Kaupallinen yhteistyö Fortum

Kuka ottaisi sähkömarkkinoiden kokonaisuuden haltuun? – Nykyinen markkinamalli tuottaa vain yhdenlaisia investointeja sähköntuotantoon

Yhteiskunnan sähköistyminen vaatii lisää investointeja monipuoliseen sähköntuotantoon, mutta pohjoismainen sähkömarkkina ei niihin nykyisellään kannusta. Suomen pitäisikin kiireesti pohtia, miten houkutellaan investointeja myös säävarmaan tuotantoon ja sitä kautta muuhun teollisuuteen. VAPAA LUKUOIKEUS

Kaupallinen yhteistyö: Fortum
Tällä hetkellä sähköntuotannon investoinnit kohdistuvat lähinnä tuulivoimaan, jonka tuotanto vaihtelee huomattavasti. "Säävarmalle tuotannolle ja tehon riittävyydelle on tulevaisuudessakin kysyntää", toteaa Fortumin Jan Rönnback. Kuvassa Loviisan ydinvoimala. Kuva: Fortum

Sähkön tuonti Venäjältä on loppunut, eikä Suomen sähköverkkoon ole Olkiluoto 3:n jälkeen tiedossa käytännössä muuta uutta tuotantoa kuin sääolosuhteista riippuvaista tuulivoimaa.

“Suomeen saadaan teollisuuden investointeja muun muassa luomalla uskoa siihen, että täällä on riittävästi ja tasaisesti sähköä saatavissa”, sanoo Fortumin kehitysjohtaja Jan Rönnback

“Tämän hetken tilannetta katsoessa voi kysyä, luoko järjestelmämme nykyisellään uskottavan pohjan investoinneille.”

Kulutus ja tuotannon vaihtelevuus kasvavat

Suomen sähkönkulutus on pysynyt melko vakaana parisenkymmentä vuotta. Nyt tilanne on muuttumassa rajusti. 

Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2035, ja yhteiskunnan sähköistymisellä on tavoitteen saavuttamisessa kriittinen rooli. Kantaverkkoyhtiö Fingrid on arvioinut, että mikäli Suomen teollisuus ja yhteiskuntarakenne pysyvät nykyisenlaisina, sähkönkulutuksen pitää nousta lähes kolmanneksella, jotta hiilineutraaliustavoite voidaan saavuttaa teollisuutta ja liikennettä sähköistämällä. 

“Jos taas Suomi onnistuu olemaan houkutteleva ja kilpailukykyinen investointiympäristö uudelle teollisuudelle, kuten akkuteollisuudelle, datakeskuksille, vedyn tuotannolle ja sen jatkojalostamiselle, sähkön kysyntä saattaa jopa kaksinkertaistua”, Fingridin strategisen verkkosuunnittelun päällikkö Mikko Heikkilä kertoo.

Fortumin Rönnback näkeekin, että elämme murrosvaihetta.

“Parhaillaan rakennetaan hyvin paljon sääriippuvaista tuotantoa samalla kun kulutus lähtee merkittävään kasvuun. Näiden seikkojen yhteensovittaminen on sähköjärjestelmän kannalta lähitulevaisuuden suurimpia haasteita.”

Vakautta, vaihtelevuutta vai varastointia?

Fingrid arvioi, että viimeistään vuonna 2027 tuulivoima on vuositasolla Suomen suurin sähköntuotantomuoto.

“Suomalaisen tuulivoiman kustannuskilpailukyky on Euroopan kärkiluokkaa. Energiakriisin myötä mielenkiinto myös aurinkovoimaa kohtaan on kasvanut.”

Fingridin Heikkilä näkee kolme tärkeää kehittämisaluetta tuulivoimakeskeisessä järjestelmässä: energian varastointi esimerkiksi vedyn muodossa tai kaukolämpöverkossa, sähköisen liikenteen tuomat joustot ja verkkoon liitettävät akut. Hän myös muistuttaa, että sähkönkäyttäjien tarpeet ovat hyvin erilaisia.

“Mahdollisuudet kulutusjoustoille vaihtelevat. Perinteisen piipputeollisuuden tarpeet ovat todennäköisesti hyvin erilaiset kuin vaikkapa vedyntuotannon.”

“Toki jää vielä kysymys, tarvitaanko sen lisäksi jotakin muuta, säätävää ja säävarmaa tuotantoa, ja onko markkinamallimme sellainen, että se mahdollistaa investoinnit myös tämän tyyppiseen tuotantoon. Nyt tällaisia investointeja ei nähdä juuri lainkaan”, Heikkilä lisää.

Fortumin Rönnback kehottaakin pohtimaan, rakennetaanko nyt sellaista järjestelmää, jota asiakkaat, eli sähkön käyttäjät haluavat.

“Kun puhumme teollisuusasiakkaiden kanssa, viesti on, että nykysuunta ei välttämättä ole oikea. Säävarmalle tuotannolle ja tehon riittävyydelle on tulevaisuudessakin kysyntää.”

Fortumin Rönnback korostaakin vesivoiman entistäkin suurempaa merkitystä sähköjärjestelmän säädössä ja tasapainottamisessa nyt, kun viime vuosina muuta säätävää kapasiteettia, kuten hiilivoimaa, on poistunut järjestelmästä huomattavia määriä.

Heikkilän mielestä on selvää, että tulevaisuuden kilpailukyky perustuu juuri edullisen uusiutuvan energian tehokkaaseen hyödyntämiseen.

“Mahdollisuudet kulutusjoustoille vaihtelevat. Perinteisen piipputeollisuuden tarpeet ovat todennäköisesti hyvin erilaiset kuin vaikkapa vedyntuotannon”, Fingridin Mikko Heikkilä toteaa sähkönkäyttäjien erilaisista tarpeista ja joustomahdollisuuksista vaihtelevan tuotannon mukaan. (Kuva: Fingrid / Sampo Korhonen)

Markkina resurssien ohjaamiseen

Nykyinen sähkömarkkina on rakennettu ennen kaikkea ohjaamaan olemassa olevien tuotantoresurssien käyttöä. Lyhyen aikavälin markkina toimii Heikkilän mukaan hyvin.

“Nykyisellään markkina ohjaa järjestelmää tasapainoon joka hetki tehokkaasti: mitkä voimalaitokset tuottavat milläkin teholla, miten sähkö siirtyy kantaverkossa sekä maiden välillä ja mikä kulutus joustaa tarvittaessa.”

Heikkilän mukaan markkina myös hinnoittelee sähkön tehokkaasti vuorokauden eteenpäin, tunneittain. 

Myös Rönnbackin mielestä markkina toimii hinnoittelun osalta hyvin, mutta sen ohjausvoima investointeihin on heikompi.

“Kyseessä on niin sanottu niukkuushinnoittelumalli. Investoinnit sähköntuotantoon katetaan sillä, että välillä sähköstä voi saada korkean hinnan ja hetkittäin sähkön tuottamisesta voi joutua jopa maksamaan hintojen ollessa negatiivisia. Keskihinnan pitää olla riittävällä tasolla”, Rönnback toteaa.

Tuottaako nykymarkkina tarpeellisia investointeja?

Ideaalitilanteessa sähkömarkkina tuottaa investointeja kahdella tavalla. Ensinnäkin maa on teollisille investoinneille houkutteleva, kun sähköjärjestelmä on toimintavarma, se vastaa asiakkaiden tarpeisiin ja tuottaa puhdasta sähköä. Lisäksi hintatason olisi oltava ennustettava ja kilpailukykyinen keskeisiin kilpailijamaihin verrattuna. 

Toisaalta toimiva markkina luo investointeja myös sähköjärjestelmään, jotta edellä mainitut ominaisuudet saadaan aikaan. 

Tällä hetkellä sähköntuotannon investoinnit ovat varsin yksipuolisia ja kohdistuvat lähes yksinomaan tuulivoimaan.

Fortumin Rönnback arvioi nykymallin johtavan lisääntyvässä määrin siihen, että sähköä ei ostetakaan markkinalta vaan korostetusti kahdenvälisesti.

“Nykymaailmassa jos olet perustamassa vaikkapa uutta terästehdasta, viereen pitää melkeinpä löytää oma sähköntoimittaja, koska ei voi luottaa siihen, että markkinoilta saa ostettua kohtuuhintaista sähköä.”

“Ei olisi kovin kustannustehokasta, jos kaikki rakentaisivat omia voimalaitoksiaan omiin tarpeisiinsa”, toteaa Fortumin Jan Rönnback (Kuva: Fortum / Riku Isohella)

Kahdenvälisyyden kahdet kasvot

Fingridin Heikkilän mukaan tuulivoimaan on viime vuodet investoitu pääosin juuri kahdenvälisillä, niin sanotuilla PPA-sopimuksilla eli käytännössä pitkillä sähkönostosopimuksilla.

“Niiden osalta markkina näyttää toimineen hyvin, investointeja tapahtuu paljon ja ainakin ulospäin näyttää siltä, että sekä investoijat että ostajat ovat tyytyväisiä.” 

Heikkilä pohtiikin, voisiko syntyä myös säätökykyisen ja säävarman tuotannon markkina, jossa sähkönkuluttajat voisivat tuoda tarpeensa esiin ja kertoa, mitä he olisivat valmiita maksamaan säävarmasta tuotannosta. 

“Säävarman tuotannon PPA-sopimukset voisivat olla tähän yksi ratkaisu, jos kysyntää varmuudelle on. Toki kahdenvälisissä sopimuksissa on omat haasteensa, kuten hintojen läpinäkymättömyys.”

Fortumin Rönnback karsastaa ajatusta kahdenvälisyyden kasvattamisesta.

“Ei olisi kovin kustannustehokasta, jos kaikki rakentaisivat omia voimalaitoksiaan omiin tarpeisiinsa.”

Rönnbackin mielestä vahvasti kahdenvälisyyksiin perustuva järjestelmä jättää auki monia muitakin kysymyksiä: tuleeko järjestelmästä lopulta toimitusvarma, tuleeko tuotanto verkon kannalta oikeisiin paikkoihin ja syntyykö järjestelmään riittävästi joustoa?

“Jos rakennetaan uutta, yhteiskunnan kannalta hyvin olennaista järjestelmää, jollainen tulevaisuuden energiajärjestelmä eittämättä on, voiko sitä rakentaa vain tuhansien kahdenvälisten sopimusten varaan kokonaisuutta huomioimatta?”

Keskustelu käyntiin

Pohjimmiltaan kyse on siitä, miten sähkömarkkinoille saadaan toivottuja kyvykkyyksiä, kuten toimitusvarmuutta ja ennustettavuutta siten, että myös hinta pysyy kohtuullisena.

Rönnback peräänkuuluttaa kokonaiskuvan tarkastelua. 

“Tarvittaisiin pitkän aikavälin markkinat kyvykkyyksille, joita järjestelmä tarvitsee toimiakseen ja jotka perustuvat asiakkaiden tarpeisiin.”

Ideaalitilanteessa markkinat siis tuottaisivat järjestelmään esimerkiksi säätökykyä, perusvoimaa, varastointia ja joustoja, joita kaikkia tulevaisuuden sähköjärjestelmä tarvitsee.

Käytännössä ensimmäinen askel voisi olla hallituksen selonteko, jossa selvitettäisiin, miten pitkän aikavälin sähkömarkkinaa tulisi kehittää, jotta varmistetaan toimitusvarma, säävarma ja kohtuuhintainen sähkö Suomessa.

Keskustelua pohjoismaisen markkinamallin kehittämisestä on Heikkilän ja Rönnbackin mukaan hyvä käydä juuri nyt.

“EU-komissiolta odotetaan parhaillaan aloitetta laajemmasta sähkömarkkinareformista. Suomen on hyvä tässäkin keskustelussa liittoutua etenkin Ruotsin kanssa, jonka kanssa jaamme samankaltaiset järjestelmät ja johon olemme myös sähköisesti hyvin tiiviissä yhteydessä”, Heikkilä toteaa.

Fortumin Rönnback pitää valitettavana, että EU:ssa markkinamallikeskustelua käydään osittain ajankohtaisen energiakriisin lähtökohdista ja vaaditaan mm. nykyisestä marginaalihinnoittelusta luopumista. ”Me Fortumissa emme tue tätä ajatusta vaan näemme, että nykyisen markkinamallin pohja on edelleen paras olemassa oleva vaihtoehto, mutta sitä pitää kehittää edelleen.”

Aaro Kajaste

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta