiusaaminen voi jättää erityisen syvät jäljet.
Kiusatut nuoret ovat tyypillisesti kokeneet kiusaamista jo pitkään, usein vuosien ajan. He kertovat siitä harvemmin kenellekään ja heidän luottamuksensa aikuisten kykyyn auttaa on vähäinen. Kaiken lisäksi nuoruusiässä aggressiivisesti muita kohtaan toimivat oppilaat saattavat olla kaveriporukassa suosittuja samalla kun nuorten käyttäytymisnormit suhtautuvat aikaisempaa hyväksyvämmin kiusaamiseen. Kiusattujen nuorten tilanne on kaikista näistä syistä hankala.
Nuoruusiässä myös riski ahdistuneisuus- ja masennusoireilun alkamiselle kohoaa ylipäätään ja kiusatuksi joutuminen lisää oireiden esiintymistodennäköisyyttä entisestään.
Kiusaamisen ehkäisyn ja siihen puuttumisen ohjelmat ovat lukuisten tutkimusten perusteella tehokkaita. Kouluissa, joissa kiusaamista ehkäiseviä ohjelmia toteutetaan laadukkaasti, esiintyy vähemmän kiusaamista.
Kiusaamista ehkäisevien toimenpiteiden tuloksellisuus on kuitenkin heikointa nuoruusikäisten parissa. Ennaltaehkäisevät, koko kouluyhteisössä toteutettavat ja kaikkiin oppilaisiin kohdistuvat toimet ovat varsin tehokkaita 13–14 ikävuoteen saakka, mutta sen jälkeen tulokset lähestulkoon romahtavat. Ikävaihe osuu samaan aikaan kun nuoret siirtyvät alakoulusta yläkouluun.
Ennalta ehkäisevien ohjelmien lisäksi myös puuttumistoimet, eli toimenpiteet joilla tietoon tullut kiusaamistapaus pyritään lopettamaan, toimivat sitä heikommin mitä vanhemmista oppilaista on kysymys.
Nuoruuden erityispiirteet hankaloittavat kiusaamiseen puuttumista
Ei ole aivan selvää, miksi juuri nuorten parissa tapahtuvaan kiusaamiseen on niin vaikea vaikuttaa, mutta joitain yhteisiä selityksiä on mahdollista löytää.
Ensinnäkin nuoruusikään sisältyy hormonaalisia ja aivoalueiden eritahtiseen kypsymiseen liittyviä muutoksia, joiden johdosta nuoret ovat itsekeskeisiä, taipuvaisia riskinottoon, ja herkistyneitä kavereilta saadulle sosiaaliselle palautteelle. Statuksen merkitys kasvaa ja muiden alistamiseen pyrkivä käytös lisääntyy muun muassa testosteronitasoissa tapahtuvien muutosten seurauksena.
Kiusaamisen ehkäisyn näkökulmasta voimakkaat hormonaaliset ja aivoissa tapahtuvat muutokset asettavat erityisiä haasteita kouluarjessa.
Kiusaamiseen johtavat syyt saattavat olla nuoruusiässä ainakin osittain erilaisia kuin lapsuudessa. Esimerkiksi sosiaalisten taitojen puute voi selittää ison osan pienten lasten parissa tapahtuvasta kiusaamisesta.
Nuorten kohdalla kysymys on harvemmin siitä, että ei ole ”kaveritaitoja”. Itse asiassa monella muita kiusaavalla nuorella on iso kaveripiiri ja he osaavat olla mukavia niin halutessaan. Sen sijaan kiusaamista voi motivoida oma pätemisen tarve tai ryhmäpaine – mennään kuin huomaamatta mukaan siihen, mitä muutkin tekevät.
Toisaalta nuoret eivät ole missään asiassa erityisen vastaanottavaisia aikuisten vaikutusyrityksille. Sama pätee myös kiusaamisen osalta. Tärkeämpää on, mitä kaverit ajattelevat ja miten ryhmässä saa hyväksyntää.
Aikuisten, erityisesti auktoriteettiasemassa olevien aikuisten, yritykset kontrolloida nuoria johtavat usein niin kutsuttuun psykologiseen reaktanssiin eli taipumukseen hylätä ulkopuolelta tulevat ohjeet sekä säännöt. Lopputulemana voi olla jopa toivottua päinvastainen käyttäytyminen. Sama taipumus on nähty muussakin nuorten toiminnassa kuten tupakoinnin vähentämiseen pyrkivissä kampanjoissa.
Kampanjat, jossa nuoria kehotetaan perustellusti lopettamaan tupakointi ovat vähemmän tehokkaita kuin kampanjat, joissa esitetään tupakkateollisuus nuorta manipuloimaan pyrkivänä “auktoriteettina” ja savuttomat nuoret sitä vastaan kapinoivina taistelijoina.
Kiusaamisen ehkäisyn mahdollisuudet yläkouluissa
Aivan pieni lapsi ei ehkä vielä ymmärrä, että kiusaaminen satuttaa. Nuori tietää sen, mutta ymmärtääkö hän sen oikeasti, tunnetasolla? Empatian, myötäelämisen taito on keskeinen kiusaamista ehkäisevä tekijä.
Vaikka näyttää siltä, että lasten ja nuorten empatian tasoon kyetään jossain määrin vaikuttamaan, olisi aika miettiä uusia ja tehokkaampia keinoja. Se, että kerromme nuorille kiusaamisesta seuraavan pahaa mieltä, kuulostaa heistä ehkä jo liian moneen kertaan kuullulta itsestäänselvyydeltä.
Kehitämme tutkimusryhmässämme parhaillaan virtuaalitodellisuuteen perustuvaa interventiota, jossa lapsi tai nuori voi omakohtaisen kokemuksen kautta ymmärtää paremmin, miltä kiusatuksi joutuminen tuntuu. VR-lasien avulla läpi eletty moniaistillinen kokemus ei sinänsä varmasti vielä muuta ihmisen käyttäytymistä, mutta se on omiaan herättämään ajatuksia – ja tunteita – sekä toimii hyvänä keskustelun herättäjänä.
Siirtymä alakoulusta yläkouluun saattaa sekin tuoda omat haasteensa kiusaamisen ehkäisyyn. Vertaisporukoiden dynamiikka muuttuu, sillä oppilasryhmät sekoittuvat usein yläkoulusiirtymän kohdalla. Tällöin moni aiempi ystävyyssuhde katkeaa ja oma asema uudessa ryhmässä mietityttää nuoria. Sosiaaliset hierarkiat neuvotellaan uusiksi.
Toki yläkoulut ovat myös organisaatioina erilaisia kuin alakoulut. Ne ovat isompia, opettajia on enemmän ja he tuntevat oppilaat huonommin kuin alakoulun opettajat. Lisäksi yläkoulun opettajat ovat aineenopettajia, jotka eivät ehkä miellä kiusaamisen ehkäisyä samalla tavalla ydintehtäväkseen kuin luokanopettajat alakouluissa.
Voikin olla, että kiusaamisen ehkäisyn ohjelmien toteuttaminen jää yläkouluissa keskimäärin vähemmälle. Joissain kouluissa ehkäisy saattaa olla muutaman aktiivisen aikuisen varassa – tai ei kuulu kenellekään.
Kiusaamisen ehkäisyn ohjelmien toimeenpanoa, pitkäjänteistä toteuttamista on syytä tukea erityisesti yläkouluissa. Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessamme osoitimme, että kaikkein todennäköisimmin kiusaaminen saadaan loppumaan niin ala- kuin yläkouluissakin, kun toteutetaan näyttöön perustuvia malleja.
Tutkimustemme, samoin kuin muualla maailmassa tehtyjen tutkimusten mukaan kiusaamisen ehkäisyssä päästään parhaisiin tuloksiin lapsuuden aikana. Parasta nuorten välisen kiusaamisen ennalta ehkäisyä voivatkin olla toimet, joita on toteutettu jo paljon ennen nuoruusikää – kenties jo ennen kouluikää. Ne luovat perustaa kiusaamisen vastaisille asenteille sekä kyvylle vastustaa ryhmässä syntyviä vahingollisia normeja myös yläkouluvaiheessa.
Kun sitten ollaan jo nuoruusiässä, tehokkaimpia lienevät nuorista itsestään lähtevät aloitteet ja keinot. Parikymmentä vuotta sitten erään yläkoulun tukioppilaat ottivat minuun yhteyttä: he halusivat toteuttaa kiusaamisen vastaisen kampanjan ja pyysivät neuvoja.
Yhteistyö johti paitsi upeaan (ja varsin tulokselliseen) kampanjaan, myös siitä tehtyyn tutkimukseen. Kyseiset oppilaat järjestivät koko koulun yhteisiä tapahtumia ja kiersivät lisäksi jokaisessa seiskaluokassa puhumassa kiusaamisesta ja kaverisuhteista. Jos kiusaamisen vastaiseen toimintaan ryhtyvät suositut, vaikutusvaltaiset nuoret, onnistumisen todennäköisyys on hyvä: tällaisia influenssereita tarvitaan.
Turun yliopisto
Tämän sisällön mahdollistaa Turun yliopisto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu