Monipaikkaisuus on jo nyt osa miljoonien suomalaisten elämää. Keskustelua monipaikkaisuudesta käydään kuitenkin pitkälti vielä käsite- ja ilmiötasolla. Tarkastelun ulkopuolelle jää usein se, millaisia muotoja monipaikkaisuus konkreettisesti saa alue- tai paikallistasolla, ja millaista politiikkaa ja kehittämistoimia tämä edellyttää.
Monipaikkaisuudessa on tiivistetysti kyse siitä, että ihmiset viettävät arkea ja vapaa-aikaa yhden kiinteän asuinpaikan sijaan useissa eri paikoissa. Monipaikkaisuus voi olla myös paikan vaihtamista saman päivän sisällä esimerkiksi työn ja kodin välillä.
Monipaikkaisesta asumisesta on kyse silloin, kun monipaikkaisuuteen liittyy yöpymistä useissa eri paikoissa. Monipaikkaiseen asumiseen on useita eri syitä kuten vapaa-ajan vietto, työssäkäynti, sosiaaliset syyt tai omaisuuden hoito.
Monipaikkaisuus ei aina ole oma valinta. Se voi olla enemmän tai vähemmän myös pakon sanelemaa – esimerkkinä asunnottomat, laitoshoidossa olevat, vuoroasuvat lapset tai työpaikan perässä liikkuvat.
Vapaa-ajan asujat voivat tuplata
kesäkuukausina kunnan väkiluvun
Merkittävin monipaikkaisuuden muoto on vapaa-ajan asumiseen liittyvä monipaikkaisuus. Vapaa-ajan asunnoilla vietetään entistä enemmän aikaa. Usein ne muodostuvat käyttäjälleen toiseksi kodiksi. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ulkomaakuntalaisten omistamien vapaa-ajan asuntojen käyttöaste on keskimäärin 85 vuorokautta vuodessa.
Monipaikkaisuuden merkitys korostuu erityisesti alueilla, jolla maaseudun virkistyskäyttö sekä erilaiset monipaikkaiset ryhmät ovat lisääntyneet samaan aikaan kun vakituisen rekisteröityneen väestön määrä on vähentynyt. Osassa Suomen kuntia vapaa-ajan asuntoja on jo selkeästi enemmän kuin vakituisia asuntoja.
Vilkkaissa mökkikunnissa monipaikkainen vapaa-ajan väestö lisää merkittävästi alueella aikaansa viettävien määrää suhteessa kuntien virallisiin asukaslukuihin. Tällaisia kuntia ovat muun muassa Kustavi, Puumala, Kuhmoinen ja Hirvensalmi sekä Pohjois-Karjalassa Heinävesi ja Rääkkylä.
Esimerkiksi Heinävedellä ja Rääkkylässä on enemmän vapaa-ajan asuntoja kuin vakituisesti asuttuja asuntoja. Haja-asutusalueen väestö jopa kaksinkertaistuu kesäkuukausina.
Etätyö ja paikkariippumaton työ
vähentävät pendelöintiä
Vapaa-ajan asumisen suosiota kasvattaa etä- ja paikkariippumaton työn lisääntyminen, jota covid-19 pandemia on vielä vauhdittanut.
Etätöitä tehdään niin kotona ja kahviloissa kuin vapaa-ajan asunnoissakin. Säännöllisesti kotona työskentelevien työikäisten osuus on esimerkiksi Uudellamaalla jo 36 prosenttia.
Myös erillisten etätyötilojen suosio on lisääntynyt. Niitä myös toivotaan kehitettävän kunnissa lisää. Osa monipaikkaisesti työskentelevistä pitää tärkeänä, että vapaa-ajan asunto säilyy työstä vapaana alueena.
Pohjois-Karjalan ulkomaakuntalaisille vapaa-ajan asukkaille tehty kyselytutkimus kertoo, että 46 prosenttia työikäisistä on työskennellyt säännöllisesti tai satunnaisesti vapaa-ajan asunnossaan tai mökkiseudullaan vuoden 2021 aikana. 47 prosenttia vastaajista olisi kiinnostunut tekemään nykyistä enemmän etätöitä vapaa-ajan asunnoltaan.
”Yli neljännes työikäisistä on kiinnostunut koko- tai osa-aikaisista työmahdollisuuksista mökkiseudulla.”
Yli neljännes työikäisistä vastaajista ilmoittaa olevansa kiinnostunut myös koko- tai osa-aikaisista työmahdollisuuksista mökkiseudulla. Kiinnostuneiden joukossa on muun muassa sote-alan työtekijöitä ja opettajia. Myös viisi prosenttia eläkkeellä olevista on kiinnostunut mökkiseutunsa työmahdollisuuksista.
Vaikka etätyöt ovat lisänneet vapaa-ajan asunnoilla vietettävää aikaa, itse etätyö voi myös vähentää ihmisten monipaikkaista asumista, koska tarve matkustaa mahdollisesti toisella paikkakunnalla sijaitsevalle työpaikalle vähenee. Pohjois-Karjalassa kuntien välisen työssäkäynnin eli pendelöinnin vaikutus väestön kausivaihteluun on jo tällä hetkellä maakuntatasolla tarkasteltuna varsin vähäinen.
Monipaikkaiset elävöittävät
paikallista kansalaistoimintaa
Monipaikkaisuuskeskustelussa vähemmälle huomiolle jää usein se, kuinka monipaikkaiset asukkaat osallistuvat – tai haluaisivat osallistua – mökkiseutunsa yhteisölliseen toimintaan.
Pohjois-Karjalan ulkomaakuntalaisista vapaa-ajan asukkaista joka kymmenes kuuluu jo johonkin alueen yhdistykseen. Lähes saman verran on heitä, jotka olisivat kiinnostuneita mökkikuntansa yhdistystoiminnasta. Vapaa-ajan asukkaista noin puolet on kiinnostuneita seuraamaan mökkikuntansa asioita ja osallistumaan kylän tai kunnan toimintaan.
”Vähäväkisissä kunnissa monipaikkaisilla asukkailla voi olla ratkaiseva rooli esimerkiksi tapahtumien tai urheiluseurojen toiminnalle.”
Monipaikkaisilla asukkailla voi vähäväkisissä kunnissa olla jo ratkaisevan tärkeä rooli esimerkiksi tapahtumien tai urheiluseurojen toiminnalle. Näin on esimerkiksi Ilomantsissa, jossa urheilujoukkueiden kokoon saaminen on tietyissä lajeissa pitkälti monipaikkaisten varassa.
Pohjois-Karjalan kunnissa kunta- ja järjestötoimijoille toteutetuissa keskusteluilloissa erityisesti monipaikkaiset vapaa-ajan asukkaat samoin kuin kausityöntekijät tunnistettiin ryhmiksi, jotka haluttaisiin tiiviimmin mukaan paikalliseen yhdistystoimintaan sekä kuntien kehittämiseen. Monipaikkaisten tavoittaminen ja tietoisuuden lisäämineni kuntien ja yhdistysten toiminnasta tunnistettiin selkeäksi kehittämiskohteeksi.
Lisääntyvät hoivatarpeet
ohjaavat monipaikkaisuuteen
Monipaikkaisuus koskettaa myös hoivasektoria. Yhtäältä kysymys on etäällä asuvien lähiomaisten osallistumisesta ikääntyneiden vanhempien tai sukulaisten hoivaan. Väestön ikääntymisen ja kaupungistumisen myötä yhä useamman maaseudulla asuvan ikääntyneen ihmisen lähin omainen asuu kaukana eri kunnassa tai kaupungissa.
Toisaalta kyse on myös monipaikkaisten vapaa-ajan asukkaiden omista lisääntyvistä hoivan tarpeista ikääntymisen myötä.
Virallisesti maakunnan ulkopuolella asuvista Pohjois-Karjalan vapa-ajan asukkaista enemmän kuin joka kymmenes ilmoittaa, että mökkiseudulla vietettyyn aikaan liittyy omaisen tai läheisen hoivaa ja auttamista arjen askareissa. Suunnilleen sama määrä arvioi, että tulevaisuudessa mökkeilyyn liittyy alueella asuvan omaisen hoivaa.
Näin lähes joka neljännen ulkomaakuntalaisten kohdalla läheisen hoiva kytkeytyy joko nyt tai lähitulevaisuudessa vapaa-ajan asunnolla vietettävään aikaan.
Ikääntyvät yksinasujat ovat
monipaikkaisen hoivan kasvava kohderyhmä
Hieman yli puolet hoivan ja avun tarjoajista ovat työssäkäyviä tai yrittäjiä, joskin varsin suuri osa myös itse ikääntyneitä. Yli kaksi kolmannesta avun tarjoajista on yli 60-vuotiaita.
Hoivaan yhdistyy työssäkäyvien osalta usein etätyöskentely, tai vastaavasti otetaan vuorotteluvapaata. Ihmiset myös järjestelevät elämäänsä uudelleen hoivan vuoksi. Aikansa jatkunut etähoiva johtaa osalla paikkakunnalle muuttoon tai muuttoon lähemmäksi ikääntyviä omaisiaan hoivan tarpeen lisääntyessä.
Ikääntyvän väestön, erityisesti yksinasuvien, hoivaan ja huolenpitoon liittyvät kysymykset nousevat entistä merkittävimmiksi kysymyksiksi ikääntyvissä kunnissa.
Ikääntyneiden yksinasuvien kohdalla asumiseen tulee mitä ilmeisemmin liittymään entistä enemmän toisessa osoitteessa asuvan omaisen tarjoamaa huolenpitoa. Ikääntyvän väestön hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää monipaikkaisen hoivan mahdollistamista ja tukemista.
Tilastokeskuksen mukaan Pohjois-Karjalassa oli vuonna 2020 yli 41 000 yksinasuvaa, mikä on noin 48 prosenttia maakunnan kaikista asuntokunnista. Noin 40 prosenttia yksiasuvista on yli 65-vuotiaita. Kaikkiaan maakunnassa asuu yksin yli 8400 yli 75-vuotiasta. Erityisen paljon ikääntyneitä yksinasuvia on Heinävedellä, Rääkkylässä ja Ilomantsissa.
Tämän sisällön mahdollistaa Itä-Suomen yliopisto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.