Kaupallinen yhteistyö Fennia

Huippulääkärit perustivat oman pienen perhelääkäriaseman, mutta miten sen käy sotessa?

”Onko pieniä huomioitu lainkaan? Koko sote-valmistelu on tehty muista lähtökohdista”, sanoo uudenlaisia toimintatapoja kokeilevan lääkäriaseman perustanut yrittäjä Esa Tahvanainen. Fenniassa käärittiin hihat ja alettiin miettiä, miten pienet yritykset saataisiin mukaan tarjoamaan sote-palveluita.

Kaupallinen yhteistyö: Fennia
Vaikuttavan uran yksityisellä sektorilla ja tutkijoina tehneet Esa ja Pia Tahvanainen perustivat perhelääkäriaseman, jotta pääsisivät kehittämään palveluita. Klinikka1 toimii Helsingin Myllypurossa. (Kuvat: John Palmén)

Myllypuron metroaseman vieressä, vaatimattoman näköisen, 80-luvulla rakennetun toimistotalon kolmannessa kerroksessa on lämmin vastaanotto.

Pöydässä on vanilja-hillo-pitkoa ja kahvia Ikean kupeista. Seinällä on paikallisen taiteilijan taidenäyttely. Klinikka 1:n lääkärit, Esa ja Pia Tahvanainen ottavat potilaita vastaan tasaiseen tahtiin. Klinikka 1 on heidän ikioma lääkäriasemansa. Täällä voi innovoida uusia tapoja ratkoa potilaiden ongelmia ilman ison organisaation kankeita rattaita.

Tahvanaiset eivät ole ihan mitä tahansa lääkäreitä. Ennen yrittäjiksi ryhtymistään he toimivat vastaavina lääkäreinä kahdessa Diacorin Helsingin toimipisteessä. Kummallakin on tausta tutkijoina. Pialla on lisäksi kaksi erikoislääkäritutkintoa ja Esa toimii sivuvirassa Helsingin yliopiston molekyyligenetiikan dosenttina.

Tahvanaiset etsivät lääkäriasemalle sopivat tilat itse. Sitten he hankkivat huonekalut, potilaspöydät ja tietokoneita. Korvalamppuja ja ruiskuja. Suuren osan tarvikkeista Esa osti samaan aikaan toimintansa juuri lopettaneelta Tamperelaiselta lääkäriasemalta ja kuljetti ne itse asemalleen Fiat-pakettiautolla.

Mitä ihmettä? Voiko pieni perhelääkäriasema yhä pärjätä sote-Suomessa? Lääkärinä ansaitsisi elantonsa helpomminkin.

”Diacor oli hieno paikka olla töissä, mutta meillä oli paljon kehitysideoita, joita ei aina päästy toteuttamaan. Siksi halusimme perustaa oman klinikan, perhelääkäriaseman. Täällä voimme hoitaa potilaita omien arvojemme mukaisesti.”

He haluavat tuntea potilaansa. Siksi pöytään on katettu kahvia ja vehnästä. Kun aikataulu sallii, voidaan vastaanoton lomassa  keskustella vaikkapa päivän ajankohtaisista uutisaiheista.

Klinikka 1:llä on paljon uutta kehitteillä yhteistyössä sekä terveysteknologiaan liittyvien startup-yritysten että koulujen kanssa.

”Iso yritys toimii ketjuna ja kaikkien yksiköiden tulee toimia saman ohjeistuksen mukaisesti. Tämä on ymmärrettävää, mutta se hidastaa innovaatioiden ja uusien toimintamallien syntyä”, Esa  perustelee.

Helsingin Pasilassa vakuutusyhtiö Fennian pääkonttorissa yhtiön johtava sote-asiantuntija Kari Varkila on innoissaan tällaisista Tahvanaisten kaltaisista sote-toimijoista.

”Kansalaiset haluavat terveydenhuollolta kasvollisuutta ja läheisyyttä, sitä että palveluihin pääsee helposti ja että paikka ja henkilökunta ovat tuttuja”, sanoo Varkila.

”Suuren huippuyksikön palveluita tarvitaan vasta silloin, kun sairaus on vakava.”

Pitkän uran tutkijana ja terveydenhuollon johtotehtävissä tehnyttä Varkilaa voisi kuvata yhdeksi Suomen viimeisistä sote-optimisteista. Hän näkee sote-uudistuksen yhä mahdollisuutena ratkaista suomalaisten terveys- ja sosiaalipalveluiden liittyvät ongelmat, vaikka nyt julkisesti käytävä keskustelu ei siltä näytä. 

Optimismista kumpuaa myös Fennian Fenniala-hanke. Voivottelun sijaan Fennia on lähtenyt etsimään ratkaisua, joka tarjoaisi sekä inhimillisempää sote-toteutusta suomalaisille, että menestymisen mahdollisuuksia pienille sote-toimijoille, joita Suomessa on nyt noin 16 000.

Sote-valmistelussa pienet yritykset ovat tähän asti jääneet sivustakatsojiksi.

”Onko pieniä huomioitu lainkaan? Koko valmistelu on tehty muista lähtökohdista”, sanoo Tahvanainen.

”Kapitaatiomalli ei sovi pienyrityksiin. Yksi sote uudistuksen lähtökohdista oli, että pienet kunnat tai edes sairaanhoitopiirit eivät kestä taloudellisia riskejä vaan vastuun kantamiseen tarvitaan isompia kokonaisuuksia. Pienten toimijoiden kannalta Kelan korvausjärjestelmää voisi mieluummin kehittää tai ottaa käyttöön vaikkapa palveluseteleitä”, hän jatkaa.

Selvää on, että sotessa, elämän ja kuoleman toimialalla tarvitaan paljon sääntelyä. Se koituu väistämättä isojen eduksi.

”Tämä näkyy muun muassa Kanta-palvelusta. Kukaan ei halunnut tehdä siitä estettä pienille sote-toimijoille, mutta niiden on vaikea löytää sopivaa tapaa käyttää sitä ja järjestelmään liittyminen on kallista”, sanoo Varkila.

Pia Tahvanainen ottaa esimerkiksi verinäytteet itse. Lääkärit eivät sitä normaalisti tee.

Klinikka 1:llä on oma, parkanolaiselta start-up:ilta tilattu potilasjärjestelmä, jonka kehittämiseen Tahvanaiset osallistuvat kliinisinä asiantuntijoina. Sen yhdistäminen Kantaan onnistui, mutta kaikilla toimijoilla ei ole samanlaisia resursseja. Esa osaa myös ohjelmoida itse, joten hän tiesi, mitä tilata.

Tietojärjestelmien lisäksi pienten ongelmiksi koituvat markkinointi ja erilaiset palveluiden laatu- ja vaikuttavuuskriteerit. Niissä jyrää suuruuden ekonomia.

”Pienen toimijan täytyy täyttää kaikki samat velvoitteet kuin vaikkapa HUS:in. Meidän piti täyttää asemaa perustettaessa 20 sentin paksuinen nivaska papereita, joissa selvitimme kaikki aseman toiminnot, lähtien siitä kuinka seuraamme jääkaappimme lämpötilaa huipentuen siihen kuinka valvomme aseman tietoturvaa”, sanoo Tahvanainen.

Juuri tähän ongelmaan Fennia ryhtyi kehittämään Fennialaa. Sen tarkoitus olisi toimia mahdollistajana: edistää pienille toimijoille sopivia tietojärjestelmäratkaisuita, tarjota esimerkiksi markkinointi- ja viestintäpalveluita sekä auttaa palvelun laatua koskevan tiedon kerryttämisessä.

”Fenniala lähti siitä, että tunnistimme ongelman eli pienten toimijoiden aseman sotessa. Sitten aloimme keskustella pienten kanssa tarpeista ja nyt mietimme, miten tästä voisi tulla käytäntäntöä. Hanke on poikkeuksellinen. Vaikka vielä ei ole valmista, olemme alkaneet avoimesti puhua hankkeesta jo tässä vaiheessa viestittääksemme yrittäjille, että älkää vielä luovuttako sote-uudistuksen takia, sanoo Varkila.

Mutta entäs ne säästöt? Sote-uudistuksen pitäisi myös hillitä kustannusten nousua. Miten pieni pystyisi palvelemaan yhtä kustannustehokkasti kuin iso?

Tämä mahdollisuus syntyy Varkilan mukaan verkostosta ja palveluiden modulaarisuudesta, joka on terveydenhuollossa aika perinteinen malli.

 

Fennian johtava asiantuntija Kari Varkila uskoo pieniin yrityksiin inhimillisempien sote-palveluiden tarjoajana.

”Ennen oli keuhkoparantola ja reumasairaala, ongelma ja ratkaisu. Seuraavassa terveydenhuollon vaiheessa palvelut keskitettiin, tuli yhteiset leikkaussalit ja kuvantamislaitteet. Parhaat ratkaisut olivat isoja ja kalliita. Teknologia vie maailmaa nyt toiseen suuntaan. Esimerkiksi sydämen kaikukuvaus voidaan tehdä nyt jopa kännykällä”, Varkila sanoo.

Klinikka 1:llä säästöä syntyy puolestaan siitä, että mitään testejä ei tehdä turhaan. Kalleimmat tutkimukset, kuten magneettikuvaukset ostetaan ulkopuolelta.

”Emme ole laskeneet mitään katetta laboratorio- tai kuvantamistutkimuksille. Emme rahasta tutkimuksilla. Haluamme myydä omaa ja meillä työskentelevän henkilökunnan ammattitaitoa. Pystymme tarjoamaan mahdollisesti koko maan edullisimman kokonaishinnan palveluillemme, mutta samalla kohtuullisen palkan työntekijöillemme”, sanoo Tahvanainen.

Varkilan mukaan Tahvanaisten kaltaisia, yrittäjähaluisia terveydenhuollon ammattilaisia on Suomessa paljon.

”Ihmiset haluavat yrittäjyydeltä vapautta kehittää toimintaa parhaaksi katsomallaan tavalla, tai vaikka lomailla kaksi kuukautta vuodessa. Isossa organisaatiossa ihmisellä on monta pomoa. Nuorille yrittäjyys on elämäntyylikysymys”, sanoo Varkila.

Hän näkee pienillä toimijoilla mahdollisuuksia pärjätä erityisesti harvaanasutuilla seuduilla. Esimerkiksi Kiuruvedellä toimii jo perusterveydenhuollon palveluita tarjoava yksityinen Kiuruveden Kunnanlääkärit, joka kuuluu soten valinnanvapauskokeiluun.

”Isoihin keskuksiin perustuva malli tarkoittaa sitä, että asiakas joutuu reuna-alueelta matkustamaan pitkän matkan. Nämä reuna-alueet voivat olla niitä, joissa pienten toimijoiden, esimerkiksi fysioterapeuttien, olisi luonteva toimia”, sanoo Varkila.

Tahvanaiset etsivät klinikalleen pitkään paikkaa ja päätyivät Myllypuroon, 50 metrin päähän metroasemasta.

Esa Tahvainen on pettynyt sote-valmisteluun. Siinä ei pieniä yrityksiä ole huomioitu lainkaan, hän sanoo.

”Alue on nopeasti kehittyvä, mutta sillä on myös haasteita. Itä-Helsingissä asuu myös paljon maahanmuuttajia. Helsingin kaupungin selvityksen mukaan vieraskielisten osuus Myllypuron asuntokunnissa oli 16 prosenttia vuoden 2014 lopussa. Pelkäsimme, että se aiheuttaisi meille ongelmia, mutta pelko oli turha. Monet heistä työskentelevät työterveyshuoltomme asiakasyrityksissä.”

Tahvanaiset ovat valintaansa selvästi tyytyväisiä.

”Halusimme luoda pienen lämminhenkisen paikan, jossa kuitenkin olisi kaikki modernin lääketieteen tutkimusmahdollisuudet. Myös hinta on tärkeä asia. Hienoista hoitomahdollisuuksista ei ole iloa, jos potilaalla, asiakasyrityksellä tai yhteiskunnalla ei ole varaa niihin.”

 

Artikkelin on kirjoittanut MustReadin kaupallinen johtaja Merja Mähkä