Vanhat kaivosalueet voivat pilata ympäristöään vuosien jälkeenkin. Suomessakin on esimerkkejä laiminlyödyistä tai puutteellisesti hoidetuista kaivosten sulkemisista.
Kaivostoiminnassa puhaltavat kuitenkin hiljalleen uudet tuulet lainsäädännön ja kaivosteollisuuden toimintatapojen kehittyessä. Nykyään yhtiöt laativat ensimmäiset sulkemissuunnitelmansa jo ennen kaivoksen avaamista. Suunnitelmia vaaditaan myös lupahakemuksissa.
Uusi toimintatapa korostaa pitkäjänteistä ja tavoitehakuista sulkemistyötä. Sen avulla pienennetään sulkemisen kustannuksia, ja kaivoshankkeesta pyritään luomaan kestäviä positiivisia vaikutuksia ja mahdollisuuksia alueelle. Kaikkia valoja ei tarvitse aina sammuttaa, vaikka louhinta lakkaakin.
Suomessa 19 ongelmakohdetta
Kaivoksen käynnistäminen on mittava, monesti satoja miljoonia maksava teollinen investointi. Malminetsintävaiheet mukaan luettuna projekti kestää tyypillisesti vuosikymmeniä. Esimerkiksi Pyhäsalmen kaivos Pyhäjärvellä lopettaa kaivostoiminnan kuudenkymmenen toimintavuoden jälkeen.
Kaivoksen toiminta-aika on aina rajallinen. Jokainen malmiesiintymä on ainutlaatuinen, uusiutumaton ja ehtyy lopulta. Nämä ominaisuudet erottavat kaivoshankkeet kaikista muista teollisuusprojekteista. Kaivosteollisuudella on oltava räätälöityjä lähestymistapoja, jotta toiminnasta saadaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävää.
Suomessa on kaikkiaan toista tuhatta vanhaa kaivoskohdetta. Niiden jätealueita on tutkittu osana EU:n kaivannaisjätedirektiivin toimeenpanoa.
Suomesta on tunnistettu 19 lopetettua kaivosta, joista aiheutuu riskejä. Kohteet ovat eri puolilla Suomea. Ne on aikanaan suljettu puutteellisesti tai jätetty kokonaan hoitamatta. Mikäli toiminnanharjoittajaa ei löydetä kunnostustöihin, kustannukset lankeavat veronmaksajille.
Pitkäaikaiset riskit liittyvät useimmiten kaivostoiminnassa syntyviin mineraalisiin jätejakeisiin – louhinnassa syntyviin sivukiviin ja malmin rikastusprosessista jäljelle jääviin hienorakeisiin rikastushiekkoihin. Kaivannaisjätteiden pitkäaikaiset ja hitaasti kehittyvät riskit johtuvat niiden sisältämien alkuperäisten mineraalien rapautumisesta maanpäällisissä oloissa.
Eritoten metallisulfidimineraalien hapettuminen on haitallista, koska reaktioissa syntyy happamia ja metallipitoisia vesiä. Esimerkiksi pyriitti ja magneettikiisu ovat näitä mineraaleja. Kaivannaisjätteiden laatu pitääkin nykyään selvittää aina etukäteen, ja jätealueiden oikein ajoitetuilla sulkemistoimilla pyritään estämään haittojen syntyminen.
Kaivos muuttaa paikallista taloutta
Nykyaikaisten kaivoshankkeiden tavoitteena on tuottaa alueelle kestäviä hyötyjä ja mahdollisuuksia. Kun paikkakunnalle saadaan kaivoshanke, edessä on suuria muutoksia. Kaivos on mittava teollinen investointi ja työllistäjä, joka tyypillisesti tarjoaa yhteensä satoja teollisuus- ja asiantuntijatyöpaikkoja kaivoksen ja sen alihankkijoiden palkkalistoilla.
Monilla alueilla Suomessa tämä merkitsee isoa muutosta elinkeinorakenteeseen, aluetalouteen, väestönkehitykseen sekä palvelujen, asuntojen ja koulutuksen tarpeeseen. Nopea muutos vaatii laajaa yhteistyötä ja ennakointia, jotta kaikki sujuu juohevasti ja kaivoksesta tulee toivotun kaltainen piristysruiske alueelle. Esimerkiksi Kevitsan kaivos on tehnyt alusta alkaen tiivistä yhteistyötä Sodankylän kunnan kanssa ja korostanut toiminnan aluetaloudellisia vaikutuksia.
Alkuinnostuksen vallassa pitää muistaa, että muutokset toiminnan lakatessa ovat yhtä suuria kuin toiminnan alkaessakin. Kaivosteollisuus on yksi harvoja teollisuudenaloja, joka – ainakin nykyään – systemaattisesti varautuu toiminnan lopettamiseen.
Alalla puhutaan positiivisen perinnön synnyttämisestä toiminta-alueella. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että kestäviä alueellisia hyötyjä rakennetaan määrätietoisesti alusta alkaen. Tavoitteena on monipuolinen elinkeinorakenne, ja hankkeesta syntyvät mahdollisuudet hyödynnetään täysimääräisesti. Kestävät hyödyt pitää sisällyttää onnistuneen sulkemisen indikaattoreiksi ympäristömuuttujien rinnalle.
Suomen kaltaisessa kehittyneessä teollisuusmaassa tämä on mahdollista ainoastaan tiiviissä yhteistyössä julkishallinnon, kansalaisyhteiskunnan ja kaivosteollisuuden kesken. Lainsäädäntö ei suoraan vaadi tällaista yhteistyötä, mutta ajatus sisältyy sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn että kaavoitusprosessiin, jotka molemmat ovat kaivostoiminnan edellytyksiä.
Esimerkiksi toimintansa lopettavan Pyhäsalmen kaivoksen jälkikäytön eteen on alueella tehty hartiavoimin töitä jo pitkään. Tavoiteltua Cernin neutriinoilmaisinta ei tunneleihin lopulta saatu, mutta ideoita on lukuisia, kuten veden pumppaukseen perustuva energiavarasto.
Sulkeminen alkaa jo ennen kaivoksen avaamista
Alalla yleistyy toimintatapa, jonka mukaisesti sulkeminen on kaivosprojektin ylivoimaisesti pisin prosessi. Ensimmäiset suunnitelmat laaditaan jo varhaisessa vaiheessa, kun kannattavuusselvityksiä tehdään. Sulkemistoimia tehdään koko kaivoksen toiminnan ajan, ja työ jatkuu vielä toiminnan lopettamisen jälkeen. Työn edetessä kartutetaan tietoa sulkemiseen soveltuvista lähestymistavoista, pienennetään epävarmuuksia ja päivitetään suunnitelmia.
Menettely on lähtöisin kaivosteollisuuden parista, erityisesti suurista kaivosyrityksistä, mutta se on hiljalleen löytämässä tiensä myös lainsäädäntöön. Vaiheittainen sulkeminen sisältyy myös hiljattain annettuun hallituksen esitykseen kaivoslain muuttamisesta.
Suuren kaivoskohteen sulkeminen on kallis, yleensä kymmenien miljoonien investointi, joten sen lykkääminen toiminnan loppuvaiheisiin on houkuttelevaa.
Jatkuva, vaiheittainen sulkeminen on kuitenkin järkevämpää. Vaiheittaisella sulkemisella riskejä ja ympäristövastuiden kokonaismäärää hallitaan tasaisesti toiminnan aikana.
Lisäksi voidaan säästää paljon rahaa, jos sulkemistoimet integroidaan kaivossuunnitteluun ja kaivoksen toimintavaiheisiin. Samalla voidaan merkittävästi vähentää materiaalien siirtämisen ja hankkimisen kustannuksia sekä hyödyntää olemassa olevaa organisaatiota ja laitteistoa tehokkaasti.
Esimerkiksi Suurikuusikon kaivos Kittilässä aikoo yhdistää sivukivialueensa ensimmäisten osien lopullisen sulkemisen muihin maastorakennushankkeisiinsa. Kevitsan kaivos rakentaa helposti suljettavaa sivukivialuetta kapseloimalla riskialttiit kivet hyvälaatuisten kivien sisään.
Kaivos- ja ympäristönsuojelulain edellyttämät vakuudet kannustavat jatkuvaan sulkemiseen. Onnistuneesti suljetun kaivoksen osan, vaikkapa yksittäisen sivukivikasan osuus vakuuksista voidaan vapauttaa, kunhan viranomaiset ovat hyväksyneet tehdyt toimet.
Paras kannustin toimijoille tuleekin todennäköisesti hyvin hallinnoidun vakuusjärjestelmän kautta, sijoittajien vaatimusten lisäksi. Oikein mitoitettu vakuus perustuu sulkemissuunnitelmiin ja kattaa kaikki sulkemisesta aiheutuvat kustannukset.
Suomessakin on tänä vuonna selvitetty kaivosten jätevakuuden kattavuuden laajentamista. Kaivosalan syklisyyden vuoksi vakuuden pitää olla käytettävissä alusta asti, koska toiminta saattaa keskeytyä suunniteltua aikaisemmin.
Digitaalisuus tukee kokonaisuuden hallintaa
Pitkäkestoinen, tavoitehakuinen ja monimutkainen kaivoksen sulkemisprosessi tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia hyödyntää digitaalisuutta. Paperisia suunnitelmia on hankala käyttää arkipäivän sulkemistyössä ja tiedon hallinnassa vuosien varrella.
Sulkemisen suunnittelu ja hallinta onkin parasta siirtää tähän kehitetyille digitaalisille alustoille. Sulkemistoimien integrointi kaivossuunnitteluun ja -toimintaan vaatii ohjausjärjestelmien hyödyntämistä uudella tavalla. Digitaaliset työkalut voivat myös madaltaa kynnystä, jotta pienemmätkin toimijat voivat omaksua parhaat lähestymistavat kohtuullisemmalla työmäärällä
Uusi lähestymistapa kaivosten sulkemiseen pohjautuu kaivoshankkeiden projektiluonteen sisäistämiseen niin yhtiöiden kuin viranomaistenkin ajattelussa. Kun kaivoshanke tuottaa taloudellisen lisäarvon ja raaka-aineiden lisäksi kestäviä hyötyjä, se on myös parasta riskien hallintaa ja paikallisen hyväksyttävyyden ansaitsemista.
Kun kaivoshanke nähdään alusta asti positiivisen lopputulokseen tähtäävänä paikallisena hankkeena, sulkeminen muuttuu kiinteäksi osaksi päivittäistä toimintaa.
GTK
Tämän sisällön mahdollistaa Geologian tutkimuskeskus.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.