Suomalaisten lasten ja perheiden psykososiaalisten palveluiden vaikuttavuudesta ei pystytä sanomaan juuri mitään

Monien suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluissa käytettävien menetelmien vaikuttavuudesta on laajaa näyttöä. Lasten ja perheiden psykososiaalisista palveluista ei. Jotain täytyisi tehdä. Ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan lisää resursseja vaikuttavuustutkimuksen tekemiseen, kirjoittaa erikoistutkija Marjo Kurki.

Marjo Kurki Turun yliopisto
"Vahva tutkimusnäyttö tarkoittaa, että useiden menetelmällisesti tasokkaiden vaikuttavuustutkimusten tulokset ovat samansuuntaisia", kirjoittaa Marjo Kurki.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden lähtökohtana on, että niiden vaikuttavuudesta täytyy olla laaja näyttö. Muussa tapauksessa kyse on resurssien ja rahan tuhlaamisesta ja palveluita ei ole järkevää järjestää.

Monien suomalaisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden vaikuttavuudesta on laajaa näyttöä. Terveydenhuolto nojaa sairauksien hoidossa ja ehkäisyssä tutkimusnäyttöön perustuviin kansallisiin Käypä hoito -suosituksiin.

Myös lapsille ja perheille suunnattujen psykososiaalisten menetelmien ja psykologisten testien valinnan tulisi pohjautua parhaaseen mahdolliseen näyttöön interventioiden vaikuttavuudesta ja testien luotettavuudesta.

Mikä onkaan tosiasiallinen tilanne? Onko vaikuttavuutta riittävästi?

Kansainvälinen tutkimus kertoo heikosta vaikuttavuudesta

Psykososiaalisissa palveluissa käytetään menetelmiä, joilla edistetään mielenterveyttä ja hyvinvointia sekä ehkäistään ongelmia. Psykologisilla testeillä taas tarkoitetaan kyselyitä tai havainnointia, joihin on ennalta sovitut tavat tulkita mittaustuloksia. Tällainen on esimerkiksi yleistä ahdistuneisuushäiriötä mittaava GAD-7-lomake.

Jotta tiedettäisiin, että psykososiaalinen menetelmä on vaikuttava, tarvitaan laajaa tutkimusnäyttöä lasten hyvinvoinnissa tapahtuneista myönteisistä muutoksista. Samoin psykologisten testien luotettavuuden tulee perustua laajaan tutkimusnäyttöön.

Monien psykososiaalisten menetelmien ja psykologisten testien vaikuttavuudesta tiedetään Suomessa varsin vähän. Toki pyrkimys on parempaan esimerkiksi tarjoamalla koulutuksia vaikuttavien menetelmien käyttöönottoon. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö avasi lokakuussa 2021 valtionavustushaun, joka kohdistuu lasten ja nuorten psykososiaalisten palveluiden arviointiin.

Ministeriön tarjoaman rahoituksen avulla on tarkoitus tukea hyvinvointialueiden kehittämistyötä. Hyvinvointialueiden kun tulisi pystyä tarjoamaan nimenomaan vaikuttavia palveluita. On epävarmaa, onko tähän riittävästi tietoa ja taitoa.

On todennäköistä, että hyvinvointialueet päätyvät ottamaan palveluvalikoimaansa sellaisia menetelmiä, joiden vaikuttavuudesta ei ole vahvaa näyttöä. Edes yksi sosiaali- ja terveysministeriön rahoitushakukierros ja sen tuottamat tulokset eivät muuta kokonaiskuvaa, vaan tarvitaan pitkäjänteistä työtä ja tutkimustiedon ymmärrystä päätöksenteossa.

Vähäinenkin tutkimus kertoo suurista ongelmista vaikuttavuudessa. Tämä konkretisoitui laatimassamme systemaattisessa katsauksessa. Katsauksen kohteena oli kaikissa Pohjoismaissa, myös Suomessa, käytössä olevien, alle 2-vuotiaille lapsille ja heidän perheilleen suunnattujen psykososiaalisten interventioiden ja psykologisten testien vaikuttavuus.

Katsauksen tulokset ovat puhuttelevia.

Vain kolmella prosentilla psykososiaalisista interventioista ja reilulla kymmenellä prosentilla psykologisista testeistä oli vahva vaikuttavuusnäyttö. Suomessa tällainen vahvan vaikuttavuusnäytön testi on esimerkiksi äitiysneuvolassa käytössä oleva EPDS-lomake (Edinburgh Postnatal Depression Scale), joka on kehitetty äidin synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseen.

Yli puolesta psykososiaalisista interventioista ei löytynyt lainkaan pohjoismaista tai kansainvälistä vaikuttavuusnäyttöä. Ei siis kumpaakaan – vahvaa tai hyvää näyttöä.

Psykologisista testeistä sentään kolmella neljänneksellä oli vähintään hyvä näyttö vaikuttavuudesta.

Ongelma on siis ennen kaikkea psykososiaalisissa interventioissa ei niinkään psykologisten testien vaikuttavuudessa.

Vaikuttavuuden tutkiminen vaatii paljon aikaa

Vahva tutkimusnäyttö tarkoittaa, että useiden menetelmällisesti tasokkaiden vaikuttavuustutkimusten tulokset ovat samansuuntaisia.

Kyse on kumuloituvuudesta eli tutkimustiedon kasautumisesta. Nyt kumuloituvuus on Suomessa vähäistä lasten psykososiaalisten palveluiden osalta. Osin kyse on riittämättömistä tutkimusresursseista.

Tyypillisesti vaikuttavuustutkimukset perustuvat syy-seuraussuhteen analysointiin. Satunnaistettu vertailukoe on tehokkain tapa annetun menetelmän ja vaikutuksen välisen syy-seuraussuhteen selvittämiseksi. Kokeessa joukko tutkittavia jakautuu satunnaisesti saamaan yhtä useista eri hoitomuodoista tai menetelmistä.

Syy-seuraussuhteiden tutkiminen vaatii paljon aikaa.

Vaikuttavuuden tutkiminen ei onnistu ilman usean vuoden seuranta-aineistoja. Juuri siksi vaikuttavuustutkimukset vaativat aivan erityisiä resursseja ja rahoitettujen tutkimushankkeiden tulee olla riittävän pitkiä. Nyt näin ei ole ainakaan psykososiaalisten palveluiden vaikuttavuustutkimuksen osalta.

Seurauksena Suomessakin tarjotaan lapsille ja perheille suunnattuja psykososiaalisia palveluita, joiden vaikuttavuudesta tiedetään aivan liian vähän. Se on resurssien tuhlaamista.

Tämän sisällön mahdollistaa Turun yliopisto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.

Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.

Keskustelu

Anneli Larmo 10.12.2021 15:12
Kiitos tärkeästä artikkelista!

Jätä kommentti