EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivi hyväksyttiin maaliskuun alussa – pelättyjä pakkoremontteja ei ole tiedossa

BRYSSEL. Euroopan parlamentti hyväksyi maaliskuun alussa kiistellyn rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uudistuksen. Komission alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna jäsenmaiden ja parlamentin nyt hyväksymä laki jätti jäsenmaiden oman päätöksenteon varaan ratkaista, kuinka asetetut energiatehokkuustavoitteet saavutetaan. VAPAA LUKUOIKEUS.

Mika Horelli
Euroopan unioni haluaa tulevaisuudessa kaikki uudet rakennukset päästöttämiksi. Kuva: Freestocks.org / Pexels

Euroopan parlamentti hyväksyi rakennusten energiatehokkuusdirektiivin EPBD:n uudistuksen täysistunnossaan Strasbourgissa 12.3.2024. Direktiivin päivitys on osa EU:n Fit for 55 -suunnitelmaa, jolla unionin kasvihuonepäästöjä on vuoteen 2030 mennessä tarkoitus leikata 55 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna.

Parlamentin jäsenistä 370 äänesti säädöksen puolesta, 199 sitä vastaan ja 46 äänesti tyhjää. Jäsenmaiden neuvoston täytyy vielä virallisesti hyväksyä direktiivi, jotta laki tulee voimaan. Maat päättävät itse, missä muodossa direktiivi sisällytetään kansalliseen lainsäädäntöön. Yleensä tämä on tehtävä kahden vuoden kuluessa direktiivin hyväksymisestä.

Uutta EU-säädäntöä pidetään tarpeellisena muun muassa siksi, että rakennusten osuus EU:n energiankulutuksesta on noin 40 prosenttia ja osuus EU:n kaasunkulutuksesta yli puolet. Lisäksi rakennusten osuus on 36 prosenttia energiaan liittyvistä kasvihuonekaasupäästöistä. Myös Suomessa asuminen vie noin 40 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta. 

Euroopan komission mukaan nykyisellään noin 35 prosenttia EU:n rakennuskannasta on yli 50 vuotta vanhaa ja lähes 75 prosenttia on energiatehotonta. Keskimääräinen vuotuinen energiaperuskorjausaste on kuitenkin vain yhden prosentin luokkaa. Tulevaisuuden uusista rakennuksista halutaan päästöttömiä.

Tarkoituksena on myös peruskorjata enemmän energiatehokkuudeltaan heikoimpia rakennuksia ja lisätä EU-maiden energiaomavaraisuutta. Samalla halutaan pienentää myös kansalaisten energialaskuja.

Pelot pakkoremonteista saatiin torjuttua

Komission alkuperäisessä direktiiviehdotuksessa korjausvaatimukset olisi kohdistettu koko rakennuskantaan samanlaisina ja direktiivin vaatimukset olisivat koskeneet suoraan jokaista rakennusta ja omakotitaloa. 

Suomessa pelättiin komission esityksen tarkoittavan pakkoremontointia. Muun muassa Omakotiliitto varoitti, että etenkin taantuvilla alueilla eri puolilla Suomea sijaitsee rakennuksia, joilla ei ole enää lähitulevaisuudessa käyttöä. Käytöstä poistuvien rakennusten remontointi olisi ollut taloudellisesti järjetöntä.

Komission, parlamentin ja neuvoston neuvotteluissa muotoilu muuttui kuitenkin siten, että vaatimukset koskevat kunkin jäsenmaan rakennuskantaa keskimäärin. Maat voivat päättää itse, mihin rakennuksiin ja missä laajuudessa korjaustoimet kohdistetaan. Näin remontit voidaan tehdä yksilöllisesti asukkaiden taloudellisen tilanteen, talojen elinkaaren ja teknisten tarpeiden perusteella.

Säännöt vaihtelevat talojen käyttötarkoituksen mukaan

Direktiivin mukaan asuinrakennusten osalta jäsenmaiden täytyy huolehtia siitä, että primäärienergian keskimääräistä käyttöä vähennetään ainakin 16 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja vähintään 20–22 prosenttia vuoteen 2035 mennessä.

Uusi direktiivi asettaa energiatehokkuuden minimivaatimukset myös muille kuin asuinrakennuksille. Tavoite on, että energiatehokkuudeltaan heikoimmista, muuhun kuin asumiseen tarkoitetuista rakennuksista 16 prosenttia kunnostetaan vuoteen 2030 mennessä ja 26 prosenttia vuoteen 2033 mennessä.

Kaikkien uusien rakennusten on oltava nollapäästöisiä vuodesta 2030 alkaen. Julkisen sektorin käyttämiä tai omistamia uusia rakennuksia määräys koskee jo vuodesta 2028. 

Hyväksytyn direktiivin mukaan yksinomaan fossiilisilla polttoaineilla toimivat erilliset lämmityskattilat poistetaan rakennuksista asteittain vuoteen 2040 mennessä. Säädös jättää kuitenkin oven auki niin sanotuille hybridikattiloille, jotka tällä hetkellä toimivat kaasulla, mutta jotka voidaan tulevaisuudessa vaihtaa vetyyn ja biometaaniin.

Tätä kompromissia on yhtäältä kritisoitu lämmityskattilateollisuuden lobbauksen tulokseksi, mutta toisaalta sitä on myös perusteltu erityisesti siksi, että joissakin EU-maissa sähköverkot ovat niin huonossa kunnossa, että niiden rinnalle on jätettävä muita vaihtoehtoja talojen lämmitykseen. Lisäksi direktiivi säilyttää puhtaan kaukolämmön keinovalikoimassa.

Direktiivi edellyttää myös aurinkoenergian käytön johdonmukaista lisäämistä. Vuoden 2026 loppuun mennessä aurinkopaneelijärjestelmä on asennettava kaikkiin uusiin julkisiin rakennuksiin ja yli 250 neliön uusiin, muuhun kuin asuinkäyttöön tarkoitettuihin rakennuksiin. 

Myös kaikkiin uusiin asuinrakennuksiin on asennettava aurinkopaneelit, jos se on teknisesti mahdollista. 

Uudet säännöt eivät koske maatalous- ja kulttuuriperintörakennuksia. EU-maat voivat niin halutessaan jättää ulkopuolelle myös esimerkiksi arkkitehtonisten arvojensa vuoksi suojellut rakennukset, kirkot ja muut uskonnon harjoittamisessa tai tilapäisessä käytössä olevat rakennukset.

Kompromissi oli tervetullut, mutta tulee vaatimaan tukitoimia

Euroopan parlamentin jäsen Henna Virkkunen (kok.) piti saavutettua kompromissia tervetulleena. Hänen mukaansa komissio ei alkuperäisessä esityksessään käytännössä lainkaan huomioinut alueiden välisiä eroja rakennuskannassa, energiamuodoissa, infrassa tai ilmasto-olosuhteissa, vaan vaati kaavamaisesti kaikilta jäsenmailta kiinteistökannan remontoimista. Lisäksi komission alkuperäinen ehdotus lähti liikaa mikromanageeraamaan sitä, miten aurinkopaneeleita tai sähköauton lataustolppia pitää asentaa. 

”Tässähän ei olisi ollut taloudellisesti mitään järkeä.” 

Virkkunen kertoo, että muun muassa hänen oma EPP-ryhmänsä vaati lainsäädäntöön isoja muutoksia, jotka myös saatiin läpi. 

“Suomessa rakennukset ovat jo lähtökohtaisesti hyvin energiatehokkaita, koska ilmasto on kylmä. Meillä suurin osa rakennuksista lämmitetään sähköllä, ja sähköstä Suomessa yli 90 prosenttia on jo päästötöntä, eli rakennukset ovat hyvin ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita monella tavalla”, Virkkunen sanoi puhuessaan parlamentin täysistunnolle 11. maaliskuuta.  

Energiaremonttien kohdentamisessa säilytetyn kansallisen päätösvallan lisäksi Virkkunen piti tärkeänä, että Suomelle keskeinen ydinvoima kelpuutettiin energialähteeksi nollapäästöisissä rakennuksissa. 

Toisen suomalaismepin, Miapetra Kumpula-Natrin (sd.) mukaan eurooppalaisen päämäärän kansallinen toteuttaminen mahdollistaa erilaisten asuntokantojen ja maakohtaisten ominaispiirteiden huomioimisen. 

Hänen mukaansa yksi parlamentin demariryhmän keskeisistä tavoitteista saavutettiin, kun asuinrakennusten osalta vähintään 55 prosenttia keskimääräisen energiankulutuksen vähenemisestä on direktiivin mukaan saavutettava korjaamalla heikoimman energiatehokkuuden omaavia asuinrakennuksia. 

Kumpula-Natrin mukaan juuri näissä taloissa on kuitenkin vaikeaa löytää energiaremontteihin rahaa, koska niissä asuu hyvin usein pienituloisia ihmisiä. Käytännössä tämä tarkoittaa lisääntyvää tarvetta korjaushankkeiden julkiseen tukemiseen.

”Jäsenmaiden on luotava tukitoimenpiteitä, joissa tuki kohdistuu niille kotitalouksille ja rakennuksille, jotka sitä eniten tarvitsevat”, Kumpula-Natri muistuttaa. 

Saman vahvistaa Euroopan rakennusteollisuusliiton FIEC:n irlantilainen puheenjohtaja Philip Crampton energiatehokkuusdirektiiviä koskevassa laajassa kannanotossaan Euroactiv-verkkomediassa. Kattojärjestöllä on 32 jäsenjärjestöä 27 Euroopan maassa. Suomesta Rakennusteollisuus RT on FIEC:in jäsen.

”Jäsenvaltioilla ja rahoitusalalla on yhteinen vastuu kotitalouksien tukemisesta”, Crampton vaatii. Hänen mukaansa EU-maiden on luotava riittävät puitteet energiatehokkaalle peruskorjaukselle ja käytettävä kaikkia EPBD:n ehdottamia välineitä energiaremonttien edistämiseksi. ”Kansallisten hallitusten on varmistettava, että käytettävissä olevat EU-varat käytetään mahdollisimman tehokkaasti kustannustehokkaisiin peruskorjauksiin”, hän jatkaa.

Rakennusalan huolella rahoituksen riittävyydestä on ymmärrettävät perusteensa. Korjausrakentamisen osuus FIEC:n jäsenorganisaatioiden ja niiden jäsenyritysten toiminnasta on jo kolmannes ja tämän odotetaan kasvavan energiatehokkuusdirektiivin voimaantulon myötä.

Muita Cramptonin esiin nostamia huolia ovat rakennusten energiatehokkaan suunnittelun ja rakentamisen osaamisen lisäämistarve sekä uusien normien aiheuttama rakennuskustannusten nousu.

Tämän sisällön mahdollistaa Energiateollisuus ry.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta

Keskustelu

Pekka Lähteenoja 8.4.2024 07:04
Ihmettelen tuota Komission toimintaa. Onko niin, että Komissio tekee oikeasti vain aloitteen ja jättää varsinaisen lainsäädäntötyön Parlamentille?

Jätä kommentti