Luhangassa eletään säästäväisesti kuin hämäläiset mummot – Suomen pienimmässä kunnassa veroprosentti on alhainen

• Jaa artikkeli X:ssä

Kuntien talousvaikeudet ovat olleet otsikoissa viime aikoina. Hallitus kertoi budjettiriihessä miljardiluokan ylimääräisestä tuesta kunnille. Pienten kuntien elinkelpoisuudesta on puhuttu vieläkin pidempään.

Ihmiset pakkautuvat kaupunkeihin Suomessa, kuten kaikkialla muuallakin maailmassa ja pienet kunnat jäävät painimaan pienenevän ja ikääntyvän väestön kanssa. Yksi merkittävä syy ehkä viimein toteutuvalle sote-uudistukselle on se, etteivät kuntien hartiat ole riittävän leveät terveydenhoidon rahoittamiseen, kuten asia kuuluu sote-slangilla ilmaista.

Kunnilla, erityisesti pienillä kunnilla on siis vaikeaa. Siksi päätin yrittää löytää Tämä toimii! -sarjan hengessä pienen kunnan, joka olisi hoitanut talouttaan onnistuneesti. Kunnan, jonka veroprosentti olisi maltillinen huolimatta siitä, että se kärsisi samoista ongelmista kuin pienet kunnat kaikkialla Suomessa. Suoritin tätä tarkoitusta varten pieniä tiedustelutoimenpiteitä niin kutsutussa verkostossani.

Tiedusteluni johtivat minut lopulta valitsemaan aiheeksi Luhangan kunnan Keski-Suomessa. Luhanka sijaitsee noin kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, seudun keskukseen Jyväskylään on noin 50 minuutin matka.

Luhangalla on myös kunnia olla väkiluvultaan Manner-Suomen pienin kunta. Kun siis puhutaan pienten kuntien haasteista, Luhanka kokee ne täysimääräisinä.

Luhangan veroprosentti on tästä huolimatta maltillinen 18,50. Se on vain puoli prosenttiyksikköä korkeampi kuin Helsingissä. Se on huomattavasti alempi kuin useimmissa muissa Keski-Suomen kunnissa, tai kunnissa ylipäänsä. Kuntien keskimääräinen veroprosentti on noin kaksikymmentä.

On siis kiinnostavaa kysyä, miten pikkuinen kunta on onnistunut pitämään veroprosentin matalana ja hoitamaan talouttaan niin hyvin. On tietysti myös pakko kysyä, voiko Luhanka ylläpitää alhaista veroastetta pitkällä aikavälillä, vai onko sen ja muiden pikku kuntien kohtalo joutua osaksi suurempia yksiköitä.

Kuntien taloustilanne on yleisesti huono

Ennen Luhangan pienen mittakaavan talousihmeeseen perehtymistä on syytä kerrata, mistä kuntatalouden huono tilanne johtuu. Kysyin asiaa Kuntaliiton pääekonomistilta Minna Punakalliolta.

Punakallion mukaan kuntien talous on huonossa jamassa rakenteellisten tekijöiden vuoksi. Monissa kaupungeissakin verotulojen kehitys on suora viiva, mutta kustannukset nousevat koko ajan. Kiky-sopimuskaan ei auttanut asiaa. Nousevien kustannusten taustalla ovat kaikille tutut syyt, esimerkiksi väestön vanheneminen ja terveysmenojen kasvu, samoin kuin kuntien lisääntyneet tehtävät.

Punakallion mukaan tilanne on pitkällä aikavälillä kestämätön, eikä ratkea ilman rakenteellisia uudistuksia. Hieman yllättävästi hän kuitenkin sanoo, että koronakriisi näyttää tämän hetkisten tietojen perusteella kohdelleen kuntataloutta kohtuullisen lempeästi.

Alkuvuonna tehdyt toimintojen sulkemiset ovat tuoneet säästöjä, ja menot ovat olleet nollakasvussa. Samaan aikaan tulot eivät ole laskeneet niin paljon kuin pelättiin. Loppuvuosi tulee olemaan vaikeampi, mutta isku ei ole silloinkaan niin raju kuin ennustettiin.

Jos kuntien tilanne on luultua parempi, miksi hallitus sitten jakaa tänä vuonna kunnille niin suuret tuet?

Osa tuesta on sidottu testauksen kustannuksiin ja muihin suoraan koronaan liittyviin menoihin, Punakallio sanoo. Mutta osasyy kuntien tukemiseen juuri tänä vuonna on Punakallion mukaan valtion budjettikehys. Vaikka lisätuen tarve olisi ensi vuonna suurempi kuin tänä vuonna, hallitus on luvannut palata 2021 budjetissa budjettikehykseen. Rahojen jakaminen jo tänä vuonna kehyksen ulkopuolelta helpottaa kehyksessä pysymistä ensi vuonna.

Itse vähän yllätyin tämän kuullessani. Kikkailu on poliittisesti ymmärrettävää, mutta on tietysti aavistuksen keinotekoista teeskennellä budjettikuria aikaistamalla menoja.

Oli miten oli, kuntien talous näyttää tukipaketin vuoksi tänä vuonna odotettua paljon paremmalta. Pitkän aikavälin ongelmat eivät kuitenkaan ole kadonneet ja kustannusten nousupaine jatkuu. Tämä suhteellisen synkkä näkymä on siis se tausta, jota vasten myös Luhangan tilannetta pitää tarkastella.

Luhanka lukujen valossa

Miltä Luhanka näyttää numeroiden valossa? Tämän selvittääkseni ilmoittauduin koekäyttäjäksi automatisoituun tiedonhakuun ja analyysiin erikoistuneen Robonomistin Kuntakortti-sovellukseen. Sovellus tuottaa automaattisesti ajan tasalle päivittyviä pdf-muotoisia tietokortteja jokaisesta Suomen kunnasta.

Toivon, ettei lukija pahastu tästä pienestä ilmaisesta mainospalasta. Robonomist on yrittäjäksi ryhtyneiden ekonomistien perustama kaupallinen palvelu ja tunnen tiettyä sympatiaa tällaisella urapolulla olevia henkilöitä kohtaan.

Kuntakortista näkyy heti, että Luhanka on aidosti pieni kunta, jopa pienten kuntien Suomessa. Asukkaita on väestön ennakkotiedon mukaan 698.

Luhangan väestörakenne on epäedullinen ja muuttumassa ennusteen mukaan vielä epäedullisemmaksi. Yli 65-vuotiaita on lähes puolet asukkaista ja väestö ikärakenne vanhenee koko ajan. Nettomuutto kuntaan on ollut positiivista, mutta se ei riitä kompensoimaan luonnollista väestökehitystä.

Työllisyysaste on noussut aika lähelle koko maan tasoa, ja työttömyys on ollut jopa alempi. Koronakriisi on lisännyt työttömyyttä muuta maata vähemmän. Toki tässä on syytä muistaa, että työllisyysaste lasketaan työikäisestä väestöstä, jonka osuus on Luhangassa keskimääräistä pienempi. Huoltosuhde ei siis ole mitenkään edullinen.

Luhangassa on yhteensä 71 yrityksen toimipaikka ja näistä lähes kaikki ovat enintään 4 hengen mikroyrityksiä. Kunnan verotulot ovat yhteensä noin 2,5 miljoonaa euroa vuodessa.

Luhanka on siis pikkiriikkinen kunta, jolla on pikkiriikkinen talous. Se näyttää kärsivän kaikista niistä ongelmista, joista kaikki Suomen pienet kunnat kärsivät.

Kuinka ihmeessä tällainen pikkukunta on sitten pystynyt pitämään veroprosentin alhaisena ja talouden kunnossa?

Elämme kuin hämäläiset mummot

Kysyin asiaa Luhangan kunnanjohtajalta, keskustalaiselta Tuomo Kärnältä. Hänen mukaansa menojen pitäminen kurissa on ollut merkittävin asia hyvässä taloudenpidossa. ”Me elämme vähän kuin säästäväiset hämäläiset mummot”, Kärnä sanoo.

Kunnanjohtajan mukaan Luhangassa on tehty eri tavalla kuin muut. On pidetty matalaa profiilia, eikä ole ”palvottu materiaalisia asioita”. Luhangassa ei ole jäähalleja tai isoja rakennuksia. ”Meille vähemmän on ollut aina enemmän”, hän toteaa. ”Hoidamme vanhukset itse ja lapset itse, sen lisäksi meillä on virastotalo ja kylätalo. Siinä ne asiat kunnan osalta aika lailla on. Sitten on vähän satamaa ja pientä puistoa.”

Miten kunnassa on sitten hoidettu lakisääteiset palvelut? Kärnä kertoo, että lääkärin ja hammaslääkärin vastaanotto on 1–2 kertaa viikossa. Erikoissairaanhoito ostetaan isolta kuntayhtymältä. Kulttuurin ja liikunnan hoitavat yhdistykset vapaaehtoisesti. Kaikki palvelut on suhteutettu tarpeeseen.

Kärnän mukaan Luhangassa on myös tehty kipeitä palveluita koskevia päätöksiä. Alakoulut on yhdistetty yhteen toimipisteeseen. Uudessa koulussa on 50 oppilasta neljän lähikunnan alueelta. Perhepäivähoitopaikat on myös yhdistetty. Kaikki lastenhoito on nyt samassa paikassa, perhepäivähoito, eskari ja alakoulu. Vanhainkodin muuttamista tehostetun palveluasumisen yksiköksi pohditaan. Sosiaalipalveluiden kokonaisulkoistus on myös suunnittelussa.

Vanhukset ovat rikkaus

Mahdollinen sote-uudistus ei Kärnän mielestä vaikuta tai ainakaan huononna Luhangan palvelujen tilannetta. Ainoa asia, jota hän korostaa on toive, että Luhangan vanhukset voitaisiin hoitaa Luhangassa.

Kunnanjohtaja ei myöskään suostu valittamaan kunnan väestörakennetta, vaikka sanoo, että sitä pidettiin vuosikausia maan huonoimpana.

Päinvastoin, Kärnän mukaan vanhukset ovat Luhangan suuri rikkaus, joista ei suostuta puhumaan rasitteena tai kulueränä. ”Työelämästä pois jääneet ihmiset tekevät mittaamattoman arvokasta työtä yhteiseksi hyväksi”, hän sanoo.

Elinkeinotoimintaa pienessä mittakaavassa

Miten ihmiset sitten elättävät itsensä ja maksavat kunnallisveronsa Luhangassa?

Luhangassa on Tilastokeskuksen mukaan noin 170 työpaikkaa. Kunta itse työllistää kunnanjohtajan mukaan vähän yli 40 henkilöä. Hän kertoo myös, että pendelöinti Jyväskylään on yleistä.

Eläkeläisten osuus väestöstä on lähes puolet.

Kuten sanottua, kunnassa toimii myös joitakin kymmeniä, yleensä hyvin pieniä yrityksiä. Kärnän mukaan yritykset saavat elantonsa paitsi Luhangasta, myös Jyväskylästä ja Joutsasta, osa toimii jopa maanlaajuisesti.

Millaiselta Luhanka sitten näyttää yrittäjän silmin? Ainakin vähän aikaa sitten paikkakunnalle muuttanut yrittäjä Aki Virtaniemi on tyytyväinen. Hän kertoo muuttaneensa Seinäjoelta. Virtaniemi sanoo halunneensa aina järvenrantaan asumaan ja Luhangasta löytyi sopiva tontti, jolle rakentaa omakotitalo. Järvenrannan lisäksi myös Luhangan ilmapiiri ja ihmiset miellyttivät.

Virtaniemi sanoo, että paikkakuntaan oli helppo päästä sisälle, vaikka oli asunut ikänsä muualla. Hän pääsi nopeasti mukaan yhdistystoimintaan, tutustui ihmisiin ja hänet ”otettiin lähelle”.

Nopeasta sopeutumisesta kertoo myös se, että Virtaniemi on suhteellisen tuoreena luhankalaisena kokoomuksen kunnanvaltuutettu sekä kunnanhallituksen ja Keski-Suomen maakuntavaltuuston jäsen.

Virtaniemi on mukana useissa yrityksissä myös Pohjanmaalla. Luhankaan hän on perustanut Luhangan Helmi -nimisen yrityksen. Yritys myy kirkonkylän vanhoissa pankkitiloissa ”tavaraa laidasta laitaan”, Disney-tavaroista työkenkiin. Virtaniemi kiteyttää liikeideansa ilmaisuun ”pienin kunta – pienin hinta”. Pienen paikkakunnan yhteishenki näkyy siinä, että Virtaniemi korostaa, ettei halua kilpailla muiden luhankalaisten kauppiaiden kanssa, vaan myy tavaraa, jota muilla ei ole myynnissä.

”Asumisen alusta ilman rajoja”

Virtaniemi on siis tyytyväinen Luhankaan muuttaja. Voisiko muuttajia olla enemmänkin? Yksi muodikkaista keskustelunaiheistahan koronakriisin aikana on ollut sen mahdollisesti aiheuttama maallemuutto. Tarinan mukaan koronasulun aikana ahtaisiin asuntoihin kyllästyneet kaupunkilaiset ovat suunnanneet maaseudulle väljempiin asumuksiin.

Media on ollut täynnä tarinoita maaseudulle muuttaneista kaupunkilaisista. Yleisradio otti jopa yhden tällaisen jutun aiheeksi juuri Luhangan. Tilastojen valossa maallemuutto näyttää kuitenkin melko vaatimattomalta ilmiöltä. Kaupungistuminen jatkuu.

Kunnanjohtaja Kärnä näkee kuitenkin pidemmän aikavälin kehityksen tuovan mahdollisuuksia Luhangalle. Hän kutsuu kuntaa ”asumisen alustaksi ilman rajoja”.

Hän korostaa, että suuri osa palveluista, viihteestä ja urheilusta kulutetaan nykyisin verkossa, samoin kaupankäynti siirtyy verkkoon enenevässä määrin. Kun lisäksi tehdään etätöitä, asuminen on mahdollista Luhangassa, olipa työpaikka etelässä tai Jyväskylässä tai kokonaan muualla. Jyväskylä on lähellä ja Kehä kolmosellekin on vain parin tunnin matka.

Luhangassa asumisen hyviä puolia korostaa myös Virtaniemi. Hän luettelee, mitä kaikkia palveluita on kilometrin säteellä hänen järvenrantatalostaan: kauppa, postipalvelut, Matkahuolto, kaksi ravintolaa, kirjanpitäjä, lankakauppa, kirjasto, palvelukeskus Tuuliharju, fysioterapeutti, urheilukenttä, parturi, kauneushoitola ja niin edelleen.

Virtaniemen mukaan kunnan väkimäärän saaminen nousuun olisi tärkeää. Hän toivottaa kaikenikäiset muuttajat tervetulleiksi Luhankaan. Sekä Kärnä että Virtaniemi kertovat, että tontti- ja asuntokauppa on käynyt hyvin, kohteista on ollut jopa pulaa. Kuntakortin mukaan uusia asuntoja valmistuu muutamia vuodessa.

Kuten sanottua, korona-ajan puheista huolimatta maallemuutosta tulee tuskin trendiä. Tämä ei tietysti tarkoita sitä, etteikö Luhanka voisi onnistua kasvamaan. Sen hyviä puolia on kasvukeskuksen läheisyys ja tietysti se, että pikkuruinen kunta ei tarvitse monta uutta asukasta vuodessa kasvaakseen.

Virtaniemen mukaan uusia luhankalaisia tarvittaisiin kuitenkin kymmeniä lisää vuodessa. Muutto on ollut tähän saakka huomattavasti vähäisempää. Muuttovauhti on kuitenkin kenties tänä vuonna nopeutunut. Paikallislehden mukaan nettomuutto Luhankaan on elokuuhun mennessä ollut 14 henkilöä.

Miten politiikka toimii pikkukunnassa?

Sekä keskustalainen Kärnä että kokoomuslainen Virtaniemi korostavat, että kuntapolitiikka on Luhangassa yhteen hiileen puhaltamista. ”Poliittisesti ilmapiiri on tosi hieno täällä”, Kärnä sanoo. Valtuustossa keskustan ryhmä on kaikkein suurin, sitten tulee kokoomus ja SDP:llä on yksi paikka. Muita ryhmiä valtuustossa ei ole.

Keskustalais-oikeistolainen hegemonia valtuustossa tekee ehkä taloudellisesta päätöksenteosta helpompaa kuin keskimääräisessä kunnassa.

Tiukka taloudenpito näyttääkin olevan tärkeä asia, jopa ylpeyden aihe. ”Meillä ei ole mitään aikomustakaan nostaa veroprosenttia”, Kärnä sanoo. ”Taloudenpidosta pitää olla tarkkana. Kun pysytään taloudellisesti riippumattomina, pysytään itsenäisinä”, luonnehtii puolestaan Virtaniemi.

Kärnä toteaa myös, että tiukan paikan tullen kunnan taseessakin on eriä: osakkeita, metsää ja maaomaisuutta.

Korona ei ole vaikuttanut kunnan talouteen kovin pahasti. Syynä on se, että kunnassa ei ole suuria työnantajia, joiden talousvaikeudet olisivat heijastuneet kuntatalouteen. Tämä näkyy myös kuntakortin työttömyysluvuista. Esimerkiksi koronan aiheuttama piikki työttömyydessä on Luhangassa huomattavasti koko Suomea pienempi.

Suhde valtioon on ristiriitainen

Luhangan talous on vahvasti riippuvainen valtionosuuksista. Kunta saa valtiolta enemmän rahaa kuin kerää itse verotuloja, eli lähes kolme miljoonaa. Luhangan alhainen veroprosentti ei siis olisi mahdollinen ilman merkittävää tukea valtiolta.

Luhankalaisten kuntapäättäjien suhde valtioon on kuitenkin ristiriitainen. Erityisen närkästyneitä ollaan laajakaistahankkeesta, johon liittyvä miljoonan takausvastuu lankesi kunnan maksettavaksi. Pienessä kunnassa miljoonan euron ylimääräinen kulu on erittäin kova isku. ”Me emme siihen kaadu, emmekä katkeroidu, mutta karvat vähän nousivat pystyyn”.

Kunnanjohtaja syyttää valtiota lupausten pettämisestä laajakaistahankkeessa. Syytteissä saattaa olla perää, Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan laajakaistahankkeisiin annettu tuki ja sijoitukset eivät ole riittäneet turvaamaan laajakaistayhtiöiden liiketoiminnan jatkuvuutta.

”Valtion piti tukea näiden hankkeiden rakentamisia, mutta kun tuli maksun aika, niin niitä ei syystä tai toisesta suostuttu maksamaan”, Kärnä sanoo. ”Ministeriöt riitelivät keskenään, kenelle maksu kuuluu.”

Muutenkin Kärnä toivoisi enemmän selkärankaa keskushallinnon päättäjiltä. ”Rohkeaa uudistumista pitäisi tapahtua kansallisella tasolla. Joku näkemys pitäisi olla siitä, millainen kuntakartan pitäisi olla”, hän vaatii. ”Nyt valtion päätöksenteko on vähän ympäripyöreää pullamössöä. Toteutetaan hankkeita hankkeen perään, ja sitten ollaan olevinaan, että on saatu jotain aikaan.”

Pienten kuntien ääntä ei hänen mukaansa kuunnella, vaikka luhankalaiset saavatkin äänensä kuuluviin. ”Ketä kiinnostaa mitä me täällä äänestämme tai lausumme, ei käytännössä ketään.” Kärnän mukaan laajakaistahankkeeseen liittyville ongelmille suunnilleen naurettiin, kun niistä viestittiin Keski-Suomen kansanedustajille.

Kunnanjohtajalla on siis kipakoita terveisiä valtakunnan ja maakunnan päättäjille. Muita kuntia hän ei kuitenkaan halua ruveta neuvomaan.

Luhangan tulevaisuus

Luhangassa uskotaan, että pienikin kunta voi säilyä itsenäisenä. Kunnanjohtaja sanoo, että ei uskalla ennustaa Luhangan kohtaloa kahdenkymmenen vuoden päähän. Sen sijaan hän vakuuttaa, että Luhanka on itsenäinen kunta ainakin vielä kymmenen vuoden kuluttua, jos yhteiskunnan kehityksessä ei tapahdu mitään ihmeellistä.

”Pääviestini on, että kyllä kartalta häviää moni kunta ennen meitä”, Kärnä täräyttää.

Kuntaliiton Punakallio on hitusen vähemmän optimistinen. Hän ei ota kantaa yksittäisten kuntien, kuten Luhangan tilanteeseen, mutta sanoo pienten kuntien olevan haavoittuvassa asemassa. Yksi haavoittuvuuden lähde on riippuvaisuus valtionosuuksista. Jos kunnan tuloista merkittävä osa tulee valtiolta, sen kohtalo riippuu vahvasti siitä, mitä valtakunnan politiikassa tapahtuu.

Kuten jo aiemmin todettiin, valtionosuudet ovat Luhangalle erittäin merkittävä tulonlähde, mikä siis rajoittaa kunnan itsenäisyyttä.

Toinen haavoittuvuuden lähde on Punakallion mukaan pienten kuntien alhainen riskinsietokyky. Yllättävät menot voivat aiheuttaa pienille kunnille välittömästi talousvaikeuksia. Jo mainittu laajakaistahankkeen takauksen laukeaminen on tietysti yksi juuri tällainen äkillinen meno. Myös terveysmenoihin sisältyy samanlaisia riskejä. Pienessä kunnassa muutamakin kallista erikoissairaanhoitoa vaativa, esimerkiksi syöpään sairastuva kuntalainen voi aiheuttaa niin ison laskun, että se tuntuu kunnan taloudessa.

Väestöltään suuremmat kunnat ovat tietenkin vähemmän alttiita tällaisille yllättäville menoille ja niiden talous on ennustettavampaa. Sote-uudistus mahdollisesti toteutuessaan toki vähentää sairastumiseen liittyviä riskejä pienten kuntien taloudelle, kun vastuu terveydenhuollosta siirtyy kunnista maakuntiin.

Luhangan riippuvuus valtionosuuksista ja alttius riskeille tekee siis sen itsenäisestä tulevaisuudesta epävarman kuntapäättäjien optimismista huolimatta.

Mitä Luhangasta voi oppia?

Suomen kunnat ovat kiinnostavassa vaiheessa. Kustannukset nousevat, kun väestö ikääntyy. Sote-uudistus muuttaa toteutuessaan kuntien tehtäväkenttää olennaisesti. Kaupungistuminen ja elinkeinorakenteen muutos lisäävät alueellista eriytymistä, jostakin näkökulmasta jopa alueellista eriarvoisuutta. Kehitys on kulkenut koko ajan kohti suurempaa kuntakokoa, kuntien määrä on vähentynyt 2000-luvulla noin neljästä ja puolestasadasta kolmeensataan.

Kukaan ei tiedä, mikä on oikea ratkaisu kuntien ja paikallisdemokratian tulevaisuuden turvaamiseksi, vaikka vahvoja mielipiteitä onkin runsaasti liikkeellä. Kuntakentän monipuolisuus tarjoaa kuitenkin hyvän kokeilualustan mitä erilaisimmille ratkaisuille. Siksi myös pikkuinen Luhanka on mielenkiintoinen eksperimentti yhdestä mahdollisesta tavasta hoitaa asioita.

Luhanka aikoo pärjätä tulevaisuudessa tekemällä vähän ja edullisesti ja saamalla rahoitusta valtiolta. Pienet menot ja isot valtionosuudet ovat myös huomioni alunperin kiinnittäneen alhaisen veroprosentin taustalla.

Kunnan strategiana on tarjota asuinpaikka tilavaa järvimaisemassa asumista ja pikkupaikkakunnan ilmapiiriä arvostaville, suureksi osaksi muualla työtä tekeville ihmisille. Riittääkö tämä kunnan pitämiseen elinkelpoisena jää nähtäväksi.

Luhangan kohtaloa kannattaakin vähän seurata sivusilmällä. Se antaa tietoa siitä, onko kuntakoon kasvattaminen ainoa mahdollisuus, vai voiko Suomessa tulevaisuudessakin olla myös aivan pieniä kuntia.