”Ilmavoimat hakee hävittäjiltä jatkosodan aikaista tehoa”, uutisoi Helsingin Sanomat syyskuun alussa puolustusvoimien Radio Kipinä –podcastin perusteella. Otsikko tosin liioitteli jonkin verran: Ilmavoimat arvioi pystyvänsä taistelemaan nykyisillä Hornet-hävittäjillä tasaväkisesti kymmenen kertaa suurempaa vihollisen konemäärää vastaan. Jatkosodassa legendaaristen Brewster-koneiden pudotussuhde oli jopa 1:32.
Entäpä tulevat monitoimihävittäjät, joiden hankinnasta puolustusvoimat parhaillaan neuvottelee? Ainakin yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin viidennen sukupolven hävittäjä F-35 on harjoitusoloissa pystynyt pudotussuhteeseen 1:20 taistellessaan neljännen sukupolven hävittäjiä vastaan.
Näin kertoo Lockheed Martinin liiketoimintayksikön johtaja Scott Davis, joka tuntee hyvin Suomen sotahistorian jopa vuosisatojen takaa. Hän on toiminut Yhdysvaltain Suomen-suurlähetystössä puolustusyhteistyöstä vastaavana sotilasasiamiehenä ja nykyisin hänen tehtävänsä on seurata Suomen HX-hankkeeseen liittyviä tarpeita.
”Suomen kokemuksista on syntynyt puolustukseen itsenäisyyden ja itseensä luottamisen perinne, jota tukee vahva konsensus. Sotilaallinen liittoutumattomuus tarkoittaa, että Suomen on pyrittävä puolustamaan itse itseään. Jotta tämän linjan voi pitää, on suunniteltava joukoille oikeanlainen koulutus ja hankittava parhaat työkalut puolustukseen”, sanoo Davis.
Puolustuspolitiikkaa myös globaalisti tarkkaileva Davis näkee, että maailman tilanne on kääntynyt kylmän sodan jälkeisestä rauhallisesta vaiheesta taas jännitteisemmäksi.
”Tilanne on sama puhutaan mistä ilmansuunnasta tahansa, myös Pohjois-Euroopassa: Nato-maat kasvattavat sotilasinvestointejaan ja lihaksia pullistellaan myös idässä. Siksi myös liittoutumattoman maan puolustusratkaisujen pitää olla maailmanluokkaa.”
5. sukupolvi päihittää ohjusjärjestelmät
Pudotussuhde liittyy perinteiseen ilmataisteluun, mutta se on vain yksi osa modernin monitoimihävittäjän tehtävistä. Vielä tärkeämpää on se, miten hävittäjä kykenee vastaamaan nykyaikaisten ohjusjärjestelmien ja elektronisen sodankäynnin kehitykseen.
Koronapandemia on jonkin verran hidastanut hävittäjähankkeen suunniteltua aikataulua, koska hankinnan edistäminen vaatii myös kasvokkaisia neuvottelukierroksia. Helmikuun talvitestien eli HX Challengen jälkeen tavoitteena oli jatkaa testejä ja käydä viimeiset neuvottelut tarjouskilpailun osallistujien kanssa ennen lopullisten tarjousten pyytämistä. ”Puuttuvat testitapahtumat ulkomailla ja neljännet neuvotteluviikot Suomessa pyritään viemään läpi poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta, mutta kaikkien epidemiatilanteeseen liittyvien rajoitusten ja sääntöjen mukaisesti”, kertoo ohjelmajohtaja Lauri Puranen blogissaan. Nämä vaiheet on nyt tarkoitus hoitaa loppuvuoden aikana niin, että lopulliset tarjoukset pyydetään tammikuun 2021 aikana ja hankintapäätös syntyy samana vuonna.HX-hanke etenee koronasta huolimatta
”Suomi on pitkä ja kapea maa, jonka ympärillä olevat ilmatorjuntaohjukset kattavat koko maan pinta-alan. Olen itse lentänyt useilla neljännen sukupolven hävittäjillä, ja ohjuksiin vastaaminen on näillä koneilla todella vaikeaa”, sanoo Davis.
Viidennen sukupolven koneilla kuten F-35 tilanne on toinen. Hävittäjän nostavat niskan päälle häiveominaisuudet, sensorifuusio sekä kyky toimia verkostossa. Myös neljännen sukupolven koneissa on ohjusten ja tutkien häirintälaitteita, mutta F-35:n laitteet ovat huomattavasti kehittyneempiä.
”Viidennen polven koneessa käytetään hävittäjän omaa tutkaa häirintälähettimenä. Tämä on suuremman tehon ja paremman jäähdytyksen ansiosta noin kymmenen kertaa tehokkaampaa kuin ripustimeen sijoitettu erillinen häirintälaite. Lisäksi suurempi antenni tuottaa paremmin suunnatun ja kapeamman säteen kohteeseen, joten vihollisen on vaikeampi havaita konetta”, Davis kertoo.
Sensorifuusio puolestaan tekee koneen keräämästä informaatiosta lentäjälle huomattavasti helpommin omaksuttavaa. Tämän ansiosta vähemmän kokeneestakin lentäjästä tulee pätevä pilotti entistä nopeammin.
”Neljännen polven koneessa lentäjän pitää operoida useita sensoreita ja seurata erilaisia näyttöjä, käyttää aikaa ja energiaa tilanteen seuraamiseen niiden kautta ja toimenpiteistä päättämiseen. Tämä on taito, jonka kehittymiseen menee helposti 5-6 vuotta”, Davis arvioi.
Lockheed Martinilla on todettu, että viidennen sukupolven koneessa lentäjän kyvyt ylittävät jopa vuodessa sen, mihin kokenut pilotti pystyy edellisen polven koneella.
”Sotaharjoituksessa Nevadassa nuori pilotti huomasi, kuinka neljännen polven hävittäjä joutui vihollisen ympäröimäksi. Hän neuvoi tälle 15 vuotta lentäneelle kollegalle mitä pitää tehdä ja pelasti näin kokeneen lentäjän ’harjoitushengen’”, Davis kuvaa.
Everstiluutnantti Ståle Nymoen Norjan pääesikunnasta vahvistaa Davisin puheet. Norjassa ensimmäiset F-35-koneet on otettu käyttöön vuonna 2017, ja Nymoen toimi vielä äskettäin ensimmäisen hävittäjälaivueen komentajana.
”Mitä tulee F-35:n suorituskykyyn, voisin sanoa että se enimmäkseen ylitti odotukseni. Kone on todella jotakin aivan erilaista kuin neljännen sukupolven hävittäjät. Lentäjän näkökulmasta F-35 on hyvin helppo lennettävä: se tarjoaa hänelle kaiken tarvittavan tiedon ilman, että lentäjän tarvitsee pyytää”, sanoo Nymoen.
Jarruvarjo lyhentää laskeutumismatkaa
Viime helmikuussa ilmavoimien HX Challengessa verrattiin, miten hävittäjien tarjouskilvassa mukana olevien koneiden suorituskyky käytännössä vastaa valmistajien tietoja. Myös F-35 oli mukana onnistuneesti.
”Testit sujuivat erinomaisesti, testikohtia oli 50 ja selvitimme niistä kaikki yhtä tai kahta lukuun ottamatta”, kertoo Davis.
Talvitesteissä nousi erityisesti esiin Suomen sääolojen haastavuus, tällä kertaa kosteat ja liukkaat nollakelit. Toinen suomalainen erityispiirre on, että hävittäjille ei aina ole tarjolla varsinaisia lentotukikohtia vaan niiden pitää pystyä toimimaan myös maantietukikohdista, joissa nousu-, laskeutumis- ja huolto-olosuhteet ovat karummat.
Suomen erityispiirteiden haastavuus ei huoleta F-35:n valmistajia, koska kone on jo käytössä vähintään yhtä haastavissa oloissa.
Esimerkiksi Norjan kenttäolosuhteiden ero Yhdysvaltain Arizonan harjoitusolosuhteisiin on suuri, sanoo everstiluutnantti Nymoen. Koneet sijaitsevat Ørlandin tukikohdassa Keski-Norjassa, mutta vuonna 2022 koneita on tarkoitus sijoittaa myös Napapiirin yläpuolelle Evenesiin vastaamaan ilmatilan valvonnasta arktisella alueella.
”Norjassa sää ja ilmasto ovat hyvin erilaisia verrattuna siihen mihin totuimme Yhdysvalloissa. Kylmä, tuuli, lumi ja jäiset kiitoradat ovat meille tyypillisiä talvikaudella, samoin pimeys. Siksi Norja on päättänyt käyttää F-35:ssä jarruvarjoratkaisua, jolla pystymme laskeutumaan paremmin liukkaalla kelillä. Varjon ansiosta F-35:n jarrutuskyky on oikein hyvä”, Nymoen arvioi.
Yölentämistä Norjassa harjoitellaan suurimmaksi osaksi talvikaudella, kun on todella pimeää. Silloin käytössä on F-35:n erityinen kypärä, johon on integroitu kolme kehittynyttä teknologiaa: heijastusnäyttö, kypärään upotettu näyttö ja pimeänäkö.
Davis vahvistaa, että maantietukikohdat eivät ole ongelma F-35:lle.
”F-35:lle ei voi antaa yhtä tiettyä mittaa, jonka sen nousu ja laskeutuminen vaatii – nämä riippuvat esimerkiksi lämpötilasta, paikan korkeuslukemista ja koneen polttoainekuormasta. Mutta F-35:n nousu ja lasku ilman jarruvarjoa vaativat suunnilleen saman matkan kuin Suomen nykyiset Hornet-koneet. Suomi on ainoa maa, joka käyttää Horneteja maantietukikohdista, joten se onnistuu kyllä myös F-35:llä.”
Monta tehtävää samalla lennolla
Kipinä-podcastissa HX-ohjelmajohtaja Lauri Puranen kertoo myös, että hävittäjähankintaan varatut 10 miljardia euroa eivät näytä riittävän 64 koneen hankkimiseen, kuten alun perin suunniteltiin. Sen sijaan tavoitteena on nykyisten hävittäjien suorituskyvyn täysimääräinen korvaaminen.
Ilmavoimille on tarjolla myös sellaisia pakettiratkaisuja, joihin kuuluu hävittäjien lisäksi muita koneita tiedusteluun tai elektronisen sodankäynnin tarkoituksiin. F-35 ei näitä lisukkeita tarvitse, koska se on nimensä mukaisesti todella monitoimihävittäjä, joka pystyy suorittamaan useita tehtäviä jopa samalla lennolla.
”Perinteisen ilmataistelun lisäksi F-35 voi tehdä tiedustelua, tarkkailua ja tunnistusta, tutkia signaaleja sekä maasta että ilmasta tai häiritä ohjusjärjestelmiä. Kaikki kerätty tieto jää talteen, sitä voi jakaa muille aselajeille ja tämä tapahtuu ilman että lentäjän tarvitsee tehdä mitään”, Davis sanoo.
Keräämänsä tiedon ja verkottumiskykynsä takia F-35 voi myös toimia keskeisenä solmukohtana yhteisoperaatioissa muiden aselajien kanssa. Davis kertoo esimerkkejä siitä, kuinka kone pystyy tunnistamaan, paikallistamaan ja tuhoamaan viholliskohteen – tai välittämään kohteen tiedot toiselle puolustushaaralle.
Kohde voi olla esimerkiksi miehittämätön ilma-alus, lentokone, vihollisen maalla tai merellä oleva kohde, tai jopa ballistinen ohjus. Maa- tai merivoimat voivat F-35:n välittämän tiedon avulla tuhota viholliskohteen, jota ne eivät ole itse vielä lainkaan havainneet.
”Kun toimii ilmassa, ei tarvitse välittää siitä että maa on pyöreä. Silloin saa satojen kilometrien päästä tietoa, jota paljon lähempänä maassa oleva ei havaitse.”
Norjan hävittäjien hankintaprojektissa tavoitteeksi on asetettu koneiden alustava operatiivinen suorituskyky vuonna 2019 ja täysi operatiivinen suorituskyky vuonna 2025. Nymoenin mukaan tavoitteet on tähän mennessä saavutettu. Hän huomauttaa, että suorituskyvylle ei ole mitään objektiivista mittaristoa.
”Jokainen maa määrittelee itse, mitä asioita se sisällyttää alustavaan operatiiviseen valmiuteen tai täyteen operatiiviseen valmiuteen. Isossa kuvassa olemme päättäneet tehdä tämän niin, että operatiivista kyvykkyyttä lisätään tietty määrä vuosi vuodelta”, sanoo Nymoen.
Haasteita suorituskyvylle ei Nymoenin mukaan tuota niinkään teknologia vaan koko puolustusjärjestelmän vaatima kulttuurimuutos. Haasteet liittyvät yhteydenpitoon ja verkottumiseen muiden aselajien kanssa.
”Isoin kysymys juuri nyt on tämän kulttuurimuutoksen toteuttaminen: se että ymmärrämme, että F-35:stä tulee yksi pääsolmukohdista koko puolustusvoimissa.”
Heidi Hammarsten
