Kiristyneessä ulkopoliittisessa tilanteessa poliittisten johtajien rooli korostuu niin hyvässä kuin pahassa. Toiset pyrkivät maksimoimaan valtansa kaikin mahdollisin keinoin, toiset keskittyvät sovittelevaan ja kansaa yhdistävään johtajuuteen.
Kriisiaikoina kansan sanotaan kerääntyvän ”lipun ympärille”. Tämä näkyy poliittisten johtajien kasvavassa suosiossa. Toisaalta demokratian periaatteisiin myös kuuluu, että tehtävissään epäonnistuneet poliittiset johtajat voidaan vaihtaa viimeistään vaaleissa.
Oli kriisi tai ei, demokratian toimivuuden kannalta on tärkeää, että yhteiskuntamme näkyvimmissä ja vaikutusvaltaisimmissa asemissa olevien poliittisten johtajien julkiseen asemaan ja vallankäyttöön kiinnitetään huomiota.
Näin on myös presidenttien kohdalla, joiden valtaoikeudet ovat rajatut. Muun muassa Suomi, Ranska, Tšekki, Romania, Liettua, Puola ja Portugali kuuluvat tämän Euroopan yleisimmän regiimityypin alle. Näissä puolipresidentiaalisissa maissa suorilla vaaleilla määräaikaiselle toimikaudelle valittu presidentti jakaa toimeenpanovallan pääministerin ja hallituksen kanssa. Nämä puolestaan ovat vastuussa maan parlamentille.
Kuka on kansan mielestä tilivelvollinen?
Vaalien välillä poliittisten johtajien suoriutumista tehtävissään voi arvioida esimerkiksi säännöllisten mielipidemittausten kautta. Niissä on havaittu, että presidentit nauttivat usein korkeampaa suosiota kuin muut poliittiset toimijat, kuten pääministeri, hallitus ja poliittiset puolueet.
Syy presidentin korkeampaan suosioon löytyy muun muassa perustuslaista: mitä heikommat valtaoikeudet, sitä vähemmän vastuuta. Sitä epätodennäköisemmin kansalaiset myös pitävät juuri presidenttiä tilivelvollisena eli palkitsevat tai sanktioivat presidenttiä poliittisista päätöksistä tai poliittisessa ympäristössä tapahtuvista muutoksista.
Suomen kaltaisissa kaksoisjohtajuuteen nojaavissa järjestelmissä kritiikki kohdistuu presidentin sijaan usein pääministeriin.
Valtaoikeuksiltaan vahvan presidentin järjestelmissä, kuten Ranskassa, tilanne on päinvastainen. Kun presidentti on maan poliittinen johtaja, hän on lähes poikkeuksetta pääministeriä epäsuositumpi.
Lisäksi Ranskan presidentin suosio noudattelee tuttua kaavaa kauden alun ”kuherruskuukaudesta” ajan myötä tapahtuvaan jyrkkään kannatuksen laskuun, jota voidaan kutsua ”hallitsemisen hinnaksi”.
Toisaalta myös hallituksen kokoonpano sekä muuttuva taloustilanne vaikuttavat presidentin suosioon ja siihen, missä määrin kansa asettaa hänet vastuuseen muuttuvassa poliittisessa ympäristössä.
”Kansalaiset arvioivat ja pitävät presidenttejä tilivelvollisina melko oikeansuuntaisesti heidän valta-asemaansa nähden.”
Suomeen, Ranskaan ja muihin Euroopan puolipresidentiaalisiin maihin keskittyvän väitöskirjatutkimukseni perusteella kansalaiset arvioivat ja pitävät presidenttejä tilivelvollisina melko oikeansuuntaisesti heidän valta-asemaansa nähden.
Tutkimus ei siis anna viitteitä siitä, että poliittisen vastuun ja tilivelvollisuuden logiikka olisi presidentin kohdalla erityisen hämärtynyt, vaikka presidentti-instituutioon liitetään usein jopa symbolisia piirteitä koko kansan etua ajavana poliittisena hahmona.
Presidentin suosiollinen asema rakentuu eri palikoista
Isossa kuvassa valtaoikeuksiltaan heikommat presidentit säästyvät usein pahimmalta kritiikiltä päivänpolitiikassa. Tämä puolestaan nostaa heidän julkista profiiliaan.
Lisäksi presidentin korostuneeseen profiiliin vaikuttavat suorilla vaaleilla saatu henkilökohtainen kansan mandaatti sekä verrattain turvattu asema suhteessa muihin poliittisiin toimijoihin. Kun pääministeri voidaan erottaa tehtävistään parlamentin (Suomessa eduskunnan) epäluottamusäänestyksellä, presidentin toimikauden pituus on ennalta määrätty (usein 5 tai 6 vuotta), eikä häntä näin ollen voi erottaa kesken kauden.
Muiden poliittisten instituutioiden on tultava toimeen istuvan presidentin kanssa.
”Heikommatkaan presidentit eivät ole kansalaisten silmissä täysin puoluepolitiikan ulkopuolella.”
Perustuslaki, suora kansan mandaatti tai asema jossain määrin päivänpolitiikan ulkopuolella eivät kuitenkaan yksin määritä presidentin suosion tasoa. Myös presidentin puoluetaustalla sekä presidentin ja pääministerin välisellä vuorovaikutuksella on merkitystä valtaoikeuksista huolimatta.
Heikommatkaan presidentit eivät siis ole kansalaisten silmissä täysin puoluepolitiikan ulkopuolella, vaan myös he kärsivät pääministerien tapaan puoluetaustastaan. Samoin puoluepoliittinen etäisyys hallitukseen ja kahnaukset pääministereiden kanssa vaikuttavat siihen, miten kansalaiset suhtautuvat presidenttiin.
Presidentti-instituutioon liitetyt eräänlaiset symboliset piirteet suojelevat istuvaa presidenttiä siis vain tiettyyn pisteeseen asti.
Tarkoittaako suosio valtaa?
Tätä ei ole vielä juuri tutkittu Euroopan puolipresidentiaalisten maiden osalta. Edellä mainitut seikat kytkeyneenä presidentin suosiolliseen rooliin suhteessa muihin poliittisiin toimijoihin saattavat kuitenkin ylikorostaa presidentin julkista profiilia ja siten lisätä hänen poliittista vaikutusvaltaansa.
Suosio voi tuoda poliittista vipuvartta erityisesti silloin, kun pääministeri ja hallitus ovat presidenttiä huomattavasti epäsuositumpia.
”Presidentti on kuitenkin huomattavasti itsenäisempi poliittinen toimija kuin pääministeri.”
Mikäli presidentti asemaansa vedoten ylittää valtaoikeutensa, voi se aiheuttaa ongelmia kaksoisjohtajuuteen perustuvissa poliittisissa järjestelmissä. Näin voi käydä erityisesti kriisiaikoina, jolloin vaaditaan nopeita päätöksiä ja valtadynamiikka presidentin ja pääministerin välillä saattaa muuttaa muotoaan.
Presidentti on kuitenkin huomattavasti itsenäisempi poliittinen toimija kuin pääministeri, joka on tiukemmin sidottu hallitukseen. Pääministeri on vastuussa parlamentille – presidentti ei ole käytännössä vastuussa kenellekään.
Artikkeli on jatkoa MustRead Akatemia -palvelussa aiemmin julkaistulle artikkelille Suomen presidentin kansansuosista ja näkymistä Alexander Stubbin presidenttikauden alussa.
Tämän sisällön mahdollistaa Tampereen yliopisto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.