Kun koulu alkaa Virossa eurooppalaiseen tapaan ensimmäinen päivä syyskuuta, sitä juhlitaan yhtä lailla kuin päättäjäisiä. Lippu vedetään salkoon, oppilaat kiikuttavat opettajilleen kukkia. Monissa perheissä nautitaan päivän kunniaksi juhla-ateria.
Päivä on nimetty tiedon ja viisauden päiväksi. Tallinnan suomalaisen koulun rehtorin Riitta Kemppaisen mielestä päivän perinteet kuvastavat virolaisten arvostusta koulutusta ja opettajien ammattitaitoa kohtaan.
“Virossa on edelleen vallalla opettajajohtoinen malli, ja opettajien ääni kuuluu. Kun opettaja sanoo oppilaalle tai vanhemmalle jotain, se otetaan vakavasti”, Kemppainen sanoo.
Vuodesta 1995 toimineessa Tallinnan suomalaisessa koulussa noudatetaan suomalaista opetussuunnitelmaa. Virolaisia vaikutteita on otettu joiltain osin, esimerkiksi kirjallisuudelle ja matemaattis-luonnontieteellisille aineille annetaan iso painoarvo.
Maiden koulutusjärjestelmissä on paljon samaa, sillä Viro on ottanut mallia Suomesta. Maiden Pisa-tulokset ovat kuitenkin kehittyneet eri suuntiin: sen jälkeen kun Viro osallistui Pisa-testiin ensimmäistä kertaa vuonna 2006, virolaisten nuorten tulokset ovat kohentuneet lähes kaikilla osa-alueilla, kun taas suomalaisten tulokset ovat heikentyneet.
Koululaisten väliset erot kaventuneet Virossa
Hyvät Pisa-tulokset otettiin Virossa ensin vastaan varauksella, koska tulosten ei odotettu olevan niin korkeita. Korkeat pisteet ohjasivat kiinnittämään enemmän huomiota koulutusjärjestelmään ja analysoimaan tuloksia.
Tuoreimmassa, vuoden 2018 mittauksessa virolaiset nuoret pärjäsivät Euroopan parhaiten sekä lukutaidossa, luonnontieteissä että matematiikassa. Viron koulutus- ja nuorisolautakunnan kansainvälisten arviointien johtaja Gunda Tire korostaa kuitenkin, etteivät Pisa-selvityksen keskimääräiset tulokset kerro kaikkea.
“Oivaltavampaa on tarkastella sitä, kuinka moni oppilas pystyy ratkaisemaan vaikeimmat tehtävät, mikä on niiden opiskelijoiden osuus, jotka kamppailevat helpoimpien tehtävien kanssa ja kuinka moni pysyy asteikon keskellä”, hän sanoo.
Toisin kuin Suomessa, Virossa perustason alapuolelle jäävien opiskelijoiden osuus on laskenut ajan myötä ja testin monimutkaisimpia ongelmia ratkaisevien opiskelijoiden osuus puolestaan kasvanut. Tämä on yksi selitys sille, että Viron Pisa-tulosten keskiarvo on noussut.
Virossa vahvimpien ja heikompien osaajien välinen ero lukukokeissa on 61 pistettä, kun Suomessa vastaava ero on 79 pistettä. OECD:n keskiarvo on 88 pistettä.
“Pisa osoitti meille jo alkuvuosina, että huippuosaajat tarvitsevat hekin tukea. Monet koulut ovatkin keksineet tapoja auttaa lahjakkaita opiskelijoita. Yhtä tärkeää on ollut tehdä töitä heikoimmin suoriutuneiden oppilaiden pärjäämisen eteen”, Tire sanoo.
Koulut ovat itsenäisiä, ja niillä voi olla erilaisia käytäntöjä. Isompien koulujen yhteydessä toimii tukikeskuksia, joiden päätehtävänä on havaita vaikeuksissa olevat oppilaat. Yhteistyössä vanhempien kanssa voidaan esimerkiksi tehdä opiskelijalle yksilöllisiä opetussuunnitelmia oppiaineissa, joissa opiskelijalla on vaikeuksia.
Koulut, joissa ei ole keskuksia, voivat ottaa yhteyttä Rajaleidjan valtakunnalliseen verkostoon, joka tarjoaa maksutonta apua sekä lasten vanhemmille että kasvatuksen parissa työskenteleville.
Tytöt menestyvät Suomessa poikia paremmin kaikilla Pisan osa-alueilla. Virossa poikien ja tyttöjen osaaminen on melko tasoissa luonnontieteissä, pojat pärjäävät paremmin matematiikassa ja tytöt poikia paremmin lukemisessa. Ero lukutaidossa on Virossa tosin pienentynyt siitä lähtien, kun testit vuonna 2015 muuttuivat tietokonepohjaisiksi.
Viro tunnetaan yhtenä maailman digitalisoituneimmista maista, ja digitaalinen osaaminen integroitiin Viron kansalliseen opetussuunnitelmaan vuonna 2014.
Kouluilla vapaus päättää tavoitteistaan
Suomen koulutusjärjestelmä toimi Virolle mallina etenkin maan itsenäistymisen jälkeisellä ensimmäisellä vuosikymmenellä. Yhteistyötä hyödynnettiin esimerkiksi opetussuunnitelman kehittämisessä. Sekä opetusministeriöllä että sen alaisilla laitoksilla oli ja on edelleen hyvät yhteydet suomalaisen koulutuksen kehittäjiin.
Vuonna 2011 Viron valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa toteutettiin iso uudistus, kun peruskoulun ja lukion opetussuunnitelma erotettiin toisistaan.
“Peruskoulun tehtäviin lisättiin kasvatuksellinen ulottuvuus, oppimisympäristön käsitettä laajennettiin, opettamisen painottamisesta siirryttiin oppimisen painottamiseen ja arvioinnissa kehittävään arviointiin”, kertoo Viron opetusministeriössä neuvonantajana työskentelevä Maie Kitsing.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana yksityiskoulujen määrä on lisääntynyt Virossa, ja paikoista käydään kovaa kilpailua. Yksityisissä kouluissa toimii usein vahva tukiyhteisö ja ryhmät ovat pienempiä. Ne ovat tuoneet Viroon myös uusia opetusmenetelmiä, kuten steiner- ja montessoripedagogiikkaa.
Viron kouluilla on Suomen tapaan melko laaja autonomia. Kansallinen opetussuunnitelma jättää koululle tilaa kehittää omaa suunnitelmaansa. Koulut voivat itse päättää tavoitteistaan ja opintojensa painopisteistä.
Matemaattis-luonnontieteellisiä oppiaineita opiskellaan tuntimääräisesti enemmän kuin Suomessa. Myös kokeita järjestetään Virossa enemmän kuin Suomessa.
Viron opettajaliiton hallituksen jäsenen Margit Timakovin mukaan yhteiskunta asettaa kouluille korkeat odotukset, ja ne halutaan täyttää.
“Oppilaiden vanhemmat antavat pääosin koulutyölle tukea, koska he arvostavat oppimista ja lukemista. Erilaiset kulttuuritapahtumat, kuten laulu- ja tanssijuhlat sekä television tiedekilpailut, toteuttavat samaa tehtävää.”
Viron television katsotuimpia ohjelmia on Rakett 69, jota rahoittaa maan tutkimusneuvosto. Kilpailijat kisaavat 10 000 euron stipendistä, jonka avulla voivat jatkaa uraansa valitsemallaan tieteenalalla.
Viron koulujen ongelmat muistuttavat suomalaisten koulujen ongelmia. Maaseudun autioituminen on vaikuttanut kouluverkostoon. Opettajien työtaakka on muuttunut vuosi vuodelta raskaammaksi. Opettajankoulutus ei houkuttele opiskelijoita, joten opettajista ja tukihenkilöistä on pulaa.
Jälkimmäiseen ongelmaan on pyritty Virossa vastaamaan opettajien palkkojen korotuksella, johon on vuonna 2023 varattu valtion budjetissa 106,6 miljoonaa euroa. Opettajan vähimmäispalkka nousee 1 412 eurosta 1 749 euroon eli 23,9 prosenttia.
Viron kieltä heikosti taitavilla huonommat lähtökohdat
Suomen tapaan Virossa on pyritty tarjoamaan kaikille oppilaille tasa-arvoinen peruskoulutus yhteiskunnallisesta taustasta riippumatta. Viron ensimmäinen Pisa-tutkimus kuitenkin osoitti, että venäjänkielistä opetusta saaneet oppilaat menestyivät heikommin kuin vironkielistä opetusta saaneet ikätoverinsa.
Ero ei ole sen koommin kaventunut. Viron kielen taidolla on iso rooli myös virolaisten nuorten jatkokoulutuksessa: maksutonta korkeakoulutusta on saatavilla vain viroksi.
“Viron kieltä heikosti taitavilla nuorilla on peruskoulusta valmistuttuaan huonommat lähtökohdat menestyä työmarkkinoilla ja kaiken kaikkiaan selviytyä virolaisessa yhteiskunnassa”, Viron integraatiosäätiön entinen johtaja Irene Käösaar sanoo.
“Venäjää opetuskielenä käyttävillä peruskouluilla on ollut merkittävä rooli venäjän- ja vironkielisten nuorten segregaatiossa.”
Venäjänkieliset koulut ovat toimineet Viron uudelleenitsenäistymisen ajoista näihin päiviin asti vironkielisten koulujen rinnalla. Venäjänkieliseen vähemmistöön kuuluu 24 prosenttia Viron väestöstä, ja venäjänkielisissä kouluissa opiskelee lähes 17 prosenttia peruskouluikäisistä oppilaista. Päätöksen peruskoulun opetuskielestä tekee koulun sijaintikunta.
Käosaaren mukaan kahden erilaisen opetuskielen periaatteeseen perustuva järjestelmä on ongelmallinen, koska sen myötä maan sisälle rakentuu kaksi hieman erilaista arvomaailmaa.
“Kansallinen opetussuunnitelma on sama kaikissa kouluissa, mutta sitä voidaan opettaa hyvinkin eri tavoin ja erilaisin arvoin.”
Kieliuudistuksen pitkä tie
Erikielisten koulujen eroista on keskusteltu Virossa vuosien mittaan runsaasti, mutta ongelman korjaamiseksi on tehty valtiotasolla vähän. Kuluneella hallituskaudella alkoi tapahtua, ja nyt maassa on käynnistetty kieliuudistus, jonka myötä venäjänkielistä opetusta tarjoavat koulut siirtyvät vähitellen vironkieliseen opetukseen.
Vaikka kieliuudistusaloitteen perustana olivat Pisa-testien tulokset, Ukrainan sodallakin saattoi olla vaikutusta. Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä kaikkien peruskoulujen opetuskieli on viro.
Lukioissa vironkieliseen opetukseen siirryttiin jo vuonna 2007, mutta yläkoulun kieliuudistukseen ei tuolloin vielä löytynyt poliittista tahtoa. Nyt kaikilla kouluilla on velvollisuus tehdä tarvittavia muutokset ja aloittaa vironkielinen opetus jo syksyllä 2024.
Kieliuudistus etenee asteittain ja edellyttää merkittäviä investointeja valtion taholta. Valmisteluun ja tukemiseen on budjetoitu vuonna 2023 noin 41 miljoonaa euroa. Yliopistojen opettajankoulutukseen otetaan aiempaa enemmän opiskelijoita, uusia kieliteknologian työkaluja hyödynnetään ja opettajille järjestetään monikulttuurisuuteen liittyvää koulutusta.
Neljän vuoden siirtymävaiheen lisärahoitustarve on kaiken kaikkiaan noin 300 miljoonaa euroa.
Uudistusta vahvasti ajanut opetusministeri, keskustaoikeistolaisen Isänmaa-puolueen Tõnis Lukas lupaa, että täysin vironkielinen koulutusympäristö tasa-arvoistaa Viron koulutuspolitiikkaa.
“Takaamme kaikille Virossa eläville lapsille mahdollisuudet jatkokoulutukseen, työmarkkinoilla selviytymiseen sekä yhteisen tieto- ja arvotilan jakamiseen Virossa”, ministeri linjaa.
“Tämä puolestaan lisää sosiaalista integraatiota ja vähentää koulutuksellista ja sosioekonomista eriytymistä. Ymmärrettävästi äidinkielellä on tärkeä rooli opiskelijan identiteetin kehittymisessä.”
Kaiken ytimessä oppimisen tukeminen
Virolaista koulua ja koulutuspolitiikkaa kritisoidaan välillä suorituskeskeisyydestä, joka syö luovuutta ja opettajien rohkeutta kokeilla uusia opetusmenetelmiä. Esimerkiksi sosiologian tohtori Tatjaana Kiilo on moittinut koulutuspoliittisia tavoitteita “instrumentalistisiksi” ja todennut niiden nojaavan liikaa olettamukseen, että opettajat motivoituvat kilpailusta.
Kasvatuspsykologi, Tallinnan yliopiston tutkija Grete Arro on puolestaan korostanut julkisissa esiintymisissään sitä, miten tärkeää ihmisen psyyken tunteminen on kasvatustehtävissä ja oppimisen parissa työskenteleville.
Arron mukaan hyvä oppimisympäristö syntyy, kun tuetaan jokaisen opettajan ja oppilaitoksen tietämystä ihmisen psyykestä. Hän ottaa vertailukohteeksi lääkärit: heidän odotetaan tietävän, miten ihmisen osat toimivat osana kokonaisuutta ja mikä niitä voi vahingoittaa.
“Sama voisi sopia koulutusalaan. Jokaisen opettajan ja koulutusjohtajan pitäisi tietää ja hyödyntää työssään tietoaan siitä, mitä psyyke oikeastaan on, miten oppimisen mekanismi toimii, mikä tukee oppimista, mikä vahingoittaa sitä ja mikä tukee oppimista vain pintapuolisesti”, Arro sanoo.
Tutkijan mukaan oppilaiden aktiivisuus ja toisilleen antama tuki on opettajan aktiivisuutta tärkeämpää. Uudistumiseen pitää olla valmis, mutta monet vanhat periaatteet pätevät hänen mielestään edelleen. Nykytutkimuksen valossa myös tiedetään, miksi, milloin ja miten periaatteet parhaiten toimivat.
Esimerkiksi oppijan motivaatiota vahvistavat todistetusti muun muassa osallistuminen, yhteenkuuluvuuden tunne ja itseohjautuvuus. Arron mielestä ongelma on se, että termejä tulkitaan joskus liian yksinkertaisesti.
“Itseohjautuvuus ei tarkoita sitä, että teen mitä haluan ja olen itsenäinen. Itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että tiedän, miksi teen mitä teen. Ymmärrän, miten toimet, joihin minut ohjataan, ovat minun näkökulmastani järkeviä.”
Tämän sisällön mahdollistaa Tallinnan kaupunki.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.