Euroopan komissio julkisti torstaina ehdotuksensa sadan miljardin euron tukipaketista, jonka tarkoituksena on erityisesti turvata työllisyyttä EU:n jäsenmaissa.
Käytännössä komission tavoitteena on laskea liikkeelle sadan miljardin euron arvosta velkakirjoja eli lainata rahaa pääomamarkkinoilta EU:n budjetin ja unionin rakennerahastojen toimiessa takauksena.
Lyhytaikaiseksi tarkoitetun tukijärjestelmän nimi SURE muodostuu sanoista Support to Mitigate Unemployment Risks in an Emergency. Komission ehdotuksen mukaan SUREn rahat ohjattaisiin esimerkiksi yritysten lyhennetyn työajan järjestelyjen tukemiseen.
Tavoitteena on pehmentää koronaviruksen rajoitustoimien talousvaikutuksia, käytännössä siis välttää yritysten kaatuminen ja miljoonien kansalaisten joutuminen työttömiksi.
Jäsenmaita pyydetään järjestelyyn mukaan vapaaehtoisesti. Niiltä pyritään keräämään neljännes eli 25 miljardia tarvittavista takauksista.
Nimettömän EU-virkamiehen mukaan tämä tarkoittaisi Suomelle 1,7 prosentin bruttokansantulo-osuuden mukaan laskettuna noin 400–500 miljoonan takausvastuuta. Suomen kanta SURE-tukijärjestelmään on vielä auki. EU:n valtionvarainministerien on määrä keskustella SUREsta ja muista tukitoimista tiistaina 7. huhtikuuta.
Järjestely olisi suhteellisen nopea toteuttaa, koska se perustuisi jo olemassa olevaan EU:n toiminnasta tehdyn EUT-sopimuksen artiklaan 122. Artikla mahdollistaa talousavun myöntämisen jäsenvaltioille, jotka ovat joutuneet luonnonkatastrofien tapaisten poikkeuksellisten olosuhteiden johdosta vaikeuksiin.
Komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin mukaan tukea on tarkoitus ohjata myös alustatalouden työntekijöille. Varsinkin eurooppalaiset ammattiyhdistysliikkeet ovat vaatineet, ettei itsensä työllistäjiä saa nyt pudottaa tukien ulkopuolelle.
Ensimmäiseksi käyttöön helpoimmat keinot
Sadan miljardin euron lisäpanostus nimenomaan työllisyysjärjestelyjen tukemiseen on vain murto-osa siitä 2 770 miljardista eurosta, jonka EU ja sen jäsenmaat olivat huhtikuun alkuun mennessä varanneet koronaviruksen taloudelle tuottamien haittojen minimoimiseen.
Tähän mennessä tehdyt päätökset ovat olleet suhteellisen kivuttomia, koska niissä on hyödynnetty olemassa olevia rahoitus- ja vakuusmekanismeja ja purettu väliaikaisesti sääntöjä, joita ei nykyisissä poikkeusoloissa ole perusteltua noudattaa.
Komissio on antanut jäsenmaiden hallituksille vapauden käyttää parhaaksi katsomiaan valtiontukia. Normaalit säännöt, jotka rajoittavat yrityksille maksettavia tukia sisämarkkinoiden kilpailua vääristävinä, eivät nyt päde. EU on myös siirtänyt alue- ja kehitysrahastoistaan 37 miljardia euroa koronaviruksen torjuntaan.
Lisäksi Euroopan talous- ja rahaliiton EMU:n kasvu- ja vakaussopimuksen kriisilauseke on otettu käyttöön, joten valtionvelka- ja alijäämämääräyksistä on toistaiseksi luovuttu. Euroopan keskuspankki EKP on aloittanut laajan valtioiden ja yksityisten lainapaperiosto-ohjelman, ja Euroopan investointipankki EIP on ryhtynyt antamaan edullisia lainoja pienille ja keskisuurille yrityksille.
SURE on ensimmäinen askel poliittisesti hankalampien päätösten joukossa.
Vaikeimmat päätökset vielä edessä
Koronaviruksen aiheuttama talouskriisi on tuonut kouriintuntuvalla tavalla esiin EU-maiden erilaiset lähtökohdat ja odotukset. Torstaina 27. maaliskuuta pidetyssä Eurooppa-neuvoston etäkokouksessa EU-maiden pääministerien ja valtionpäämiesten oli tarkoitus löytää yhteiset keinot koronasta eniten kärsineiden jäsenmaiden tilanteen helpottamiseksi, mutta yhtenäisyyden sijaan kokous päättyi ympäripyöreyksiin ja lähes avoimeen riitaan.
EU-maista koronasta ovat kärsineet Italia ja Espanja. Ne ja seitsemän muuta euromaata – Ranska, Belgia, Luxemburg, Irlanti, Kreikka, Portugali ja Slovenia – vaativat muilta solidaarisuutta ja esittivät, että koronan talousvaikutuksia helpotettaisiin niin kutsutuilla koronabondeilla eli euroalueen yhteisillä velkakirjoilla. Käytännössä Euroopan komissio laskisi liikkeelle lainoja, jotka olisivat kaikkien EU-maiden takaamia.
Koska velkakirjoissa olisi EU-maiden yhteisen takauksen seurauksena pienempi riski, niiden korot olisivat matalampia kuin muuten. Samalla ne tarkoittaisivat yhteisvastuullisen rahoituksen hakemista jäsenmaiden julkisen talouden rahoittamiseen.
Saksa, Itävalta, Hollanti ja Suomi ilmoittivat vastustavansa koronabondeja. Hollannin pääministerin Mark Rutten mukaan ratkaisu, jossa maa ottaisi vastuulleen muiden euromaiden velkoja, ei yksinkertaisesti menisi läpi maan parlamentissa.
Erityisesti Italian pääministeri Giuseppe Conte kritisoi koronabondien vastustajia jyrkin sanoin. Hän myös kieltäytyi ensin osallistumasta kokouksesta annettuun julkilausumaan, jossa korostettiin tilanteen kiireellisyyttä mutta samalla edellytettiin lisää aikaa kriisin taloudellisten ratkaisujen hakemiseen. Julkilausuma saatiin lopulta aikaan kolme tuntia kestäneen väännön jälkeen. Espanjan pääministeri Pedro Sánches antoi tukensa Contelle.
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, Belgian entinen pääministeri Charles Michel joutui jäähdyttelemään kuumenneita tunteita. Hän ehdotti, että ratkaisujen hakemiseen otetaan lisäaikaa ja että seuraava Eurooppa-neuvoston ylimääräinen kokous järjestetään jo 9. huhtikuuta.
Kokouksessa on tarkoitus myös hyväksyä lopullisesti komission SURE-järjestely.
Luottamuspulalla on pitkä historia
Koronabondiriidan takana oleva luottamuspula juontaa juurensa vuonna 2009 alkaneeseen euroalueen finanssikriisiin, jonka keskeisenä syynä oli erityisesti Kreikan kestämätön velkaantumisvauhti. Osaltaan tämä oli ollut mahdollista siksi, että Kreikka oli harjoittanut vuosikausia suunnitelmallista taloustilastojen vääristelyä eikä maan velanotosta ollut pitävää tietoa.
Kun paljastui, ettei Kreikalla enää ollut mahdollisuuksia hoitaa noin 360 miljardin euron velkojaan, muut euromaat, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja myöhemmin myös euroalueen kriisirahasto EVM antoivat Kreikalle lainoja.
Suomi antoi muiden euromaiden tapaan takauksia kriisirahastolle, joten rahaston liikkeelle laskemat lainat olivat tavallaan ensimmäisiä eurobondeja. Kreikka puolestaan sitoutui tasapainottamaan julkista talouttaan.
Kreikan poliittiselle johdolle säästöt olivat kuitenkin äärimmäisen vastenmielisiä toteuttaa. Johdon asenne rapautti entisestään pohjoisten euromaiden luottamusta siihen, että Kreikka olisi todella kantamassa vastuuta aikaisemmista synneistään. Sama epäluulo vaikuttaa edelleen.
Italia, EU:n kolmanneksi suurin kansantalous, tarpoi jo ennen koronavirusepidemiaa jättimäisissä, noin 2 400 miljardin euron veloissa. Maan pankit ovat IMF:n maaraportin mukaan asteittaisesta vahvistumisesta huolimatta merkittävältä osalta heikossa kunnossa.
Arviot koronaviruksen vaikutuksista maan talouden supistumiseen liikkuivat maaliskuun lopussa 6,5–15 prosentissa, ja julkisen velan ennakoitiin nousevan nykyisestä 135:sta jopa 150:een prosenttiin kansantuotteesta. Jos BKT:n 15 prosentin lasku toteutuu, se nostaa yksinään velkasuhteen 160 prosenttiin. Kun tähän lisätään vajeen merkittävä kasvu, lukema alkaa lähestyä 170 prosenttia.
Vertailun vuoksi: Euroopan suurimman kansantalouden Saksan vastaava luku oli viime syksynä 61 prosenttia. On ymmärrettävää, ettei Saksa halua ryhtyä Italian takuumieheksi sen enempää kuin se sitä Euroopan keskuspankin EKP:n kautta on jo nyt. Helmikuussa Italia oli keskuspankkijärjestelmälle velkaa jo 400 miljardia euroa, ja luku on tästä edelleen kasvanut.
Suomessa eriäviä näkemyksiä koronabondeista
Suomen pankin pääjohtaja ja Euroopan keskuspankin EKP:n neuvoston jäsen Olli Rehn sanoi Bloombergin uutistoimiston haastattelussa torstaina, että koronaviruksen aiheuttama kriisi on Euroopan laajuinen ja siksi se vaatii myös Euroopan laajuisen ratkaisun. Rehn piti koronabondeja yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona.
Suomen valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk.) taas on torjunut ehdotukset koronabondeista. Suomi vastusti jo eurokriisin aikana kymmenen vuotta sitten silloin ehdotettuja eurobondeja. Kulmuni ei näe nyt ehdotetuissa koronabondeissa suurta eroa aikaisemmin esillä olleisiin yhteisvastuullisiin kriisivelkakirjoihin, vaikka koronabondeja kannattavat myös Euroopan keskuspankki EKP ja euromaiden keskuspankkiirit.
Vaikka Italia eivät nyt koronaviruksen runtelemassa Euroopassa ole itse syypää ahdinkoonsa, pohjoisissa euromaissa kuitenkin pelätään, että koronabondeista saataisiin ennakkotapaus myös pandemian jälkeisiin aikoihin. Ne eivät halua, että yhteisvastuuta laajennetaaan EVM:n rinnalla muihinkin tuleviin tukijärjestelyihin.
Kulmunin mukaan koronaviruskaan ei muuta sitä tosiasiaa, että jokaisella maalla on oltava vastuu omasta talouspolitiikastaan.
Saksa valjastaisi EVM:n avuksi
Saksa on perustellut kielteistä kantaansa myös sillä, että koronabondien tapaisen kokonaan uuden rahoitusinstrumentin luominen olisi mahdollista vain Saksan valtiopäivien ja maan kaikkien osavaltioparlamenttien kautta. Tämä veisi nykyisessä kriisitilanteessa liikaa aikaa.
Saksan sosiaalidemokraatteihin kuuluva valtionvarainministeri Olaf Scholtz ehdotti puolestaan keskiviikkona koronabondien vaihtoehdoksi EVM:n hyödyntämistä pahiten koronasta kärsineiden maiden taloudelliseen tukemiseen.
Scholtzin mukaan EVM:n myöntämiin tukiohjelmiin usein liitettyjä ehtoja voitaisiin höllentää niin, että koronakriisiin tukea hakevat jäsenvaltiot eivät joutuisi noudattamaan tiukasti säänneltyjä makrotalouden sopeutumisohjelmia. Saksan keskuspankin pääjohtaja Jens Weidmann kertoi kannattavansa Scholtsin ehdotusta.
Ehdotuksen heikko kohta on kuitenkin hätälainoitukseen käytettävissä olevan rahan määrä: EVM:llä on tällä hetkellä käytettävissään 410 miljardia, ja sen arvioidaan olevan vasta alkusoittoa tarvittavan velkarahoituksen todelliselle määrälle.
Usko keskinäiseen apuun koki kolauksen
EU-maiden keskinäinen solidaarisuusvaje kävi hyvin selväksi jo maaliskuun alussa, kun Italia pyysi muita jäsenmaita lähettämään sille muun muassa kasvosuojuksia ja muita suojaustarvikkeita.
Yksikään EU-maa ei ilmoittautunut välittömästi apuun riippumatta siitä, olisiko niillä ollut lähettää avustustarvikkeita vai ei. Sen sijaan Ranska, Saksa, Tšekki ja Liettua määräsivät lähes selkäydinreaktiona muun muassa kasvosuojukset vientikieltoon.
Rajoituksia on sittemmin purettu, ja EU on ryhtynyt organisoimaan yhdessä välttämättömien suojatarvikkeiden hankintaa ja varmuusvarastointia.
Usko spontaaniin keskinäiseen apuun koki kuitenkin rajun törmäyksen todellisuuteen.
Lisää aiheesta:
Mika Horelli aloitti Brysselin kirjeenvaihtajana: ”Hän on todellinen kosmopoliitti”
Tämän sisällön mahdollistaa Finanssiala ry.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Keskustelu