Vajaa vuosi sitten sain kiinnostavaa sähköpostia tuntemattomalta ihmiseltä. Viestin lähettäjällä, Ari Lämsällä, oli bisnesehdotus, jonka toteuttamiseen hän tarvitsi apuani.
Saan itse asiassa usein sähköpostitse bisnesehdotuksia. Yleensä ne tulevat Nigeriasta ja niissä on hiukan eksoottisempi nimi. Suomalaisen lähettämä bisnesehdotus herätti kiinnostuksen.
On kuulkaa jännittävää mennä tapaamaan ventovierasta ihmistä, joka haluaa esitellä sinulle liikeideansa. Sieltähän voi tulla aivan mitä tahansa.
Tapasimme Helsingissä kahvila Esplanadilla. Tyylikkääseen pukuun ja kravattiin pukeutunut, itseni ikäinen mies tarjosi kahvit, kaivoi nahkalaukustaan kannettavan tietokoneen ja ryhtyi puhumaan.
Osoittautui, että Lämsältä ei tullut ihan mitä tahansa. Ari Lämsä halusi perustaa uuden median.
Halu kumpusi henkilökohtaisesta oivalluksesta liittyen siihen, millä tavoin median bisnesmalli vaikuttaa uutisten sisältöön. Vaikka monet toimittajat ja tiedotusvälineet tekivät Lämsän mielestä huippuluokan työtä, hän koki, että kokonaisuutena julkinen keskustelu keskittyi liikaa kohuihin, liikaa yksityiskohtiin kokonaisuuden kustannuksella ja liikaa mielipidemittauksista kohkaamiseen yhteiskunnallisten analyysien sijaan.
Miltei kaikki tiedotusvälineet rahoittavat toimintansa myymällä mainoksia, jotka osoitetaan suurelle yleisölle. Silloin myös tiedotusvälineen levikki täytyy olla mahdollisimman iso ja uutiset on pakko kirjoittaa ”Pihtiputaan mummolle” tai suorastaan klikkijournalismin periaatteita noudattaen. Toistaalta tämä tilanne oli Lämsän mielestä luonut markkinaraon journalismille, joka keskittyisi pelkästään asiakysymyksille ja tukisi yhteiskunnallista journalismia.
Lämsä halusi perustaa median, joka kirjoittaisi juttunsa suomalaisille päättäjille ja vaikuttajille. Sen sijaan, että toimittaja yrittäisi laatia artikkelinsa niin, että Pihtiputaan mummokin sen ymmärtäisi, hän kirjoittaisikin niin, että jopa marttihetemäet ja juhasipilät hyötyisivät siitä.
Ajatus oli kunnianhimoisuudessaan liki mieletön. Suomalaisilla päättäjillä ja vaikuttajilla on käytössään valtava määrä tietolähteitä muutenkin. Pystyinkö minä tai toimittajat muka kirjoittamaan jotain sellaista, joka oikeasti hyödyttäisi tällaisia ihmisiä? Suomessa ei ole perustettu taloudellisesti kannattavaa mediaa miesmuistiin. Miksi ihmeessä me onnistuisimme siinä, missä niin moni fiksu ihminen meitä ennen on epäonnistunut?
Samalla ajatus oli kiehtova. Tiesin, että Lämsän analyysi median tilasta oli pitkälti oikea. Tutkijana näin, että päätöksenteon näkökulmasta tärkeää tutkimusta meni jatkuvasti tavallaan hukkaan, koska kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota. Tarvittaisiin media, joka kirjoittaisi viimeisimmän yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tärkeistä havainnoista suoraan päättäjille ja vaikuttajille.Tarvittaisiin media, joka keskittyisi yhteiskunnan suuriin linjoihin tarvitsematta kommentoida sitä, puhuuko joku ”niskalaukauksista” tai ”rikkaruohoista”.
MustRead aloitti toimintansa viime vuoden lokakuussa. Jo nyt on nähtävissä, että MustReadin kohderyhmä – suomalaiset päättäjät – on ottanut lehden omakseen. Sen lisäksi MustRead on saanut runsaasti muita tilauksia, jotka osoittavat, että lehdelle on kysyntää laajemmankin yleisön, yhteiskunnallisista asioista ja analyyseistä kiinnostuneiden suomalaisten piirissä.
Tämä ei kuitenkaan riitä. Yrityksen taloudellinen tilanne on meille myönteinen uutinen, mutta MustReadin tavoite on, että Suomi tekee parempia päätöksiä. Sen puolesta kirjoitamme joka päivä.
