Lyhyesti: Yrittäjyydestäkin on tullut pätkätyötä
- Yrittäjien määrä yhteiskunnassa kasvaa. Yhä useampi vuorottelee palkkatöissä ja yrittäjänä.
- Vuonna 2016 noin 15 prosenttia YEL-maksua maksavista yrittäjistä teki myös muiden työeläkelakien alaisia töitä.
- Kehitys haastaa yrittäjien eläkevakuutuksen YEL:in, sillä sen lähtökohta on jatkuva yrittäjyys. Vakuutuksen piiriin pääsemiseksi täytyy esimerkiksi työskennellä yrittäjänä vähintään 4 kuukautta. Työttömyysturvan saaminen taas edellyttää vakuutuksen katkaisemista.
- Suomen Yrittäjien ekonomisti Petri Malinen pitää mahdollisena, että kehitys johtaa uuden eläkeköyhälistöön syntyyn, jos yrittäjien työeläkejärjestelmää ei soviteta nykyaikaiseen työelämään.
Se oli paras päätös ikinä.
Yrittäjyys tuo vapautta vaikka paeta Suomen talvia Aasian lämpöön.
Tällaisia ajatuksia kuulee, kun yrittäjiksi heittäytyneet asiantuntijat kertovat, miksi he valitsivat yrittäjyyden palkkatyön sijaan ja heittävät nyt keikkaa konsultteina, koodareina tai kertaluonteisten projektien vetäjinä. Osan töistä he tekevät kenties palkkasuhteessa ja hyppäävät sitten taas yrittäjän saappaisiin.
Yrittäjien työeläkejärjestelmä ei ymmärrä tällaista vekslausta alkuunkaan.
Ennen oli yksinkertaisempaa. Perinteinen yrittäjä oli esimerkiksi parturi-kampaaja, joka ottaa asiakkaita vastaan tasaisesti läpi vuoden pitäen loman siellä, toisen täällä. Ihmisten hiukset kasvavat aina, joten hommansa osaava ja pidetty parturi-kampaaja kyllä pärjää. Hän saattaa arvioida eläkemaksujensa pohjana toimivan työtulonsa jonkinasteisella varmuudella ja maksaa eläkemaksunsa sen mukaisesti.
Työtulo
- Palkansaajan työeläke perustuu työeläkemaksuihin, jotka määräytyvät palkan mukaan.
- Yrittäjäeläkemaksut, ja sitä kautta eläke, perustuvat työtuloon, jonka yrittäjä ilmoittaa itse. Se ei siis ole toteutunutta tuloa.
Yrittäjien eläkevakuutus, YEL-vakuutus, luotiin 1970-luvulla juuri parturi-kampaajan kaltaisille yrittäjille.
”Maailma oli silloin toisenlainen. Työtä ei tehty välillä palkattuna pätkätyöntekijänä ja välillä yrittäjänä. Lähtökohta oli, että kun lähdet yrittäjäksi, lähdet kokopäiväiseksi yrittäjäksi, tai et ole yrittäjä ollenkaan”, kuvaa työeläkevakuutusyhtiö Varman asiakaspalvelupäällikkö Arja Iisakkala.
Eläketurvakeskuksen tilastoinnin mukaan 15 prosenttia YEL-maksua maksaneista yrittäjistä teki myös muiden eläkevakuutusten alaisia töitä. Yksityisen sektorin TyEL:in alaisuudessa heistä töitä tekee noin puolet, eli noin kahdeksan prosenttia.
Kokopäiväisyys on kaukana kasvavan nyky-yrittäjäjoukon todellisuudesta, mutta heidän YEL-maksunsa raksuttavat yhä menneisyydessä. Iisakkala luettelee esimerkkejä ongelmatilanteista:
YEL-vakuutuksen piiriin pääsemiseksi yrittäjyyden pitää kestää neljä kuukautta. Se vastaa huonosti esimerkiksi alustataloustyötä, jossa työ on pätkittäistä. Jos työtä ei ole, yrittäjän on sanottava vakuutus irti päästäkseen työttömyysturvan piiriin, sillä voimassa oleva YEL-vakuutus katsotaan merkiksi yrittäjätoiminnan jatkumisesta. Töiden jatkuessa eteen tulee taas neljän kuukauden sääntö vakuutuksen piiriin pääsemisestä.
Toinen ongelmatilanne liittyy palkkatyön ja yrittäjyyden yhdistämiseen ja sosiaaliturvaan. Jos tulot kummastakin jäävät pieniksi, voi käydä niin, etteivät työttömyysturvan työssäoloehdon rajat täyty, koska palkkatyöstä ja yrittäjyydestä ansaittuja tuloja tarkastellaan erikseen. Yhdessä ne voisivat riittää.
”Erityisesti tuntitöitä palkkatyönä tekeville saattaa käydä niin, että työttömyysturvan työssäoloehto ei kartu yrittäjänä eikä työntekijänä”, Iisakkala sanoo.
Työssäoloehto
- Työssäoloehdon täyttyminen oikeuttaa työttömän peruspäivärahaan.
- Palkansaajalla työssäoloehdon täyttyminen perustuu ansaittuun palkkaan.
- Yrittäjällä se perustuu eläkevakuutuksen voimassaoloon ja YEL-työtulon määrään.
Oman haasteensa luovat ulkomailla yrittäjänä tehdyt työt, sillä niistä eläkemaksut maksetaan paikallisen järjestelmän mukaan.
”Monissa maissa yrittäjillä ei ole minkäänlaista eläkejärjestelmää”, Iisakkala huomauttaa.
Suomen Yrittäjissä ollaan kehityksestä huolissaan.
”Meillä on jo nyt paljon yksinyrittäjiä, joilla työsuhteet ja yrittäjyys vuorottelevat. Joskus yrittäjä myös halutaan työsuhteeseen vähäksi aikaa esimerkiksi tietoturvasyistä ja siksi työsuhteita ja yrittäjyyspätkiä pilkotaan. Sosiaaliturva ei ymmärrä tätä lainkaan. Tästä seuraa, että yrittäjä-työntekijä on aina jonkinlaisessa karenssissa, sanoo Suomen yrittäjien ekonomisti Petri Malinen.
Samaan aikaan yksinyrittäjien määrä on kasvanut tasaisesti lukuun ottamatta viime vuotta.
”Jos kehitys jatkuu ja tämäntyyppinen tilanne yleistyy, niin eläkekarttumat uhkaavat jäädä pieneksi tätäkin kautta. Vaikka yrittäisi huolehtia eläkemaksuista yrittäjäjaksoilla, sosiaaliturvan pilkkoutuminen on vaikeasti yhteensovitettavissa siihen”, Malinen sanoo.
Moni maksaa minimivakuutusmaksun
Suurempi uhka pienille eläkekertymille ovat kuitenkin pienet eläkevakuutusmaksut. Yrittäjät päättävät maksujensa suuruuden itse vuosittain, kun he ilmoittavat työtulonsa työeläkevakuuttajalle. Nuoret yrittäjät ajattelevat usein, ettei YEL-maksuja kannata maksaa, koska ”eihän sieltä koskaan mitään saa”. Pakollisuuttakin pidetään pahana.
”Kun lähtee yrittäjäksi on selvää, että fokus on yrittäjätoiminnassa, ja siihen panostetaan. Eläkeasiat eivät ole silloin mielessä,” sanoo Iisakkala.
Iisakkala huomauttaa, että pienistä YEL-vakutuusmaksuista syntyy helposti itse itseään vahvistava negatiivinen käsitys.
”Usein käy niin, että jos sairastuu tai jää vanhempainlomalle, etuudet ovat minimimaksujen takia pieniä. Silloin sanotaan, että sairastamiseen tai vanhempainvapaaseen ei ole varaa. Se vahvistaa näkemystä, että YEL on huono, ja siitä kerrotaan sitten muillekin”, Iisakkala sanoo.
Tällä hetkellä kaksi viidestä uudesta yrittäjästä ottaa eläkevakuutuksen pohjaksi minimityötulon eli 638 euroa kuukaudessa. Nelikymppiselle yrittäjälle se tarkoittaa noin 150 euron eläkevakuutusmaksua kuukaudessa ilman aloittelevan yrittäjän alennusta. Työttömyysturvaa minimi ei kartuta lainkaan, ja eläkettä se kartuttaa vähemmän kuin mitä takuueläke olisi.
Minimieläkkeet näkyvät piikkinä, kun tarkastellaan yleisimpiä eläkevakuutusmaksuja. Toinen piikki muodostuu työttömyysturvan rajalla.
”Monet yrittäjät roikkuvat kynsin hampain kiinni siinä rajalla, jotta saisivat työttömyyden sattuessa etuutta. Paljon näkee, että työtulo on tämän takia ylimitoitettu”, Iisakkala sanoo.
Nelikymppiselle yrittäjälle työttömyysturvassa kiinni pysyminen tarkoittaa noin 250 euron kuukausittaista YEL-vakuutusmaksua.
Korjausliike pitäisi tehdä nyt
Mitä YEL-vakuutuksen ja työn murroksen törmäys sitten tarkoittaa yhteiskunnalle? Malinen sanoo, että ”ongelma ei ole vielä räjähtänyt silmille”, mutta korjausliike pitäisi tehdä nyt.
”Eläkejärjestelmä on luonteeltaan sellainen, että asiat realisoituvat pitkän ajan kuluttua, mutta niiden korjaaminen on siinä vaiheessa äärimmäisen vaikeaa. Takautuvasti sitä ei korjata. Nyt syntyvät vahingot realisoituvat 20-30 vuoden kuluttua, mutta silloin niitä ei korvata järjestelmän kautta vaan tukien kautta”, Malinen tarkoittaa.
Hän puhuu jopa uudesta eläkeköyhälistöstä.
”Tähän asti työperäiset eläkkeet ovat kasvaneet ja eläkeläisten suhteellinen ostovoima on siten kasvanut. Kehitys tarkoittaa sitä, että jos itsensätyöllistäjät eivät huolehdi riittävästi eläketurvasta, eläkeköyhälistö palaa”, Malinen sanoo.
Varman Iisakkala, joka tarkastelee asioita YEL-vakuutusasiakkaan kohtaamien hankaluuksien kautta, katsoo että järjestelmän pitäisi heijastaa paremmin yrittäjän arkea.
”Eläkejärjestelmän pitäisi olla joustavampi, kun työ pätkittyy ja silppuuntuu. Sen pitäisi huomioida, että kun yrittäjällä on yrittäjätoiminnan tuloja, silloin hänellä on myös varaa maksaa eläkevakuutusmaksuja. Se, että pitää lyödä työtulo lukkoon ja valmistautua maksamaan maksuja joka kuukausi tai edes joka toinen, ei mätsää siihen, miten työt yrittäjälle tulevat eteen”, Iisakkala sanoo.
Suomen Yrittäjien Malisen mukaan joustavuus olisi tärkeää myös järjestelmän luotettavuuden kannalta.
”Meidän järjestelmä on yksi maailman parhaista, mutta jos vakuutettu tuntee, että järjestelmä ei ymmärrä minun tilannettani, niin totta kai se syö luottamusta. Siksi olisi tärkeää, että järjestelmän sopeuttamisessa työn murrokseen edettäisiin nopeasti”, Malinen sanoo.
Raili Hulkkonen maksoi minimieläkevakuutusmaksua, ja nyt se ottaa päähän
”Minä olen ihan toivoton raha-asioissa! Haluaisin vain tehdä töitä, enkä ajatella rahaa tai laskuja tai maksuja”, sanoo meikkitaiteilija Raili Hulkkonen.
Hulkkonen pääsi eläkeikään muutama vuosi sitten, mutta tekee yhä pitkää päivää ennen kaikkea rakkaudesta työhön. Hän on juuri lopettanut Vain elämää -sarjan kuvaukset Hirvensalmella ja syksyllä hän meikkaa Tanssii Tähtien Kanssa -kisaajat suoriin lähetyksiin. Sen päälle hän tekee täydet päivät töitä. Lauantait hän haluaisi pitää vapaana, mutta ihmisillä on nykyisin niin paljon menoja silloinkin, että meikattavia riittää. Asiakkaista on pidettävä huolta.
Pitkän ja kimalteisenkin uransa aikana Hulkkonen on koko ajan maksanut minimieläkevakuutusmaksua.
”Sain sellaisen neuvon, että vain minimi kannattaa maksaa. Minulla on ollut huonoja neuvojia”, Hulkkonen sanoo.
Koko järjestelmä on ollut Hulkkoselle hankala hahmottaa. Myöhemmin, herättyään tulevan eläkkeen pienuuteen, hän otti sen lisäksi vielä yksityisen eläkevakuutuksen, mutta sen tuotto on ollut pettymys.
”Olisi pitänyt tarkemmin miettiä, millaisen vakuutuksen otan”, Hulkkonen sanoo.
Eläke ei vastaa Hulkkosen elämäntapoja.
”Minä olen myös kova tuhlaamaan”, Hulkkonen nauraa.
Nuorille yrittäjille Hulkkosella on yksi eläkeneuvo:
”Vanhuutta pitäisi turvata. Kaikki eivät halua jatkaa näin pitkään, vaan haluavat nauttia vain ja matkustella. Minä esimerkiksi haluan käyttää myös yksityisiä palveluita, kun on kyse terveydestä. Niin pääsee nopeasti lääkäriin, jos on tarve”, Hulkkonen sanoo.
Artikkelin on kirjoittanut MustReadin kaupallinen johtaja Merja Mähkä
