”Jokaisella kaupungilla on kaupunkisuunnitteluhistoria kaikkine menneisyyden virheineen. Virheet ovat esimerkiksi tyhjiä maaplänttejä tai onnettomia rakennuksia. Auton ikkunasta jo näkee, että tuolle paikalle pitäisi tehdä jotain. Näissä virheissä on yleensä tulevaisuuden suurimmat mahdollisuudet. Ne ovat paikkoja, joita kukaan ei arvosta ja juuri sen takia ne voidaan ajatella kokonaan uusiksi,” sanoo kaupunkimuotoilun isä, Melbournen yliopiston arkkitehtuurin ja kaupunkimuotoilun professori Kim Dovey.
Dovey vieraili loka-marraskuun vaihteessa Suomessa YIT:n kutsusta, sillä YIT:llä on herätty kaupunkimuotoilun merkitykseen.
”Me emme enää halua vain rakentaa taloja keskelle peltoa. Me haluamme olla rakentamassa parempia kaupunkeja,” tokaisee YIT:n kestävän kaupunkikehityksen toimialan johtaja Juha Kostiainen.
Kostiaisen mukaan suomalaiset kaupungit tarvitsevat kaupunkimuotoilun ajatuksia nyt kiireesti. Helsinki valmistautuu yleiskaavassaan 300 000:n uuden helsinkiläisen asuttamiseen. Suurisuuntaisia suunnitelmia löytyy myös Tampereelta. Koko maa kaupungistuu kovaa vauhtia. Ei riitä, että kaupunkiin saadaan mahdutettua kodit ja työntekemisen paikat. Myös liikkumisen niiden välillä täytyy olla tehokasta. Samaan aikaan ilmastonmuutoksen ehkäisemiksi kaupunkien pitäisi pyrkiä vähäpäästöisyyteen.
Dovey on pitkän uransa aikana luonut kaupunkimuotoilusta teoreettisen viitekehyksen, jota hän kutsuu DMA:ksi, DNA:ta mukaillen. DMA muodostuu sanojen density, mix ja access ensimmäisistä kirjaimista.
- Professori Kim Doveyn malli kaupunkimuotoiluun on DMA: density, mix, access
- Doveyn mukaan hyvät kaupungit ovat
- Tiheitä: Asukkaat, työpaikat ja vapaa-ajanviettopaikat ovat kompaktisti lähellä toisiaan.
- Sekoittuneita: Yhdeltä alueelta löytyy erilaisia toimintoja.
- Helposti kuljettavia: Asukkaat pääsevät kulkemaan sujuvasti paikasta toiseen, kotoa töihin ja ajanviettopaikkoihin.
- Kaupunkimuotoilussa kaupunkeja tulee tarkastella näiden kolmen kokonaisuutena.
- Kaupungeista ei tule valmiita suunnittelupöydillä. Lopputuloksen luovat kaupunkilaiset, jotka tekevät kaupungista näköisensä.
”DMA on vähän kuin DNA. Se ei määrää millaisia meistä tai kaupungeista tulee, mutta se luo kehyksen, jossa asiat ovat joko mahdollisia tai mahdottomia. DMA on kaupunginosien ja kaupunkien syvärakenne, joka vaikuttaa monella tasolla: kuinka tiheä kaupunki on, miten kuljemme siellä ja mitä eri toimintoja kaupunginosista löytyy,” Dovey kuvaa.
Doveyn kotikaupunki Melbourne nousi tänä vuonna seitsemännen kerran peräkkäin maailman asuttavimmaksi paikaksi Economist-lehden arvostetussa vertailussa. Rankingissä kaupunkeja verrataan eri mittareilla, joihin kuuluu muun muassa infrastruktuuri, ympäristö ja kulttuuri.
Kysyimme, kuinka melbournelainen kaupunkimuotoiluprofessori neuvoisi suomalaisia kaupunkikehittäjiä?
Kaupunkien kapasiteetti pitää kaivaa esiin.
”Melbournessa löysimme mahdollisuuden lähiöiden ostoskeskuksista. Niitä ympäröivät valtavat parkkialueet, eikä niihin kulje julkinen liikenne, korkeintaan bussit. Siirryttäessä kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa vanhat auto-ostarit näyttävät virheiltä. Silloin täytyy ajatella isosti. Me kysyimme, eikä ostoskeskuksen ympärille voisi rakentaa pientä kaupunkikeskustaa? Katsoimme erilaisia malleja, joissa parkkipaikat oli korvattu julkisilla tiloilla, uusilla kaduilla, asunnoilla, toimistoilla ja jopa pienteollisuudella. Ostoskeskukset jätettiin paikoilleen ja niistä tuli jalankulun keskuksia, jota ympäröi elävä kaupunki. Tällaisia mahdollisuuksia on, ne vain täytyy kaivaa esiin vertaamalla eri vaihtoehtoja. Ostoskeskukset on järkevää integroida osaksi asumista ja liikennettä. Kaupungilla voi olla monta keskusta.”
”Toisen mahdollisuuden löysimme lähiöiden rautatieasemilta. Niidenkin ympärillä oli paljon parkkipaikkoja kaupungin maalla. Se oli iso mahdollisuus rakentaa asuntoja hissimatkan päähän julkisesta liikenteestä.”
Keskustelun pohjaksi tarvitaan monta skenaariota.
”Yhden suuren suunnitelman sijaan tarvitaan useita eri skenaarioita vaihtoehdoista. Niitä voi jopa pelillistää ja selvittää, minkälaisia lopputuloksia erilaisilla yhdistelmillä saataisiin. Vaihtoehtojen pohjalta voidaan käydä kunnollinen julkinen keskustelu. Keskustelu on tärkeää, jotta kaupunkilaiset saadaan hyväksymään muutos. Uutta vastustetaan vähemmän, jos kaupunkilaiset osallistuvat suunnitteluun.”
Kokeilkaa väliaikaisilla ratkaisuilla: tehkää kaupungista koelaboratorio.
”Melbournessa tehtiin jo 80-luvulla kokeilu, jossa yhden viikonlopun ajaksi kaupungin keskusta täytettiin ruohomatoilla. Keskusta oli silloin tyypillinen kahdeksasta–viiteen-paikka, jonne tultiin töihin. Kokeilun pointti ei ollut se, että keskusta kaipasi puistoa, vaan näyttää, miten kaupungin voi nähdä eri lailla. Sen viikonlopun jälkeen keskustasta ajateltiin eri tavalla. Kaupunkisuunnittelun ratkaisut vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen, mutta kokeiluissa voi olla rohkea, koska ne ovat väliaikaisia, eikä niitä vastusteta niin paljon.”
Kaupunkilaiset tekevät lopputuloksen – ja se vie aikaa.
”Kaupunkisuunnittelu on kuin puutarhanhoitoa. Kylvetään siemenet ja luodaan kasveille suotuisat olosuhteet kasvaa – ja sitten täytyy vain uskoa, että kasvit kasvavat. Koskaan ei voi varmuudella tietää, mitä niistä syntyy. Uusilla alueilla kestää oman aikansa, että elämä löytää sinne. Poliitikkojen täytyy malttaa pitää näppinsä erossa kaupungin orgaanisesta kehityksestä. Entä miksi kaikkialla maailmassa luovat toimijat haluavat vanhoille hylätyille teollisuusalueille? Kyse ei ole vain halvoista vuokrista vaan mahdollisuudesta muovata aluetta, tehdä siitä oman näköinen.”
Artikkelin on kirjoittanut MustReadin kaupallinen johtaja Merja Mähkä
