Lyhyesti
- Suomeen voidaan houkutella ennemmän investointeja pitämällä huolta talouden perusasioista.
- Perusasioihin kuuluvat yleinen veroaste, infrastruktuuri, yleinen kustannustaso; erityisesti energian hinta, ja työmarkkinoiden toimivuus.
- Muut yritystuet ja toimet ovat plussaa, jotka saattavat kääntää investointipäätöksen Suomen eduksi, jos kaksi eri sijaintivaihtoehtoa ovat muutoin yhtä houkuttelevat.
- Työvoiman osaaminen on Suomen suurin vahvuus, mutta työmarkkinoiden epävakaus lakkojen takia yksi heikkouksista.
- Tutkimus- ja kehitystoiminnan ekosysteemi pitää korjata kiireesti, sillä investoinnit innovaatiotoimintaan ovat romahtaneet.
Yleensä hallitukset haluavat houkutella maahan mahdollisimman paljon yritysinvestointeja, sillä ne tuovat työpaikkoja sekä verotuloja. Talouskasvu perustuu kilpailukykyiseen ja voittoa tuottavaan yritystoimintaan.
Ikävä kyllä Suomessa yritysinvestointien määrä on taloussuhdanteen noususta huolimatta noussut hitaasti tai jopa laskenut. Erityisen rajua lasku on ollut aineettomissa investoinneissa. Talouskasvu on johtunut pääasiassa viennin vetämisestä pitkän laskusuhdanteen jälkeen, mutta vientiteollisuuskin on kasvanut tahmeammin kuin kilpailijamaissa.
Mikä on investointi?
- Aineettomat investoinnit: esim. tutkimus- ja kehityshankkeet ja IPR (mm. patentit, brändit).
- Aineelliset investoinnit: esim. tuotantolaitokset ja infrastruktuuri.
- Lisäksi yritysostot ovat investointeja.
MustRead kävi läpi neljä raporttia investoinneista sekä Suomen tilanteesta verrattuna läheisimpiin kilpailijamaihin. Näistä Etlan, KPMG:n, Pöyryn ja Nordic West Officen tutkimuksista piirtyy kuva, kuinka investointien määrä on pysynyt Suomessa pitkään laskuvireessä, vaikka se on lähimmissä kilpailijamaissa noussut maltillisesti.
Vuonna 2014 aineelliset investoinnit lähtivät Suomessa varovaiseen nousuun. Käänne tapahtui, kun edellinen hallitus kevensi yhteisöverotusta.
Investointien vähyys selittyy pitkälti sillä, että Suomen vientiteollisuuden kehitys on ollut moneen kilpailijamaahan verrattuna hidasta. Tämä johtuu muun muassa elektroniikkateollisuuden tuotannon laskusta kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Myös metsäteollisuudessa suljettiin tuotantokapasiteettia, etenkin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Pöyryn raportista käy ilmi, että Suomen kilpailijamaista Saksassa ja Puolassa vientiteollisuus ja yritysinvestoinnit ovat kehittyneet positiivisesti, mutta hyvin erilaisissa toimintaympäristöissä. Myös Ruotsissa vientiteollisuus ja yritysinvestoinnit ovat kasvaneet paremmin kuin Suomessa.
Perusasiat riittävät pitkälle
Nordic West Officen toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä haastatteli 30 vientiyrityksen yritysjohtajaa selvittääkseen, millä valtiovallan toimilla investointien määrä saataisiin nousuun Suomessa. Yritysjohtajien vastaukset olivat samanlaisia kuin ne ovat olleet vuodesta toiseen, vaikka johtajat ovat vaihtuneet ja yritysten kilpailutilanne globaaleilla markkinoilla kiristynyt: perusasioiden pitää olla kunnossa.
Mitä yritysjohtajat sitten tarkoittavat perusasioilla?
“Suomen tulee tarjota yrityksille vähintään yhtä hyvä toimintaympäristö kuin keskeiset kilpailijamaat tarjoavat. Tämä tarkoittaa muun muassa seuraavia asioita: kokonaisveroaste ei saa olla korkeampi kuin läntisissä kilpailijamaissa, energian hinta ei voi ylittää eurooppalaisten kilpailijamaiden hintoja ja työmarkkinoiden tulee toimia yhtä hyvin kuin muissa Pohjoismaissa. Yrittämisen, omistamisen ja työnteon tulee olla vähintään yhtä kannattavaa kuin Saksassa ja Ruotsissa”, Penttilä sanoo.
Nämä ovat asioita, joihin valtiovalta voi vaikuttaa ja jotka ovat investoinnin kannalta kaikista merkityksellisimpiä.
Muut keskeisimmät kannusteet investoida liittyvät ympäröivään kansainväliseen kilpailutilanteeseen ja yrityksen yleisiin kasvunäkymiin. Investointi tehdään, kun se nähdään taloudellisesti kannattavaksi ja yrityksen tulevaisuuden näkymien kannalta järkeväksi.
Viime päivinä –tai oikeammin vuosikausia– on puhuttu paljon yritystuista sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan tukemisesta (TKI). Eikö näillä sitten olekaan merkitystä?
Vientiyritykset luovat kansantalouden perustan vankemmin kuin usein ymmärretään
Virallisten tilastojen mukaan pienet ja keskisuuret yritykset vastaavat 34 prosentista Suomen koko tavaravientiä. Tästä viennistä kuitenkin peräti kaksi kolmasosaa on sellaisten pk-yritysten vientiä, jotka kuuluvat johonkin suureen konserniin. Todellisuudessa siis vain 12 prosenttia tavaraviennistä on aitojen pk-yritysten vientiä.
Suurten yritysten rooli taloudessa on siis selvästi suurempi kuin yleensä luullaan. Sama toistuu myös muissa Pohjoismaissa. Ruotsissa luvut ovat hyvin lähellä Suomea.
Harvempi asiantuntijakaan hahmottaa, kuinka merkittävät kerrannaisvaikutukset vientiyrityksillä ja raskaasti investoivilla yrityksillä on.
Kerrannaisvaikutukset, kuten välilliset työllisyysvaikutukset, verokertymät ja lisäykset bruttokansantuotteen arvonlisäykseen, hahmottuvat tarkemmin alla olevista kaavioista.
”Ne tulevat perusasioiden päälle. Useimmat maat antavat erilaisia yritystukia. Hyvin toimiva TKI-järjestelmä voi olla ratkaiseva myönteinen tekijä, kun tehdään valintaa kahden yhtä vahvan sijaintivaihtoehdon välillä. Yritystuet eivät kuitenkaan ole yhtä ratkaisevassa roolissa kuin perusasiat”, Penttilä sanoo.
Yritystuet ovat talouspolitiikan keino, jota poliittiset päättäjät käyttävät houkutellakseen investointeja ja luodakseen työpaikkoja. Valtiot antavat yritystukia, koska haluavat yritystoimintaa alueelleen. Yritystoiminta luo paitsi suoria myös välillisiä hyötyjä, jotka saattavat olla jopa tärkeämpiä alueen kehityksen kannalta, kuten alla olevat kuvaajat osoittavat.
Kokonaisveroaste on syytä pitää kilpailijamaiden tasolla
Edellinen hallitus alensi Suomen yhteisöverokantaa, ja tärkeimpiin kilpailijamaihin verrattuna Suomi sijoittuukin yhteisöverotuksessa hyvin. Suomen yhteisöveroprosentti on tällä hetkellä 20.
Ruotsi on alentamassa yhteisöveroaan 20,6 prosenttiin portaittain vuoteen 2021 mennessä aiemmasta 22 prosentista. Saksassa prosentti on 30, Irlannissa 12,5, Ranskassa 33,3 ja Tanskassa 22. Tosin yhteisöveroprosentit eivät ole aivan vertailukelpoisia, koska eri maissa on erilaisia verovähennysoikeuksia ja poikkeuksia.
Suomen EU-maita keskimäärin alhaisempi yhteisöveroprosentti kompensoi osittain sitä, että Suomessa yhteisöverotuksesta voi tehdä niukemmin verovähennyksiä kuin useimmissa kilpailijamaissa eli Suomessa yleinen veroaste on silti melko korkea.
OECD:n vertailussa Viron yhteisöverotus luokitellaan vahvimmaksi, ja Viron sijoitus on vahva kaikilla yhteisöverotuksen vertailussa käytetyillä mittareilla.
Henkilöverotuksessa ja kansainvälisissä verotussäännöissä Suomen sijoitus on suhteellisen heikko. Suomen kilpailijamaista Ruotsi erottuu maana, jonka kokonaisverotusjärjestelmä ja kilpailukyky on katsottu vahvaksi.
Teollisuus menee sinne, missä on tarjolla edullista energiaa
Energia on teollisuudelle suuri kustannus ja vaikuttaa paljon siihen, mihin yritykset investoivat.
Edullista energiaa, ennen kaikkea sähköä, tarjotaan teollisuudelle hiukan eri tavoin maasta riippuen.
Sähkön hinta määräytyy markkinoilla ja on kaikille lähtökohtaisesti sama. Esimerkiksi Pohjoismaat ovat käytännössä kaikki saman sähkömarkkinan piirissä. Kustannuserot yrityksille johtuvat julkisen vallan toimista.
Ruotsissa teollisuuden sähkövero on hyvin alhainen, 14 kertaa matalampi kuin Suomessa. Suomessa käytössä on veronpalautusjärjestelmä, jonka jälkeenkin energian verokustannus on energiaintensiivisille yrityksille neljä kertaa suurempi kuin Ruotsissa.
Ruotsissa teollisuussähkön verotus on lähtökohtaisesti edullista, eikä siellä ole mitään veronpalautusjärjestelmää sähkön osalta.
Ruotsi tarjoaa edullista sähköveroa myös kaikille teollisuuslaitoksille. Suomessa on useampia teollisuuden energiaveroluokkia ja vähemmän energiaa kuluttavat teollisuuslaitokset maksavat korkeampaa sähköveroa kuin energiaa intensiivisemmin kuluttavat laitokset.
Suomen erikoisuus on myös siinä, että monissa laskelmissa teollisuuden energiakustannuksiin liittyvät veronpalautukset mielletään yritystueksi. Kyseessä on kuitenkin teollisuussähkön hinta, joka on siis osa infrastruktuuria ja yksi teollisuusinvestointien perusedellytyksiä.
“Mielestäni Suomessa kannattaisi laskea yleistä energiaverotusta ja tarjota edullista energiaa tasapuolisesti kaikille”, sanoo Etlan tutkimusjohtaja Jyrki Ali-Yrkkö.
”Talouspoliittisia päätöksiä tehtäessä Suomen on syytä tutkia, mitä muut maat tekevät. Suomi kilpailee muiden maiden kanssa teollisista investoinneista, eikä pienenä vientiteollisuudesta riippuvaisena maana voi tehdä merkittävästi keskeisistä kilpailijamaista poikkeavaa talouspolitiikkaa”, Penttilä sanoo.
Työvoiman osaaminen huippua, poliittiset tukilakot jäänne menneisyydestä
Suomen ehdottomasti paras kilpailuvaltti jopa tärkeimpiin kilpailijamaihin verrattuna on osaava työvoima. Työvoiman saatavuus vaihtelee toimialoittain, mutta siinäkään Suomessa ei ole merkittävää heikkoutta verrattuna tärkeimpiin kilpailijamaihin.
Sen sijaan työmarkkinoiden heikkoutena Suomessa on työvoiman liikkuvuus – tai oikeammin liikkumattomuus paikkakuntien välillä, ja poliittiset lakot. Toistuvat lakot tekevät työmarkkinoista epävakaat, mikä ehkäisee investointeja.
“Poliittiset lakot ovat merkittävä ongelma, joka erottaa meidät muista kilpailijamaista”, Penttilä sanoo.
Työrauhan osalta Suomessa on tosiaan ollut poikkeuksellisen paljon lakkoja viime vuosien aikana. EVAn laskelmien mukaan Suomessa oli vuosina 2000–2015 yhteensä yli 1600 laitonta lakkoa. Ruotsissa lakkoja on vähän: laittomia lakkoja oli 31 samana ajanjaksona ja vuonna 2016 niitä oli enää 2.
Poliittiset tukilakot voivat Suomessa kohdistua mihin tahansa yritykseen huolimatta siitä, kuinka hyvin työnantaja olisi hoitanut asiansa. Penttilän mukaan mahdollisuus suhteettomiin tukitoimiin työtaistelutilanteissa heikentää vientiteollisuutta ja Suomen luotettavuutta kauppakumppanina.
Tutkimus- ja kehitystoiminta romahti Suomessa
“Tutkimus- ja kehitystoiminnan tukeminen on ylivoimaisesti parasta yritystukea, jos tukimuodoista pitää valita yksi”, Ali-Yrkkö sanoo.
Vielä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa tutkimuksen ja tuotekehityksen osuus oli suomalaisyrityksissä muita kilpailijamaita korkeampi, mutta se on viime vuosina laskenut Ruotsia, Itävaltaa ja Saksaa alhaisemmalle tasolle.
Pöyryn tutkimuksen mukaan innovaatiokyvyn osalta Saksa on luokiteltu maailman kärkimaaksi, ja Saksan vahvuuksia ovat muun muassa yritys- ja organisaatioklustereiden laajuus ja kehittyneisyys sekä yritysten sisäinen ja ulkoinen yhteistyö.
Kaikkien raporttien ja haastateltavien mukaan osaaminen ja sen kehittäminen on Suomen kilpailukyvyn ehdoton kivijalka.
Ikävä kyllä yritysten ja yliopistojen yhteistyö on vähentynyt vuosina 2010–2017. Yliopistojen yrityssektorilta saama rahamäärä on laskenut 40 prosenttia.
“Koulutukseen ja osaamiseen panostamalla valtio voi aidosti kehittää Suomesta paremman toimintaympäristön yrityksille”, Penttilä toteaa.
Kehitettävää on erityisesti yritysten ja korkeakoulujen välisessä sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten keskinäisessä työnjaossa, perusosaamisen tasossa ja kansainvälisten osaajien houkuttelussa Suomeen.
“Tarvitsemme innovatiivisen ekosysteemin eli kekseliään verkoston. Julkisen tuen tasoa yritysten TKI-toimintaan on kasvatettava, ja julkinen rahoitus pitää järjestää niin, että syntyy erikokoisten yritysten ja korkeakoulujen ketteriä ja joustavia verkostoja. Innovaatiot ja uusi liiketoiminta syntyvät asiakastarpeista, valtion tehtävä ei ole innovoida eikä valita voittajia”, Penttilä sanoo.
Myös Ali-Yrkön mukaan tutkimus- ja kehitystukea pitäisi antaa mahdollisimman avoimesti kaikille aloille, sillä valtiovalta harvoin tietää, mikä ala tai innovaatio lähtee lentoon kansainvälisessä mittakaavassa. Sen määrittelevät markkinat ja työn tekevät yritykset.
Suomen TKI-järjestelmän merkittävimpänä riskinä on ollut, että tutkimus- ja kehitystoiminta ei ole skaalautunut investoinneiksi Suomeen.
Yritysten kannalta on ongelmallista, jos valtio tarjoaa yritystukia TKI-toimintaan, mutta samalla nostaa joko yritysveroja tai poistaa muita yritystukia rahoittaakseen tutkimus- ja kehitystoiminnan tukemisen. Silloin yritykset tavallaan rahoittavat tutkimustoiminnan kokonaisuudessaan itse.
Samalla muodostuu tilanne, että TKI-toiminnan kautta luotu innovaatio ei johda uuteen investointiin – ainakaan Suomessa, kun investoinnin kannustimia on heikennetty.
Ruotsi panostaa perusinfraan
Yritykset näkevät laadukkaan infrastruktuurin ylläpidon yhtenä julkisen sektorin tärkeimpänä tehtävänä. Osa yritysjohtajista kantaa huolta siitä, ymmärretäänkö julkisessa keskustelussa sitä, kuinka suuri merkitys toimivalla infrastruktuurilla lopulta on suomalaisille vientiyrityksille.
Ruotsin liikenneinfrastruktuuri-investoinnit ovat yli kaksi kertaa suuremmat senkin jälkeen, kun maiden kokoerot otetaan huomioon.
Ruotsin investointien oletetaan kasvavan 37 prosenttia vuoteen 2021 mennessä. Suomessa Väylävirasto arvioi investointien laskevan tulevalla hallituskaudella.
Monet yritysjohtajista pitävät tätä huolestuttavana kehityskulkuna ja erityisesti suurten kasvukeskusten ulkopuolisen teollisuuden elinvoimaisuutta nakertavana.
Vientiteollisuus lukuina (2017)
- Vientiteollisuuden välitön nettoverokertymä oli 14,1 miljardia €.
- Suurimman osa tästä, eli 78 %, muodostivat työntekijöiden palkoista tilitetyt ennakonpidätykset ja työntekijän sekä työnantajan sosiaalivakuutusmaksut.
- Kokonaisuudessaan vientiteollisuuden välitön ja välillinen työllisyysvaikutus on arviolta miljoona työllistä. Tämä vastaa noin 43 % Suomen työllisistä.
- Välittömien työllisten lukumäärä vientiteollisuudessa on yli puoli miljoonaa, tämä on keskimäärin noin 20 % työllisten määrästä Suomessa.
- Vientiteollisuudesta syntynyt arvonlisäys Suomen bruttokansantuotteeseen oli arviolta 89,7 miljardia €, mikä on noin 46 % Suomen kansantalouden kokonaisarvonlisäyksestä.
(Lähde: Etla)
Artikkelin on kirjoittanut kaupallinen johtaja Outi Toivanen-Visti
