Lyhyesti: Hiilen äkkikielto kävisi kalliiksi, eikä välttämättä vähentäisi päästöjä
- TEM selvittää, pitäisikö Suomen kieltää kivihiilen käyttö energianlähteenä vuodesta 2025 eteenpäin.
- Energiayhtiöille ehdotus on hankala. Ne ovat sitoutuneet hiilen käytöstä luopumiseen hallituksen aiemman linjauksen mukaisesti vuoteen 2030 mennessä. Aikaistetusta kiellosta seuraisi normaalia kalliimpia investointeja, koska ne jouduttaisiin tekemään hätäisesti.
- Euroopan tasolla päästöt eivät Suomen päätöksen myötä vähenisi, ellei Suomi mitätöisi käyttämättä jääviä päästöoikeuksia. Mitätöinti maksaisi Fortumin arvion mukaan valtiolle 80-160 miljoonaa menetettyinä huutokauppatuloina, riippuen päästöoikeuksien hinnasta.
- Fortum ehdottaa hiilikiintiömallia, joka sisältäisi varmuuden siitä, että hiilenpoltto todella lopetettaisiin tekemällä kiintiön ylittäminen kalliiksi.
Suomesta ensimmäinen hiilen käytön täysin kieltänyt maa maailmassa vuonna 2025? Tätä mahdollisuutta energiaministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) nyt selvityttää TEM:issä.
Esitys sai energiateollisuuden takajaloilleen. Alan edunvalvontajärjestö Energiateollisuus ry uhkasi heti tuoreeltaan, että yritykset voisivat hakea valtiolta korvauksia, jos luvat omaavan laitoksen toiminta kielletään.
Kyse ei ole siitä, että yhtiöt vastustaisivat kivihiilestä luopumista. Päinvastoin. Energiayhtiöt ovat jo pitkään valmistautuneet kivihiilestä luopumiseen ja ne ovat aktiivisesti investoineet uusiutuvaan energiaan. Esimerkiksi Fortumin kaukolämmössä, jossa kivihiilellä on yhä tärkeä rooli, investoinnit ovat jo vuosia keskittyneet biomassan ja jätteiden energiakäyttöön sekä hukkalämpöjen hyödyntämiseen. Hiileenkin on investoitu, mutta ei uuden kapasiteetin rakentamiseksi, vaan päästöjen vähentämiseksi. Sähköntuotannossa hiilivoimaa hävitetään jo täyttä häkää, kun Inkoon voimalaitosta puretaan Suomen suurimmassa purkuoperaatiossa.
Tiilikaisen ehdotus osui energiayhtiöiden kannalta pahaan aikaan. Siirtymä uusiutuvaan energiaan aiheuttaa niille muutenkin merkittäviä investointipaineita. Yksistään Fortumin kaukolämmön investointitarve Espoossa on useita satoja miljoonia euroja ilman äkkikieltoakin.
”Täyskielto merkitsisi, että olemassa olevat suunnitelmat menisivät uusiksi. Yrityksille tulisi kiire ja kiireessä syntyisi todennäköisesti järjettömän kalliita investointeja”, kuvaa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.
Viidellä vuodella on iso merkitys. Suuremmat investoinnit ottavat 5–8 vuotta valmistuakseen siitä, kun päätös on tehty. Ensin pitää löytää tontti, jonka jälkeen alkaa valituskierros kaavasta. Kun se on ohi, laitokselle pitää saada luvat. Investointi kestää väkisin, vaikka haluttaisiin olla ketteriä. Nyt aikataulu on kiristymässä 12 vuodesta kuuteen vuoteen.
Niin Leskelä, Fortum kuin Helenkin pitävät aikataulua pelkästään lupien takia hyvin vaikeana. Yksinkertaisesti sanottuna korvaavia voimalaitoksia tai lämpökeskuksia ei saa rautakaupan hyllystä valmiina asennettavaksi tontille, joka vapautuu tilauksesta.
”Hiilen korvaaminen on totta kai hyvä asia ja sen käyttö tulee vähenemään joka tapauksessa. Mutta realistinen siirtymäaika tarvitaan. Tämä aikajänne ei riitä uuden kapasiteetin rakentamiseen”, sanoo Helenin vastuullisuus- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Maiju Westergren.
Leskelä huomauttaa, että äkkikielto olisi iso muutos suomalaisessa energiapolitiikassa, joka on keskittynyt ongelmiin säätelyn, ei kieltojen kautta.
”Sen takia energiapolitiikka on ollut tuotannon puolella niin onnistunutta. Näin ratkaisuja on pystytty tekemään kustannustehokkaasti, kun ei olla menty kieltojen kautta”, Leskelä sanoo.
Leskelän mukaan hiilen äkkikielto vaikuttaisi eniten Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa ja Vaasassa. Kivihiili on käytössä rannikon suurissa kaupungeissa, joissa sitä käytetään ennen kaikkea kaukolämmön polttoaineena. Vaikutusta kuluttajien lompakkoon on kuitenkin Leskelän mukaan vielä liian varhaista arvioida.
Vuonna 2017 kivihiilen osuus kaukolämmön energianlähteistä oli 23 prosenttia. Sähköntuotannossa se oli 7,2 prosenttia ja suurin osa tästä sähköstä syntyi yhteistuotannossa lämmön kanssa. Kivihiilen äkkikiellosta seuraisi ongelmia myös toimitusvarmuuteen.
”Kun siirrytään enemmän biopolttoaineisiin, niitä ei voida kaupungissa samalla tavalla varastoida, jolloin toimitusvarmuuskysymykset tulevat entistä tärkeämmäksi erityisesti pakkasjaksoilla, sanoo Helenin Westergren.
Energiateollisuus ry:n Leskelä sanoo, että täyskielto vaikuttaisi laajemminkin kuin rannikon suurissa kaupungeissa.
”Vaikutuspiirissä on isompi määrä paikkakuntia kuin mitä ajatellaan. Monet kaupunkiyhtiöt, jotka pääosin käyttävät kotimaisia polttoaineita, ovat varautuneet siihen, että aina ei turvetta tai puuta ole saatavilla tai sen laatu on sellaista, että sitä pitää terästää. Niillä on hiilikasoja tällaisia tilanteita varten, varmuuden vuoksi”, sanoo Leskelä.
Arkijärjen mukaan hiilen äkkikielto olisi kuitenkin ympäristöteko, poistaisihan se käytöstä hiilivoiman, jonka kasvihuonepäästöt ovat turpeen ohella kaikista energianlähteistä suurimmat.
Käytännössä päästövähennykset eivät olisi mikään automaatti, sillä energiantuotanto kuuluu EU:n päästökauppaan, jossa hiilidioksidipäästöille on määritelty EU:n tasolla päästökatto eli päästöjen sallittu kokonaismäärä. Päästökaupan piiriin kuuluvalla toimialalla yksittäisen maan kansallisen politiikan avulla tehty päästövähennys ei välttämättä näy täysimääräisesti päästökauppasektorin päästöjen vähenemisenä. Pahimmassa tapauksessa se voi jopa johtaa päästöjen lisäykseen toisessa maassa, mikäli päästöoikeuksia ei osteta markkinoilta pois.
Nykyisillä päästöoikeuksien hinnoilla Suomen pitäisi mitätöidä oikeuksia vuosittain 80 miljoonalla eurolla, jotta äkkikiellon vaikutus EU:n päästökauppaan saataisiin eliminoitua. Jos päästöoikeuden hinta nousisi nykyisestä 10 eurosta 20 euroon tonnilta, päästöoikeuksien vuosittainen mitätöiminen maksaisi jopa 160 miljoonaa euroa.
- Vuonna 2016 Suomen kivihiilen käytön päästöt päästökauppasektorilla olivat noin 8 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Koko EU-alueella hiilidioksidipäästöt kivihiilen käytöstä olivat 1 800 miljoonaa tonnia, eli Suomen osuus niistä on 0,4 prosenttia.
- Suomen 8 miljoonan tonnin päästöihin tarvitaan 8 miljoonaa kappaletta päästöoikeuksia. Jos hiilenkäyttö lopetetaan 2025, nämä päästöoikeudet jäävät käyttämättä Suomessa, jolloin ne vapautuvat muiden käytettäviksi.
Koko kansantalouden näkökulmasta tämäkään lasku ei ole kohtuuton. Enemmän kuin rahasta kyse on päästökaupan toimimisesta. Kansalliset toimenpiteet heikentävät sen toimintaa.
”Kun puhutaan päästökaupan piiriin kuuluvasta sähkön- ja lämmöntuotannosta, kannattaisi Suomen kanavoida ilmastopoliittinen kunnianhimo EU:n päästökaupan kehittämiseen, ei kansalliseen käsiohjaukseen. Kivihiilen käyttö on vähenemässä ilman pakkoakin merkittävästi seuraavan kymmenen vuoden aikana”, sanoo Fortumin ilmastoasioiden päällikkö Kari Kankaanpää.
Helenin Westergren ei pidä kivihiilen kieltoa ilmastopolitiikkana, vaan enemmän aluepolitiikkana.
”Jos haluttaisiin tehdä hyvää ilmastopolitiikkaa, sitouduttaisiin vahvasti päästökaupan kehittämiseen, luovuttaisiin päällekkäisistä ohjauskeinoista kuten tuista ja otettaisiin turve mukaan ilmastotalkoisiin verottamalla sitä samoin kuin kivihiiltä, sanoo Westergren.
Tiilikainen on todennut Helsingin Sanomissa, että myös turpeen käyttö Suomessa on ”supistuvalla uralla”.
Voisiko Suomi tehdä ilmastoteon ja brändityötä ilman kieltoa, siten että hiilestä päästäisiin tekemällä sen käyttö tulevaisuudessa kalliiksi antaen samalla pidemmän ajan toimintaympäristölle selkeät raamit? Tätä kysymystä Fortumin kaukolämpöliiketoiminnan johtaja Ilkka Toijala lähti pohtimaan ja kehitti kivihiilestä luopumiseen hiilikiintiömallin.
”Ei ole epäilystä siitä, etteikö hiilestä pitäisi päästä eroon. Kyse on siitä, miten se tehdään”, Toijala sanoo.
Hiilikiintiömallin johtoajatus on antaa energiayhtiöille yhtiökohtainen kivihiilikiintiö, jonka ne saavat käyttää vuoteen 2025 mennessä. Sen jälkeen kiintiön ylittävä kivihiilen verotus nousisi niin rajusti, että energiayhtiöillä olisi merkittävä kannustin päästä kivihiilestä eroon. Toisaalta, jos yhtiö onnistuisi alittamaan kiintiönsä vuoteen 2025 mennessä, se saisi käyttää kiintiönsä loppuun vuoteen 2030 mennessä. Verotus pidettäisiin nykyisellään vuoteen 2025 asti, jolloin yhtiöiltä ei verotettaisi pois investointeihin tarvittavaa rahoitusta. Toki kustannukset saattavat nousta merkittävästi sitä ennenkin päästökaupan takia.
”Hiilisäkki ei suurenisi varhain kivihiilestä luopuvillakaan, mutta niillä olisi luopumiseen insentiivi”, Toijala sanoo.
Energiateollisuuden Leskelä sanoo, että kaikkia tapoja välttää kieltolaki pitäisi tutkia. Poukkoileva politiikka tekee investointien suunnittelun energiayhtiöille hyvin vaikeaksi.
”Nyt näyttää siltä, että joku laki on tulossa, mutta se voidaan kirjoittaa monella tavalla. Sen pitäisi lähteä siitä, että tavoite ei ole kieltäminen vaan käytöstä luopuminen”, sanoo Leskelä.
Hiilivapaa Suomi: Kielto on tervetullut avaus
Hiilivapaa Suomi –kampanjan kampanjakoordinaattori Eija Kärkkäinen pitää avausta hiilen kiellosta tervetulleena.
”Ilmastonmuutoksen kannalta on tärkeää, että kivihiilestä luovutaan kokonaan mahdollisimman pian, sillä ilmastonmuutoksen hillitseminen Pariisin ilmastosovun mukaiseen 1,5 asteeseen edellyttää jyrkkiä päästövähennyksiä. On arvioitu, että nykyinen hiilibudjetti tulisi täyteen jo vuoteen 2021 mennessä. Kiivihiilen ohella täytyy päästä eroon turpeesta”, Kärkkäinen sanoo.
Kärkkäisen mukaan on vähintään kiistanalaista, että hiilikielto ei johtaisi päästövähennyksiin. Hän viittaa englantilaisen päästökaupan edistämiseen keskittyneen voittoa tavoittelemattoman Sandbag-järjestön tutkimukseen, jonka mukaan päästöt eivät siirry maasta toiseen, vaikka ne voisivat siirtyä.
”Ylimääräisiä päästöoikeuksia on niin paljon, että päästövähennystoimista vapautuvat päästöoikeudet eivät päädy käyttöön”, Kärkkäinen sanoo.
EU:n kaikista kivihiilipäästöistä Suomen osuus on vähäinen, 0,4 prosenttia. Kärkkäisen mukaan Suomen ja erityisesti suomalaisten kaupunkien päästöissä kivihiilen osuus on kuitenkin merkittävä.
”Ja toisaalta täyskiellolla Suomi voi ottaa isomman roolin EU:n ja kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. Päätös on tärkeä päästöjen kannalta ja symbolisesti”, Kärkkäinen uskoo.
Kärkkäinen katsoo, että energiayhtiöt olisivat halutessaan voineet ryhtyä kivihiilen alasajoon jo aikaisemminkin, ilman pakottavaa lainsäädäntöäkin.
”Ilmastonmuutoksen uhka on ollut tiedossa viimeistään 80-luvulta lähtien. Ei sitä voi ikuisesti surkutella, että hiilestä luopuminen maksaa”, sanoo Kärkkäinen.
Hiilivapaa Suomi on ympäristöjärjestö Maan ystävien kampanja, jossa on mukana seitsemän muuta suomalaista kansalaisjärjestöä. Hiilivapaa suomi on mukana Europe Beyond Coal –kampanjassa.
Artikkelin on kirjoittanut MustReadin kaupallinen johtaja Merja Mähkä
