Lyhyesti
• Suomen eläkejärjestelmä on arvioitu maailman kolmanneksi parhaaksi.
• Eläkkeistä yhä suurempi osa maksetaan sijoitustuotoilla, mutta työssäkäyvien ja työnantajien maksamat eläkevakuutusmaksut ovat järjestelmän kantava voima.
• Eläkejärjestelmään tehtiin viimeksi uudistuksia vuonna 2017 ja eläkeikää nostettiin
• Suurin osa työssäkäyvistä jää kannusteista huolimatta eläkkeelle niin aikaisin kuin mahdollista.
Eläketurvakeskuksen johtaja Mikko Kautto vilkaisi uutisotsikkoa Yleltä: “Nyt se tapahtui: eläkemaksut eivät kata enää eläkemenoja”.
”Tuolloin ajattelin, että moni säikähtää aivan turhaan”, Kautto sanoo.
Elettiin vuotta 2013 ja eläkejärjestelmää tunteville kyseessä ei ollut uutinen, sillä tilanteeseen oli varauduttu. Tilastot olivat kertoneet tuon päivän tulosta jo vuosikymmen sitten. Osa eläkevaroista oli rahastoitu tätä silmällä pitäen.
Oikeastaan suomalaiset saattoivat onnitella itseään pitkäjänteisestä suunnitelmallisuudesta. Eläkeasioissa äkkinäiset päätökset ovat myrkkyä.
Tämä on ensimmäinen asia, jonka lähes kaikki eläkeasiantuntijat tuovat esille. Se on porautunut heidän mieleensä lähihistorian aikana. Analyyttinen ote pelasti Suomen eläkejärjestelmän 1990-luvun lamasta ja vuonna 2008 alkaneesta finanssikriisistä.
Samaan aikaan, kun Yle uutisoi päivästä, jolloin rahoituksellinen käänne työeläkkeissä tapahtui, valtiovarainministeriön tiloissa Snellmaninkadulla kokoontui asiantuntijatyöryhmä ministeriön ylijohtajan Jukka Pekkarisen johdolla. Työryhmällä oli tehtävä. Sen piti selvittää, kuinka eläkejärjestelmä saatetaan vastaamaan näköpiirissä oleviin uusiin haasteisiin.
Kansantaloustieteilijöiden voimannäyte ja vanha kunnon kolmikanta
Pekkarisen vetämään eläkekysymysten asiantuntijatyöryhmään kuului jäseniä muun muassa Eläketurvakeskuksesta, sosiaali- ja terveysministeriöstä, Palkansaajien tutkimuslaitoksesta ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta. Työryhmä oli asetettu työmarkkinajärjestöjen neuvotteleman Työurasopimuksen myötä yhteistyössä maan hallituksen kanssa. Työtä seurasi tiiviisti työmarkkinajärjestöjen ja työeläkeyhtiöiden edustajista koostunut seurantaryhmä.
Avuksi otettiin kansantaloustieteilijöiden ammattityökalut; ennustelaskelmat, riskianalyysit ja tilastot. Vuoden sisällä työryhmä julkisti raporttinsa ja järjesti tiedotustilaisuuden.
Hyvä eläkejärjestelmä luo vakautta epävarmoina aikoina
Suomen eläkejärjestelmä on arvioitu kansainvälisessä Mercer Global Pension Index -vertailussa maailman kolmanneksi parhaaksi. Edelle sijoittuivat vain Hollanti ja Tanska.
Vakautta eläkejärjestelmään on tuonut Suomen kehittämä systeemi hyödyntää eläkkeissä osittain julkista mallia ja osittain yksityistä mallia, jolloin molemmista malleista voidaan hyödyntää niiden vahvuuksia. Monissa muissa maissa on käytössä joko puhtaasti verovaroin kustannettu julkinen malli tai puhtaasti yritysten ja työnantajien luoma yksityinen malli. Suomessa eläkejärjestelmä on lakisääteinen ja siten osa julkista taloutta, mutta isoa osaa siitä hoitavat yksityiset työeläkeyhtiöt.
“Lakisääteisyys on koettu Suomessa hyväksi. Mikäli järjestelmä perustuisi pelkästään vapaaehtoisuuteen, niin monen eläkesijoitukset jäisivät tekemättä. Tämä olisi kansantaloudellinen riski. Myös kansainväliset luottoluokittajat arvostavat eläketurvajärjestelmäämme, se luo vakautta”, Elon yhteiskuntasuhdejohtaja Katja Veirto sanoo.
“Moni ei tule ajatelleeksi, että Suomessa eläkemaksujen hoitaminen on yritysten ja palkansaajien kannalta tehty todella helpoksi. Aiemmin isoissa yrityksissä saattoi olla kokonainen yksikkö hoitamassa palkansaajien eläkeasioita, nykyisin yritysten ei tarvitse kuin ottaa vakuutus työntekijöilleen”, johtaja Mikko Kautto Eläketurvakeskuksesta sanoo.
Suomi saikin Mercer-indeksissä parhaat pisteet läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta.
“Jäämme kärkikaksikosta kestävyysnäkymissä. Tanskassa ja Hollannissa on Suomea huomattavasti suuremmat eläkevarat. Myös maksuja rahastoidaan suuremmassa mittakaavassa”, Kautto sanoo.
Raportista kirjoitettiin uutisia, mutta ei voi sanoa, että teos “Suomen eläkejärjestelmän sopeutuminen eliniän pitenemiseen: eläkekysymysten asiantuntijatyöryhmän raportti” olisi ollut erityisen luettu. Raportti oli kuitenkin hyödyllinen. Työ antoi hyvän ja perustellun asiantuntijapohjan päätöksentekijöille, kun neuvotteluratkaisu syntyi vuonna 2014. Viimeisin raportin pohjustama eläkeuudistus astui voimaan 2017.
“Suomalaisen eläkejärjestelmän hienous on siinä, että me kykenemme tekemään siihen tarvittavia korjauksia ja löytämään yhteisen näkemyksen. En voi väittää, että eläkkeisiin liittyvät neuvottelut olisivat helppoja tai nopeita täälläkään, sillä eri osapuolilla on hyvin erilaiset tarpeet ja intressit”, Kautto sanoo.
Eläkeuudistuksia valmisteltaessa on turvauduttu perinteiseen kolmikantaneuvottelumalliin. Neuvotteluja käydään työmarkkinajärjestöjen ja maan hallituksen yhteistyössä. Vaikka eläkejärjestelmä on lakisääteinen ja siten osa julkista taloutta, järjestelmä on kuitenkin erillään päivän politiikasta, koska suurta osaa eläkevaroista hoitavat yksityiset työeläkeyhtiöt.
“Monissa maissa tällaisen yhteisen näkemyksen löytäminen kaikkia koskien on mahdotonta. Eläkejärjestelmä saattaa olla pirstaloitunut eri työnantajien ja tahojen hoidettavaksi tai järjestelmän rahoitusta ei ole mietitty kunnolla”, Kautto sanoo.
Suomalainen eläkejärjestelmä onkin pärjännyt kansainvälisissä vertailuissa ja pohjoismaisittainkin hyvin. Tästä lisää oheisessa kainalojutussa, mutta miten järjestelmä tulee kestämään uusimmat haasteet: vauvakadon, väestön ikääntymisen ja osakemarkkinoiden heilahtelun?
Vauvakato on suurempi uhka kuin väestön ikääntyminen
“Syntyvyyden lasku ei aiheuta mitään akuuttia paniikkia, mutta pitkittyessään se saattaa johtaa paineeseen nostaa työeläkevakuutusmaksuja”, sanoo Elon yhteiskuntasuhdejohtaja Katja Veirto.
Tilastokeskus pysäytti Suomen hetkeksi julkistaessaan Suomen syntyvyysluvut viime vuoden marraskuussa. Syntyvyys oli kaikkien aikojen matalin. Vastaavat syntyvyysluvut Suomessa on koettu viimeksi nälkävuosina 1830-luvulla.
Suomessa syntyi vuonna 2017 vain 50 321 lasta ja kokonaishedelmällisyysluku oli 1,49. Kokonaishedelmällisyysluku kertoo, kuinka monta lasta syntyy laskennallisesti naista kohden. Kokonaishedelmällisyysluvun pitäisi olla 2, jotta väestömäärä pysyisi ennallaan ilman maahanmuuttoa.
Suomessa syntyneiden vauvojen määrä on laskenut jo kahdeksan vuotta peräkkäin. Kuolleiden määrä ylittää syntyvyyden ja ilman maahanmuuttoa väkiluku laskisi.
“En oikein näe, että on vielä aidosti ymmärretty, mistä syntyvyyden laskussa on kyse. Tähän ongelmaan ei ole yksinkertaisia ratkaisuja”, Veirto sanoo.
Tänä vuonna syntyneiden lasten elinajanodote on pojilla lähes 79 vuotta ja tytöillä lähes 85 vuotta.
Eläkejärjestelmän kannalta ongelma on perustavanlaatuinen. Eläkejärjestelmä on kuin tuubi. Siihen tulee rahaa eläkevakuutusmaksujen muodossa palkansaajilta ja työnantajilta ja siitä maksetaan etuisuuksien muodossa nykyisille eläkkeensaajille. Tällä hetkellä työeläkevakuutusmaksun suuruus on keskimäärin 24,4 prosenttia työntekijän palkasta. Siitä suurimman osan maksaa työnantaja ja loput työntekijä.
“Työeläkevakuutusmaksu on Suomessa eurooppalaista keskitasoa turvan sisältö ja taso huomioiden, mutta siinä ei juuri ole korotusvaraa ilman, että se alkaisi vaikuttaa negatiivisesti työllisyyskehitykseen”, Kautto sanoo.
Kuluneina vuosikymmeninä osa vakuutusmaksuista on myös sijoitettu ja sijoitetun varallisuuden merkitys on nyt kasvamassa. Kokonaisuudessaan eläkevarojen arvo on noin 200 miljardia. Sijoitukset tuottivat noin 14 miljardia vuonna 2017.
Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin ennustelaskelmien mukaan maksutaso pysyy nykyisellä vakaalla tasolla aina 2050-luvulle asti, jos kokonaishedelmällisyysluku olisi 1,7. Nyt, kun hedelmällisyysluku on alhaisempi, vakuutusmaksuihin kohdistuu enemmän korotuspaineita.
Kaiken kaikkiaan meillä on 20–30 vuotta aikaa muuttaa syntyvyyden suunta ja parantaa edelleen sekä työllisyyttä että tuottavuutta.
“Eläkejärjestelmässä on kolme seikkaa, joista riippuu järjestelmän kestävyys. Niitä ovat työllisten kokonaismäärä, palkkojen suuruus ja sijoitusten tuotto”, Kautto toteaa.
Eli, jos syntyvyys on alhaista, mutta palkkataso nousee, eläkejärjestelmä pysyy tasapainossa. Järjestelmä kestää myös, jos sijoitusten tuotto nousee merkittävästi, vaikka kokonaistyöllisyysaste ja palkkakehitys olisivatkin heikompia.
Elinaikakerroin ja eläkeiän nostaminen auttoivat vakauttamaan järjestelmän
Kun eläkeasiantuntijaryhmä kokoontui Pekkarisen johdolla Snellmaninkadun kokoushuoneessa, pääosa keskustelusta käytiin aiheesta elinaikakerroin ja eläkeikä. Aihe oli kuuma. Vuonna 2005 eläkejärjestelmään oli tuotu eläketasoon vaikuttava elinaikakerroin ja nyt mietittiin, miten eläkeikä reagoisi eliniän pidentymiseen.
Vuoden 2017 uudistuksen lopputuloksena elinajan pituuden kehittyminen sidottiin eläkeikään, jota nostettiin tuntuvasti nuoremmilla ikäpolvilla.
Ajatus on oikeastaan hyvin yksinkertainen.
Ideana on, että nuorempia sukupolvia ei päästetä eläkkeelle saman ikäisinä kuin vanhempia sukupolvia, koska nuoremmat sukupolvet elävät keskimäärin pidempään ja terveempinä. Näin myös taklattiin ongelma, että työikäisiä ei olisi riittävästi, kun sukupolvet pienenevät. Jos markkinoille ei tule tarpeeksi nuoria työikäisiä, niin vanhempia työikäisiä pidetään töissä vähän pidempään.
Nerokasta, ainakin jos asiaa tarkastelee kansantaloustieteilijöiden tilastojen kautta.
Eläkejärjestelmästä on poistettu varhaiseläkereittejä ja työttömyysturvajärjestelmän niin sanottuja eläkeputken ikärajoja on myöhennetty jatkuvasti. Järjestelmä on yksinkertaistunut ja nykyään eläkkeen karttumisessa otetaan huomioon kaikki työansiot 17-vuotiaasta alkaen. Työeläke myös kertyy tasaisesti koko ajan.
“Tämä on mielestäni oikeudenmukaista sekä nuorempia sukupolvia kohtaan että kaikkia eläkkeelle siirtyviä kohtaan. Kaikki työpätkät ja palkkatulot otetaan huomioon”, Kautto sanoo.
Näin muun muassa työntekijät, jotka ovat tehneet paljon töitä, mutta käyttäneet vähemmän aikaa opiskeluun, saavat hyvitystä eläkkeessä siitä, että ovat kartuttaneet useampia työvuosia. Samoin henkilöt, jotka mahdollisesti vaihtavat korkeapalkkaisista töistä myöhemmässä uran vaiheessa pienempipalkkaisiin töihin, eivät joudu kärsimään kohtuuttomasti eläketasossaan. Vastapainona opiskelustakin kertyy nykyään eläkettä.
Sijoitusaste nousee, mutta samalla kasvavat myös sijoitustuottoihin liittyvät riskit
“Sijoitusten osalta vuosi 2017 oli hyvä. Sen sijaan viime vuoden loppupuolella osakemarkkinoilla alkoi näkyä turbulenssia. Siihen vaikutti muun muassa Yhdysvaltojen sisäpoliittinen tilanne ja brexit. On vaikea sanoa, kuinka pitkään osakemarkkinoiden epävarmuus jatkuu”, Veirto sanoo.
Kaiken kaikkiaan eläkejärjestelmä kestää montakin epävarmaa vuotta, mutta ei kuitenkaan jatkuvaa ja jyrkkää työllisyysasteen tai palkkatason laskua.
Taloustaantumia tasoitetaan eläkejärjestelmän osalta sijoitustuotoilla. Sijoitustuoton ongelmana on, että osakemarkkinoilla voi olla voimakasta vuosittaista vaihtelua.
Uusimmassa eläkeuudistuksessa työeläkeyhtiöille annettiin mahdollisuus nostaa osakesijoitusten osuutta sijoitusvarallisuudessaan.
Eläketurvakeskuksen matemaatikko Mikko Sankala laski joulukuussa erilaisia skenaarioita eläkevarojen sijoitustuotoille. Laskelmat paljastivat kaksi olennaista asiaa. Ensinnäkin lähivuosikymmenten sijoitustuotot voivat olla kiven alla, koska korkotaso on matala ja osakkeiden hinnat korkeita varsinkin Yhdysvalloissa. Toinen huomio oli, että työeläkeyhtiöiden sijoitustuotot tulevat jatkossa heittelemään vuosittain rajummin, koska osakkeiden osuus sijoitussalkuista nousee. Matalien korkojen vuoksi korkosijoitusten merkitys vähenee.
Työeläkejärjestelmän sijoitusvarat nousivat kaikkien aikojen huippuunsa vuoden 2018 kolmannen vuosineljänneksen aikana. Varat kasvoivat lähes kolmella miljardilla eurolla ja olivat syyskuun lopussa yhteensä 204,7 miljardia euroa.
Oheisesta kuvasta näkyy, miten eläkevaroja on sijoitettu vuosien aikana.
Kaaviosta näkee, että osakesijoitusten osuus on kasvanut vuodesta 2012 lähtien ja korkosijoitusten osuus on vastaavasti pienentynyt. Tähän on ollut syynä pitkään jatkunut matala korkotaso. Lähde: Tela
Eläkevaroista noin 25 prosenttia sijoitetaan Suomeen ja noin 20 prosenttia euroalueelle. Yli puolet sijoitetaan euroalueen ulkopuolelle.
Voidaan sanoa, että pitkälläkin aikavälillä tarkasteltuna eläkeyhtiöt ovat onnistuneet sijoitustoiminnassaan. Reaalituotto on ollut 4–5 prosentin välillä vuodessa.
Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin ennustelaskelmissa eläkevarojen reaalituotto-olettama on kolme prosenttia vuoteen 2025 asti. Siitä eteenpäin tuotto-olettamana on 3,5 prosenttia. Jälkimmäisellä tuotto-oletuksella eläkejärjestelmää on tarkasteltu aina vuoteen 2085 asti, jolloin työllisyyden, syntyvyyden ja nettomaahanmuuton kehitys alkavat todella näkyä eläkejärjestelmän kestävyydessä.
Artikkelin on kirjoittanut kaupallinen johtaja Outi Toivanen-Visti
