Kaupallinen yhteistyö Fortum

Energiantuotannon joustavuus on turvattava – vesivoima on sähköjärjestelmän selkäranka

Sähköjärjestelmältä vaaditaan jatkossa entistä enemmän joustavuutta, kun tuulivoimaa rakennetaan kiihtyvällä tahdilla. Sähköä on tuotettava joka sekunti saman verran kuin sitä kulutetaan. Vesivoima on korvaamaton väline tasapainon ylläpitämisessä. VAPAA LUKUOIKEUS

Kaupallinen yhteistyö: Fortum
Säästä riippuvaisen tuotannon kasvaessa vesivoiman säätökyky korostuu entisestään. Kuva: Fortum

“Vesivoima on sähköjärjestelmän selkäranka. Se tuottaa noin puolet Suomen uusiutuvasta sähköstä. Lisäksi sen tarjoama säätökyky on täysin ainutlaatuinen”, sanoo Fortumin Suomen edunvalvontapäällikkö Kari Kankaanpää.

Suomi on asettanut tavoitteeksi olla hiilineutraali vuonna 2035. Yksi tavoitteen toteutumisen edellytyksistä on lähes päästötön sähköntuotanto ja yhteiskunnan laaja sähköistäminen liikenteestä teollisuuteen. 

Energiasektori onkin hyvää vauhtia matkalla kohti päästötöntä tuotantoa, ja sektorin rooli on käytännössä sähköistämisen mahdollistaminen muilla aloilla, kuten teollisuudessa, lämmityksessä ja liikenteessä, Kari Kankaanpää toteaa.

Energiateollisuuden arvion mukaan sähkön käyttö saattaakin kasvaa jopa 50 prosentilla tulevina vuosina.  

Kantaverkkoyhtiö Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen korostaa, että sähköä pystytään kyllä tuottamaan kovista kasvuluvuista huolimatta, mutta se vaatii panostusta sähköjärjestelmän luotettavuuteen ja vakauteen.

“Käytännössä koko järjestelmä täytyy päivittää seuraavalle tasolle lähes kaikilta osin”, Ruusunen sanoo.

Juuri siksi vesivoiman merkitys korostuu.

“Vesivoima on aivan sähköjärjestelmän toiminnan ytimessä olevaa säätökykyä. Ei ole teknisiä ratkaisuja, jotka voisivat tarjota samanlaisen kyvykkyyden.”

Varmuusvaatimukset kasvavat

“Jo tällä hetkellä koko yhteiskunnan toiminta perustuu siihen, että sähköjärjestelmä toimii ja jatkossa sähköllä on entistäkin suurempi rooli. Vaatimukset järjestelmän toimintavarmuudesta siis kasvavat entisestään”, Jukka Ruusunen toteaa.

Sähköjärjestelmässä sähkön tuotannon ja kulutuksen on oltava joka hetki tasapainossa. Ydinvoima on luonteeltaan tasaista tuotantoa, kun taas tuuli- ja aurinkovoiman tuotanto vaihtelee suurestikin sääolosuhteiden mukaan. Vesivoimalla järjestelmää voidaan tasapainottaa sekä pitkällä aikavälillä että hyvin nopeasti kulutuksen muuttuessa äkillisemmin.

“Vesivoiman rooli Suomessa ja kaikissa Pohjoismaissa on niin suuri, että sitä ei pystytä tämänhetkisellä eikä näköpiirissä olevalla teknologialla korvaamaan”, valtakunnallisen sähköjärjestelmän toiminnasta vastaavan Fingridin Ruusunen kertoo.

Akuilla on Ruususen mukaan tulevaisuudessa oma tärkeä roolinsa etenkin paikallisella tasolla ja nopeassa säädössä, mutta ne eivät korvaa vesivoiman ainutlaatuista säätökykyä, joka ulottuu nopeasta säädöstä viikkotason ja vuodenaikojen mukaiseen säätöön.

Vesivoimalla tuotettiin viime vuonna 46 prosenttia Suomen uusiutuvasta sähköstä. Sähkön kokonaistuotannosta vesivoiman osuus oli 24 prosenttia eli toiseksi eniten ydinvoiman jälkeen, Kari Kankaanpää kertoo. Vesivoima on ainoa tuotantomuoto, joka ei tuota vain energiaa vaan tarjoaa myös joustavuutta ja varastointia.

Ruotsissa sähköjärjestelmässä on samantyyppinen sekoitus eri tuotantomuotoja kuin Suomessa. Norjassa taas lähes koko järjestelmä perustuu vesivoimaan, jota maassa on poikkeuksellisen hyvin saatavilla.

”Vesivoima on ainoa tuotantomuoto, joka ei tuota vain energiaa, vaan tarjoaa myös joustavuutta ja varastointia. Vesivoiman säätökyky on ainutlaatuinen”, Fortumin Kari Kankaanpää kertoo.

Rooli korostuu tulevaisuudessa

Tulevalla vuosikymmenellä Suomeen on tarkoitus rakentaa tuulivoimaa yli 1 000 megawattia vuodessa. Teholtaan se vastaa yhtä suurta ydinvoimalaitosta vuosittain, Jukka Ruusunen kertoo.

“Selvää on, että kun sähköjärjestelmään tulee entistä merkittävästi enemmän säästä riippuvaista tuotantoa, joustavuuden merkitys kasvaa valtavasti, ja näin ollen myös vesivoiman rooli korostuu entisestään”, Ruusunen jatkaa.

Vesivoima on siis mahdollistamassa Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisen, kun päästötöntä mutta vaihtelevaa tuulivoimatuotantoa rakennetaan lisää ennennäkemättömällä tavalla. 

Fortumin Kari Kankaanpää muistuttaa myös toisesta näkökulmasta: 

“Kääntäen tilanne on se, että vesivoiman toimintaedellytysten, erityisesti säätökäytön, rajaaminen esimerkiksi ympäristösääntelyllä olisi riski ilmastotavoitteiden toteutumiselle.”

Positiivinen ilmapiiri

Yleinen ilmapiiri vesivoimaa kohtaan on Kari Kankaanpään arvion mukaan positiivinen. Vesivoima nähdään ilmaston kannalta tärkeänä uusiutuvana energiantuotantomuotona, joka on vielä lisäksi hajautettuna ympäri Suomea. Tällä on oma roolinsa myös huoltovarmuuden näkökulmasta.

“Tuntuu, että vesivoiman rooli on tunnistettu myös poliittisessa päätöksenteossa. Samalla näyttää siltä, että etenkin EU:ssa priorisoidaan enemmän ‘uutta’ uusiutuvaa tuotantoa eli tuuli- ja aurinkovoimaa, ja vesivoima nähdään hieman eri kategoriassa, kun uutta lainsäädäntöä kehitetään.”

Suomessakin vesivoiman merkitys on tunnistettu, mutta myös ympäristövaatimukset vesivoimalle näyttävät olevan kasvussa.

“Haasteita tulee vastaan, jos sääntelyssä asetetaan toimia, jotka rajaavat vesivoiman säätökäyttöä esimerkiksi ohijuoksutusvaatimuksilla. Yksittäisen laitoksen kohdalla vaikutus ei ehkä ole niin suuri, mutta kun lasketaan yhteen koko Suomen tasolla, meiltä saattaa äkkiä olla vähenemässä merkittävä määrä säätövoimaa.”

Tämä uhka on Kankaanpään mukaan todellinen: “Parhaillaan Suomessa viimeistellään EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin ja Suomen vesienhoitolain mukaisia vesienhoitosuunnitelmia. Valitettavasti näissä suunnitelmissa esitettyjen toimenpiteiden vaikutuksia säätövoimaan ei ole arvioitu. Vesienhoitosuunnitelmat voivat johtaa lyhytaikaissäädön rajoittamiseen isoissa joissa, jolloin arviolta 20 prosenttia Suomen vuorokautisesta joustosta menetetään. Tällä olisi merkittävä vaikutus sähköjärjestelmän toiminnalle.”

Säätövoimaa sähkökatkojen sijaan

Mikäli vesivoiman tarjoamia mahdollisuuksia sähköjärjestelmän tasapainottamiseen lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä ei olisi, jouduttaisiin säätelemään tuotannon sijaan kulutusta.

“Jos vesivoima ei säätyisi, jouduttaisiin kulutusta pakko-ohjaamaan. Se tarkoittaa, että sähkökatkoja kierrätettäisiin joka päivä Suomessa yksityisen kulutuksen puolella ja teollisuudessa. Tällaista tuskin kukaan toivoo tai hyväksyy. Se on kuva, josta kukaan ei oikeastaan halua puhuakaan”, Fingridin Ruusunen toteaa.

Kulutuspuolelta on mahdollista tälläkin hetkellä löytää vapaaehtoisia joustoja sekä normaalina päivittäisenä kulutuksen osallistumisena sähkömarkkinoille että häiriötilanteissa.

Fingridin häiriöreservissä on suuri määrä esimerkiksi kasvihuoneita, Jukka Ruusunen kertoo. Jos suuressa voimalaitoksessa tapahtuisi häiriö, kasvihuoneyrittäjien kanssa on sovittu, että sähköt voidaan katkaista joksikin aikaa, ja heille maksetaan siitä korvaus. Vesivoiman korvaajaksi tai ison mittakaavan ratkaisuksi tästä markkinavetoisestakaan kulutuksen säätömallista ei kuitenkaan ole.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa sähkökatkot ovat tavallisia, ja Ruususen mukaan sikäläiset monesti jopa ihmettelevät, miten Suomessa ja muissa Pohjoismaissa sähköä riittää joka hetki.

Vesivoimalla on merkittävä rooli kaikissa Pohjoismaissa. Imatran voimalaitos on toiminut jo vuodesta 1929.

Vakaus luo pohjan investoinneille

Sähköjärjestelmän vakaus voidaan nähdä ainakin kahdella tavalla: teknisenä vakautena ja toimivuutena mutta myös toiminta- ja sijoitusympäristön vakautena. 

“Sijoittajien täytyy nähdä, että Suomen sähköjärjestelmään ei liity mitään erityisiä riskejä. Sen on oltava läpinäkyvä ja toimiva kokonaisuus. On varmistettava, että järjestelmään voi liittyä järkevällä tavalla ja toimia osana sitä, oli sitten tuottaja tai kuluttaja”, Fingridin Ruusunen valottaa.

“Vakaudella luodaan hyvin pitkälti investointiolosuhteita. Markkinoille on tulossa merkittävä määrä tuulivoimainvestoreita ja jos näyttää, että järjestelmä alkaa jollain tavalla huojua, investoinnit pysähtyvät siihen. Samalla pysähtyy matkamme kohti hiilineutraalisuutta. Järjestelmästä ei saa tulla pienintäkään uhkaa.” 

Ruusunen muistuttaa, että kun hiilineutraaliustavoitteet perustuvat sähköön, ne käytännössä perustuvat yksityisellä rahalla tehtäviin investointeihin.

Dialogilla parempaa sääntelyä

Ruotsin sähköjärjestelmä on hyvin samankaltainen kuin Suomen. Siellä vesivoiman keskeinen rooli energiamurroksessa on kuitenkin tunnustettu selvemmin kuin Suomessa, Fortumin Kari Kankaanpää kertoo.

“Ruotsissa energiantuottajat ja valtio ovat yhdessä lähteneet sovittamaan yhteen ympäristötavoitteita vesivoiman suhteen siten, että ympäristötoimille saadaan paras vaikuttavuus ja toisaalta huomioidaan sähköntuotannon tarpeet ja kustannukset.”

Käytännössä Ruotsissa on sovittu, että vesivoimatuotantoa rajoitetaan korkeintaan reilut kaksi prosenttia vesivoimatuotannosta. Lisäksi laitokset on priorisoitu yhteiskunnallisen merkittävyyden mukaan ja pyritty siihen, että sähköjärjestelmän säädön kannalta tärkeisiin vesivoimajokiin kohdistuvat pienimmät tuotannonmenetykset.

“Ruotsissa on käyty yhteiskunnallista keskustelua ja sen pohjalta saatu yhteisymmärrys vesivoiman merkittävyydestä ja sovittu toimenpiteistä. Mielestäni Suomessakin olisi hyvä miettiä, voisiko tällainen lähestymistapa olla tarkoituksenmukainen”, Kankaanpää sanoo.

 

Aaro Kajaste

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta