Kaupallinen yhteistyö Fortum

Energiapolitiikassa on totuuden hetki – jäävätkö puheet pohjoismaisesta yhteistyöstä vain puheiksi?

Pohjoismainen ministerineuvosto kokoontuu vihdoin marraskuussa puimaan Jorma Ollilan raporttia. Voiko nurkkakuntaisuus pysäyttää energiayhteistyön, joka parhaimmillaan luo Suomeen ja Pohjolaan työtä ja hyvinvointia?

Kaupallinen yhteistyö: Fortum
Aurinkopaneeleja
Ollilan raportin mukaan Pohjoismainen energiapaletti on hiili-intensiteetin alhaisuudella mitattuna 25 vuotta muuta maailmaa edellä. Helsinkiläisessä Cafe Caruselissa sähköä tuotetaan aurinkovoimalla.

Pariisin ilmastokokous ja sen linjaukset. EU:n energiaunionitavoitteet. Geopoliittinen tilanne, jossa nationalismi nostaa päätään. Siirtymä hiilivapaaseen vihreään talouteen.

Miten Suomi ja Pohjoismaat tästä viisaasti luovivat?

Jorma Ollila
Jorma Ollila perää yhteistyön tiivistämistä, jotta Pohjoismaiden ääni vahvistuisi Euroopassa.

Tätä kysymystä Jorma Ollila lähti ratkomaan kesällä julkaistussa raportissaan Pohjoismainen energiayhteistyö: Vahva tänään – vahvempi huomenna.

Tuloksena oli 14 konkreettista ehdotusta ja vahva viesti ministereille: jotta vihreä muutos voidaan kääntää mahdollisuudeksi, Pohjoismaat tarvitsevat yhteisen vision energiayhteistyöhön.

”Yhteistyön tiivistäminen lisää alueen hyvinvointia, koska siten voidaan varmistaa kaikkein tehokkaimmat ratkaisut. Päättäjien vastuulla on löytää yhteistyömuodot, jotka takaavat hyötyjen jakautumisen koko väestön kesken”, Ollila toteaa raportissa.

Mikä raportti?

Jorma Ollila laati Pohjoismaiden ministerineuvoston toimeksiannosta strategiaselvityksen pohjoismaisen energiayhteistyön kehittämisestä seuraavien 5–10 vuoden aikana.

Raportti julkistettiin kesäkuussa.

Raportin keskeisin sisältö on ehdotus yhteisen energiavision luomisesta Pohjoismaihin. Sen lisäksi Ollila ehdottaa mm. yhteistä tutkimusohjelmaa, yhteistä vientistrategiaa ja yhteistä sähkömarkkinafoorumia.

Raportin voi lukea Pohjoismainen yhteistyö -sivuilta

Jos kortit pelataan oikein, vihreä talous luo Pohjolaan työtä ja vientiä.

”Parhaimmillaan energiayhteistyön pohjalta Pohjolasta syntyisi puhtaan energian esimerkkialue koko maailmassa”, visioi mahdollisuuksia kantaverkkoyhtiö Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen.

Ollilan raportti otettiin nyökytellen vastaan niin poliittisella tasolla kuin energia-alallakin.

Vasta nyt yhteistyöhalut joutuvat todelliseen testiin, kun energiaministerit kohtaavat marraskuussa. Kysymys kuuluu, sitoutuvatko Pohjoismaat yhteiseen energiamarkkinaan ja Ollilan peräänkuuluttamiin markkinaehtoisiin ratkaisuihin.

”Helposti käy niin, että kun energiaministeri alkaa viimeistellä pohjoismaisia linjauksia kansalliselle tasolle, käperrytään kansalliseen etuun”, sanoo kansanedustaja Ville Skinnari (sd).

Skinnari kuuluu eduskunnan talousvaliokunnan lisäksi Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskuntaan. Skinnarin mukaan vaaran merkit nousivat esiin keskusteluissa pohjoismaisten kollegoiden kanssa jo ennen raportin julkistusta.

”Pohjoismaisella yhteistyöllä ei voiteta vaaleja”, Skinnari tiivistää.

Viimeisin esimerkki rintamakarkuruudesta oli syyskuussa julkisuuteen tullut Ruotsin ja Norjan valtio-omisteisten kantaverkkoyhtiöiden esittämä kantaverkkojen hallinnointimalli. Suomen Fingrid on luonnehtinut sitä ”käsittämättömäksi” painostukseksi.

Toisaalta Norja ja Ruotsi ovat saaneet suksensa ristiin myös keskenään. Norja on irtautumassa naapurusten yhteisestä uusiutuvan energian sertifikaattijärjestelmästä, johon liittymistä Energiateollisuus selvitytti Pöyryllä pari vuotta sitten. Norjan kärsivällisyys etsiä ratkaisuja loppui, kun investoinnit uusiutuvaan energiaan lisääntyivät Ruotsissa, mutta Norjassa eivät.

Pohjoismaat ovat erimielisiä myös siitä, kuinka tiiviisti Baltian maat tulisi ottaa mukaan Pohjoismaiseen yhteistyöhön.

Yhteistyön haasteeksi voidaan lukea myös se, että lähes kaikki Pohjoismaat ovat jo hyväksyneet omat kansalliset energiastrategiansa.

Erilaisten verotus- ja luparatkaisuiden lisäksi yhteistyötä hankaloittavat kansalliset olosuhteet. Norjassa ja Ruotsissa on paljon vesivoimaa, Tanska käy yhä enemmän tuulella. Suomi joutuu tuomaan sähköä, viime vuonna 22 prosenttia kulutuksesta.  Tuontitarve tosin vähenee merkittävästi, kun Olkiluodon uusi ydinvoimala valmistuu.

Erilaisuutta ei aina ymmärretä.

”Kun 1,5 vuotta sitten loppiaisena oli kovat pakkaset, ilman Venäjän tuontisähköä eivät Suomen kodit olisi lämmenneet. Ruotsalaisten ja norjalaisten on välillä vaikea hahmottaa, miksi Suomelle yhteistyö myös Venäjän ja Baltian kanssa on huoltovarmuuden kannalta tärkeää,” Skinnari kuvaa.

Haasteiden takia Ollila ehdottaakin raportissaan, että Pohjoismaat keskittyisivät sellaisiin yhteisiin intresseihin, joista kaikille riittää pala kakkua.

”Yhteistyötä ei synny, jos vain yksi voittaa”, kuvaa teollisuusneuvos Petteri Kuuva TEM:istä.

Ollilan raportin konkreettiset esitykset, kuten pohjoismaiden yhteinen energia-alan tohtoriohjelma, ovat helposti toteuttavissa.

”Iso kysymys on politiikan harmonisointi ja se suuri visio”, Kuuva sanoo.

Ruotsin energiakomission entinen kansliapäällikkö, nykyisin konsulttina toimiva Bo Diczfalusy on samoilla linjoilla.

”Pakollinen vertaisarviointi ennen kansallista päätöksentekoa voi olla kaukaa haettua. Pohjoismaisen markkinan integroituessa olen periaatteista täysin samaa mieltä Ollilan kanssa, mutta suhtaudun epäilevästi siihen, että poliitikot paljastaisivat päämääränsä tällaisessa vertaisprosessissa, ellei sitä tehdä pakolliseksi”, Diczfalusy sanoo.  

Diczfalusy kertoo olevansa vaikuttunut Ollilan raportin kunnianhimoisuudesta.

”Se on rohkea ja konkreettinen. Ollilalla on vahva usko pohjoismaisen yhteistyön vahvistamiseen, jotta Pohjolaan saataisiin maailman älykkäin energiajärjestelmä”, toteaa Diczfalusy.

Kokoukseen lähtevän Suomen energiaministerin Kimmo Tiilikaisen (kesk) agendaa valmistellaan parhaillaan. Suomi on sitoutunut siihen, että yhteistyötä tehdään muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa.

Energiasta vientiratkaisuita

Ollila lähti raportissaan siitä, että pohjoismainen energia-alan edelläkävijyys pitäisi saada myös käännettyä vientieuroiksi. Esimerkki tällaisesta vientikelpoisesta edelläkävijäratkaisusta ovat älyverkot. Niissä Suomea voidaan pitää maailman ykkösmaana,  Ruotsin seuratessa hyvänä kakkosena.

Älyverkoissa on kyse sähkön käytön ja tarjonnan piikkien tasaamisesta niin sanotun kysyntäjouston avulla. Käytännössä kysyntäjousto voi esimerkiksi kuluttajan kannalta tarkoittaa sitä, että omakotitalon suihkuvesi lämmitetään silloin, kun sähkön tarjonta on suurin ja hinta alhaisin. Älykkään sähkön ostamisen mahdollistaa jokaisesta suomalaisesta kotitaloudesta nykyisin löytyvä etäluettava sähkömittari.

”Muualla Euroopassa näin fiksuja järjestelmiä ei ole. Edelläkävijöinä suomalaiset yritykset voivat viedä näitä ratkaisuita Eurooppaan”, teollisuusneuvos Petteri Kuuva sanoo.

Hyvä järjestelmäkään ei takaa sitä, että se automaattisesti otetaan käyttöön. Yhteistyötä tarvitaan siihen, että hyviä ratkaisuita otetaan käyttöön Euroopan tasolla.

”Ettei käy niin, että otetaan käyttöön huonompi järjestelmä”, sanoo Kuuva.

Ollila toteaa raportissaan, että vaikka pohjoismainen sähkön loppukäyttäjämarkkina on jo pitkälti harmonisoitu, maiden välillä on yhä eroavaisuuksia. Pirtsaleisuus vaikeuttaa yritysten mahdollisuuksia kehittää ja markkinoida uusia palvelukonsepteja ja älykkäitä energiaratkaisuita. Pohjoismailla olisi hyvät edellytykset toimia uusien energiaratkaisuiden testialustana, kunhan pelisäännöt olisivat yhteiset.

Ruotsin ja Norjan kaappausyritys ihmetyttää

Kantaverkkoyhtiö Fingrid sai Ruotsin ja Norjan kantaverkkoyhtiöiltä yllätyspostia viime kesäkuussa. Kumppanukset ehdottivat, että ne ottaisivat pohjoismaisen sähköjärjestelmän hallintaansa – Suomen ja Tanskan kantaverkkoyhtiöille on ehdotuksessa tarjolla vain aisankannattajan rooli.

Pohjoismaiset sähkömarkkinat
Ajantasaisen tilanteen voit katsoa Fingridin sivuilta.

Toimitusjohtaja Jukka Ruusunen ei säästellyt sanojaan Fingridin tiedotteessa, jossa hän vaati Norjan ja Ruotsin kantaverkkoyhtiöitä ruotuun ja Ollilan raportin linjoille. Fingrid pitää ehdotusta räikeästi EU:n ja Suomen lainsäädännön vastaisena. Sen mukaan päätösvallan siirtyminen Ruotsiin ja Norjaan olisi uhka Suomen sähköjärjestelmän kehittymiselle ja suomalaisen tuotannon kilpailukyvylle.

”Ruotsin ja Norjan kantaverkkoyhtiöiden toiminta heikentää luottamusta, joka on ollut tähän asti yhteistyön keskeisin arvo”, Ruusunen sanoo nyt.

Ruususen mukaan Suomen kannalta olisi tärkeintä nyt edetä EU:n lainsäädännön mukaisesti ja kehittää mahdollisimman toimivat markkinat tuotannon ja kulutuksen tasapainottamiseen.

”Kaikkien Pohjoismaiden tulee olla tasavertaisina mukana”, Ruusunen sanoo.

Ruusunen ei spekuloi sillä, miksi Ruotsi ja Norja ovat lähteneet vetämään kotiin päin.

”Suurempi alueellinen kokonaisuus toimii tehokkaammin ja luotettavammin kuin kansallinen malli. Toisaalta yksikään Pohjoismaa ei kykene lisäämään uusiutuvaa energiaa kansallisin toimin samassa mittakaavassa kuin toimimalla yhteistyössä”, Ruusunen summaa.

 

Jutun on kirjoittanut MustRead.fi:n kaupallinen johtaja Merja Mähkä.