Suomessa asuu tällä hetkellä yli 51 000 Viron kansalaista ja Virossa 7 500–8 500 Suomen kansalaista. Aktiivisesti molemmissa yhteiskunnissa samanaikaisesti asuvien ihmisten lukumäärästä ei kuitenkaan ole kunnollista yleiskuvaa, koska he eivät erotu virallisissa rekistereissä ja tilastoissa.
Helsingin Metropolia-ammattikorkeakoulun opiskelija, virolaistaustainen Kelli Piksar teki Suomen Viron-instituutin toimeksiannosta selvityksen, jossa hän haastatteli sellaisia suomalais-virolaisia nuoria, joiden sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset suhteet liittyvät sekä Viroon että Suomeen.
Erottaakseen ilmiön monikansallisuudesta Piksar päätyi kutsumaan heitä kaksoismaalaisiksi.
“Monikansallinen henkilö pitää yhteyttä kotimaahansa, mutta toimii vain asuinmaassaan. Kaksoismaalaisella henkilöllä on vahva suhde molempiin maihin, koska hän toimii molemmissa maissa yhtä aikaa ja myös asuu molemmissa maissa samanaikaisesti”, Piksar summaa.
Kahdessa EU-maassa tasapuolisesti asuvien ihmisten määrä kasvaa jatkuvasti. Helsingin yliopistossa rajat ylittävää liikkumista Suomen ja Viron välillä sekä muualla Euroopassa tutkiva Olle Järv pitää Piksarin kehittämää kaksoismaalaisuuden käsitettä mielenkiintoisena aloitteena.
“Tieteen tekijöiden näkökulmasta vasta aika näyttää, miten se omana käsitteenä omaksutaan. Henkilökohtaisesti ajattelen, että ylirajaisuuden erillisenä käsitteenä kaksoismaalaisuus voi hyvinkin toimia.”
Vapaa liikkuvuus muuttaa yhteiskuntia
Ylirajaisuudella tarkoitetaan kansalliset ja kulttuuriset rajat ylittäviä virtauksia, verkostoja ja kytköksiä. Ylirajainen taloudellinen toiminta tuo ihmisiä lahden yli töihin yrittämään, kokemaan kulttuuria, asumaan ja investoimaan.
Kaksoismaalaisuuden identiteetti
Kaksoismaalaisuus tarkoittaa kyselyyn osallistuneille nuorille monikielisyyttä ja kulttuurien yhdistämistä.
Kaksoismaalainen henkilö on päättänyt olla yhteiskunnallisesti aktiivinen molemmissa maissa. Kaksoismaalainen kykenee näkemään asioita eri näkökulmista. Ajattelu kehittyy monipuoliseksi.
Kaksoismaalainen ei koe itseään maahanmuuttajaksi eikä ulkomaalaiseksi kummassakaan maassa.
Kaksoismaalaisella on toinen jalka toisessa ja toinen jalka toisessa maassa. Kummassakaan yhteiskunnassa ei eletä sataprosenttisesti. Tämä pakottaa pohtimaan omaa identiteettiä.
Kaksoismaalainen osaa molempia kieliä ja on perehtynyt molempiin yhteiskuntiin. Kaksoismaalaisuus koetaan ennen muuta arvona eikä ongelmana. Kulttuurin ja taiteen aloilla sitä pidetään molempien maiden erityisenä rikastuttajana ja samalla yhdistävänä tekijänä.
Haastattelut tapahtuivat joulukuussa 2022 ja tammikuussa 2023. Haastattelut tehtiin tiiviissä tapaamisessa ja myös videoviestinnän avulla. Haastateltavana oli 12 kaksoismaalaista 19–27-vuotiasta nuorta.
Haastateltaville kerrottiin tutkimuksen tarkoituksesta ja henkilötietojen käsittelyn periaatteista sekä oikeudesta halutessaan kieltäytyä vastaamasta tiettyihin kysymyksiin. Heiltä kysyttiin myös suostumus tallentamiseen. Haastateltavia käsiteltiin anonyymisti.
Koronakriisin aiheuttama poikkeustilanne paljasti puutteet ylirajaisen elämäntavan ymmärtämisessä. Nopeasti voimaan saatetut rajoitukset katkaisivat miltei kaiken liikenteen Suomen ja Viron välillä. Tuhannet ihmiset, joilla oli työ yhdessä ja perhe toisessa maassa, joutuivat hankalaan tilanteeseen.
“Valtiotasolla ei ollut tietoa ja taitoa huomioida ylirajaisia väestöryhmiä”, Järv havainnollistaa.
Euroopan komission tilastojen mukaan Euroopan unionin alueella viisi miljoonaa ihmistä käy töissä muissa jäsenvaltioissa. Suomen ja Viron osalta ilmiö on noussut esiin vasta viime vuosikymmeninä, jolloin maat ovat alkaneet olla yhä tiiviimmin yhteydessä toisiinsa ja rajat ylittävä liikkuminen on lisääntynyt.
Ilmiö on kasvussa, koska parhaillaan on aikuistumassa ensimmäinen sukupolvi, jonka vanhemmat ovat päässeet liikkumaan vapaasti yli Suomenlahden. Piksarin selvitys nostaa esiin juuri tämän sukupolven tapaa elää ja ajatella.
“Viron ja Suomen välinen kaksoismaalaisuus on ylirajaisuuden uusi yleistyvä muoto”, Järv summaa.
Liikkuminen muuttaa yhteiskuntia
Ylirajaisuuden erityiseksi ilmiöksi selvityksen myötä nostetut kaksoismaalaiset ihmiset ovat Järvin mukaan arvokas voimavara sekä Suomelle että Virolle. He taitavat molempia kieliä ja molempiin yhteiskuntiin perehtyneinä vahvistavat maiden välistä kanssakäymistä.
“Kaksoismaalaisuutta ei yhteiskunnissamme vielä täysin tunnisteta. Onkin aiheellista kysyä, miten ihmisten jakaminen omiin ja vieraisiin rajoittaa tässä yhteydessä ajattelua ja yhteiskunnallista kehitystä”, Järv pohtii.
Selvitykseen osallistunut Reijo Roos kertoo kokeneensa aina, että hänen pitäisi valita onko suomalainen vai virolainen. Roosin isä on suomalainen Hannu Oittinen, joka työkseen kääntää virosta suomeksi. Äiti Mari-Liis Roos on virolainen kielitoimittaja. Reijo Roos puhuu äidinkielenään sekä viroa että suomea sekä näiden kahden sekoitusta.
”Vasta nyt olen alkanut ajatella, että voin olla sekä virolainen että suomalainen”, Roos toteaa.
Selvitystä varten haastatelluilla nuorilla oli vahva yhteys sekä Viroon että Suomeen. Kaikki vastaajat olivat sidoksissa molempiin maihin työn, perheen tai koulutuksen kautta. Haastatellut saattoivat esimerkiksi tehdä Virosta käsin etätyötä Suomeen ja samalla hankkia koulutusta Virossa.
Liikkuminen muuttaa yhteiskuntia. Työmatkat saattavat vähentyä, mutta asuminen, työskentely ja opiskelu kahdessa maassa lisääntyy.
Byrokratia ei kuitenkaan ole mukautunut liikkuvan elämäntavan tarpeisiin. Jos työpaikan virallinen toimipaikka on vaikkapa Viro, on Suomessa asuvan työntekijän rekisteröidyttävä virallisesti Viroon, vaikka hänellä on edelleen toinen koti Suomessa ja hän viettää suurimman osan ajasta etätöissä Suomessa.
Kaksoismaalaisille Talsinki on itsestäänselvyys
Roosilla on asunto Helsingissä, mutta hän hän pendelöi Suomenlahden yli viikon välein Tallinnan-kotiinsa.
”Tämä ei johdu työskentelystä tai opiskelemisesta, vaan minä vaan tykkään asua tällä tavalla. Talsingin kaksoiskaupunki on minulle enesestmõistetav [itsestäänselvyys]. Rajat ovat muuttuneet hägusemaks, olematuks [hämäriksi, olemattomiksi]”, Roos kertoo.
Hän vertaa Helsingin ja Tallinnan yhdistelmää “Talsinkia” asuntoon: Tallinna on keittiö ja Helsinki makuuhuone. Molempia tarvitaan.
Vaikka matka Mustamäeltä Pasilaan vie aikansa, se ei Roosin mielestä kuitenkaan riko yhtenäisen kaupungin mielikuvaa. Hän ei myöskään erottele viron ja suomen kieltä toisistaan.
”Jos joku lukemani kirja on olemassa molemmilla kielillä, niin en yleensä muista, kummalla olen sen lukenut.”
Haastatellut kertoivat haluavansa vierailla perheen tai ystävien kanssa useammin siinä maassa, jossa viettivät haastatteluhetkellä vähemmän aikaa. Kaikki halusivat pitää yllä vahvoja siteitä molempiin maihin.
Kaksoismaalaiset nuoret eivät olleet elämänsä aikana juurikaan olleet tekemisissä muiden samanlaisen taustan omaavien nuorten kanssa, mutta kaipasivat enemmän mahdollisuuksia siihen. Lisäksi he toivoivat lisää tietoa heidän taustaansa soveltuvista opiskelu- ja työmahdollisuuksista Suomessa ja Virossa.
Kaksoisidentiteetti ei mahdu valtiollisiin luokituksiin
Useimmilla selvitykseen osallistuneilla oli kaksoisidentiteetti: he tunsivat olevansa osa sekä suomalaista että virolaista yhteiskuntaa. Monet heistä kuitenkin kokivat, ettei yhteiskunta osannut käsitellä heitä sellaisina kuin he ovat vaan tarjosi maahanmuuttajan tai ulkomaalaisen luokitusta.
Järvin mukaan vain yhteen yhteisöön sidoksissa olevien ihmisten on vaikea ymmärtää kaksoismaalaista elämäntapaa.
“Ihmiset hahmottavat kansallisuuden yleensä valtiollisen luokituksen kautta. Ihmiset ovat joko virolaisia tai suomalaisia ja siitä syystä välimaastoon sijoittuvia ihmisiä käsitellään muualta tulleina.”
Vaikka selvitykseen osallistuneet nuoret kokivat kaksoismaalaisuutensa ennen muuta rikkautena, byrokratian aiheuttamat hankaluudet nousivat nekin esille vastauksissa.
Niillä vastanneilla, joilla ei ollut suomalaista henkilötunnusta, oli vaikea saada Suomesta pankkitiliä eikä ilman suomalaisia pankkitunnuksia pääse kirjautumaan moneenkaan sähköiseen järjestelmään Suomessa. Jo työn hakeminen voi olla vaikeaa, sillä usein hakemusta laadittaessa on kirjauduttava johonkin.
Virossa on voinut hakea rekisteröitymistä helpottavaa digitaalista henkilötunnusta vuodesta 2014 lähtien. Maassa onkin jo lähes 100 000 e-kansalaista 177 eri maasta. Suomessa henkilötunnuksen hakeminen on hankalampaa. Tästä seuraa, että monet prosessit ovat kaksoismaalaisille samat kuin kenelle tahansa ulkomaalaiselle, joka on ensimmäistä kertaa maassa ja haluaa rekisteröityä Suomeen.
“Tällä hetkellä en pääse kirjautumaan mihinkään. Suomalaisuudestani on viimeisen vuoden todistanut ainoastaan Helmet-kirjastokorttini. En ole vieläkään ihan ymmärtänyt, että miten tästä nõiaringistä, noidankehästä pääsee laillisesti tai sujuvasti ulos”, Roos kertoo.
Hän on tehnyt maahanmuuttovirastoon hakemuksen EU-kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintiä varten.
“Sen yhteydessä pitäisi yleensä saada henkilötunnus, mutta minun piti tehdä vielä Digi- ja väestötietovirastolle ulkomaalaisen rekisteröinti. Paljon samankaltaisia lomakkeita piti täyttää.”
Asia notkahti eteenpäin toisen hakemuksen jälkeen. Hakemus hyväksyttiin “riittävien varojen perusteella”, mutta henkilötunnusta varten piti käydä paikan päällä vielä kerran.
“Kyllähän sitä aika normaalisti eläisi henkilötunnuksettakin, mutta koko tämä vuosi on ollut minulle loputonta passiivista byrokraattista nöyryytystä.”
Suomessa kaksoismaalainen määritellään maahanmuuttajaksi
Viron ja Suomen kansalaislainsäädännöt eroavat toisistaan. Viro ei salli kaksoiskansalaisuutta muille kuin syntyperäisille virolaisille. Syntyperäinen Suomen kansalainen ei siis voi olla samaan aikaan Viron kansalainen. Jos Suomen kansalainen haluaa Viron kansalaisuuden, hänen on luovuttava Suomen kansalaisuudesta.
Suomen lain mukaan henkilöllä voi sen sijaan olla useita kansalaisuuksia. Syntyperäinen Viron kansalainen voi saada Suomen kansalaisuuden ja syntyperäinen Suomen kansalainen hankkia toisen maan kansalaisuuden.
Roos haluaisi Suomen kansalaisuuden, mutta arvelee ettei kansalaisuutta myönnettäisi. Kielitaito riittää, muiden edellytysten kohdalla on puutteita. Suomessa vietetyistä kesistä ja muusta oleskelusta ei esimerkiksi ole virallista todistusta. Suomalainen isäkään ei edistä asiaa.
“Ja mikä hulluinta – täyttä epäonnea – jos olisin syntynyt pari kuukautta myöhemmin, niin saisin suomalaisen passin tuosta vaan. Pari kuukautta syntymäni jälkeen voimaan astui laki, jonka mukaan kansalaisuuden voi saada milloin tahansa jos toinen vanhemmista on suomalainen.”
Entä jos puhuttaisiin itämerensuomalaisuudesta
Kaksoismaalaisuudessa on passin merkintöjä enemmän kyse kuitenkin identiteetistä. Kaksoismaalaiset tuntevat saapuvansa kotiin aina, kun laiva saapuu Helsinkiin ja aina, kun laiva saapuu Tallinnaan.
Roosin mielestä Suomi-Viro -yhteydessä olisikin paikallaan laajentaa kansallisuuden käsitettä ja puhua itämerensuomalaisuudesta.
”Kulttuureissamme ja kielissämme on paljon samankaltaisuutta. Olemme periytyneet samasta heimosta. Siitä samuudesta voisi puhua enemmän.”
Samankaltaisuuksista Roos mainitsee esimerkkeinä saunan, animismin, introverttiyden, rauhallisuuden ja pimeyden sekä järvet, saaret, mäntymetsät ja koivut.
Nykypäivän globaalissa ympäristössä on yhä yleisempää tuntea kuuluvansa useisiin paikkoihin. Kelli Piksar muistuttaa, että tieto- ja viestintätekniikka sekä etätyöhön sopeutuvat työprosessit ovat muuttaneet ihmisten käyttäytymistä kaiken kaikkiaan monipaikkaisemmaksi.
”Monien ihmisten työpaikka, asuminen, perhe ja kulutus ylittävät valtioiden rajat. Siksi valtioiden pitää kehittää esimerkiksi koulutus- ja verojärjestelmäänsä ja kansalaisuuspolitiikkaansa”.
Piksar on itsekin kaksoismaalainen, joka on asunut koko ikänsä virallisesti Suomessa. Viron kansalaisena hän ei kuitenkaan pääse äänestämään Suomen eduskuntavaaleissa, minkä kokee epäkohtana.
“Miksi kaksoismaalaisten ei anneta äänestää eduskuntavaaleissa molemmissa maissa? Olemme hyvin perillä molempien maiden yhteiskunnallisista tilanteista ja osaamme myös vertailla niitä. Tekisimme hyviä äänestyspäätöksiä, Piksar toteaa.
KORJAUS: Tekstistä julkaistiin 4.7. epähuomiossa väärä, viimeistelemätön versio. Tekstin loppua muokattu merkittävästi 5.7.2023.
Tämän sisällön mahdollistaa Tallinnan kaupunki.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.