Kaupallinen yhteistyö Akava

Fjäder ja Kärkkäinen: Työllisyysasteen saavuttaminen tulee ratkaisemaan hallituksen menestyksen

Hallitusohjelma on hyvä, mutta työllisyysastetavoite ja maailman talouden heikkeneminen luovat sen ylle syvän varjon. Nordean ekonomistia Olli Kärkkäistä ja Akavan puheenjohtajaa Sture Fjäderiä mietityttää muutaman tärkeän uudistuksen jättäminen puolitiehen.

Akava
Hallitusneuvottelijat kävelevät hallitusohjelman julkistustilaisuuteen Oodiin 3.6.2019. Kuva: Jussi Toivanen / valtioneuvoston kanslia

“Hallitusohjelmassa on paljon hyviä panostuksia muun muassa koulutukseen ja korkeakouluihin. Ohjelmassa on paljon uudistuksia, jotka vaikuttavat arkeen, mutta miten ne rahoitetaan? Kestävyysvaje ohitettiin hallitusohjelmassa sivuhuomiona”, sanoo Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen.

Kärkkäinen ja Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder arvioivat uuden hallitusohjelman hyvät ja huonot puolet. Ohjelmasta löytyy paljon kiitettävää, mutta menojen lisäys mietityttää.

Kaikki hoituu tai kaatuu työllisyysasteen mukana

Hallitusohjelman tärkein tavoite on, että vuonna 2023 saavutetaan 75 prosentin työllisyysaste. Kyseessä on oikeastaan lähtökohta useille menojen lisäyksille, sillä käytännössä hallitusohjelma lopettaa kahdeksan vuoden säästölinjan. Yhteensä pysyvien menolisäysten määrä nousee 1,2 miljardiin euroon. Jotta hallitusohjelman työllisyystavoitteeseen päästään, työpaikkojen määrää tulisi lisätä 60 000 samaan aikaan, kun maailmantalous näyttää heikkenemisen merkkejä ja Yhdysvallat ja Kiina ovat ajautumassa kauppasotaan.

“Jos talous heikentyy, kuten on heikentynyt tässä kevään mittaan, työllisyysasteen lisääminen on erittäin haastavaa. Tarvitaan isoja toimia. Edellisellä hallituskaudella oli monta työllisyysohjelmaa ja niiden kaikkien vaikuttavuus oli maltillinen. Esimerkiksi työttömyysturvan eläkeputken poistaminen, joka sekin olisi iso toimi, toisi enimmillään ja laskennallisesti vain 10 000 uutta työllistä”, Kärkkäinen sanoo.

Olli Kärkkäinen Kuva: Nordea

Fjäder huomauttaakin, että merkittävä osa työttömyydestä johtuu rakenteellisista ongelmista. Suomessa on samaan aikaan sekä työttömyyttä että työvoimapulaa.

“Meillä työmarkkinajärjestöilläkin on nyt näytön paikka. Meidän tehtävänämme on tehdä aidosti asioita, jotka auttavat ihmisiä työllistymään. Lisäksi paikallinen sopiminen tulee todennäköisesti pöydälle”, Fjäder sanoo.

Erityisesti Fjäder on kuitenkin huolissaan pelkän perusasteen varassa olevista ja työllisyysastetavoitteen saavuttamisesta.

Suomessa on yli 700 000 työikäistä ihmistä, joilla on vain perusasteen tutkinto, ja heidän työllisyysasteensa on vain noin 41 prosenttia.

Erot korkeammin koulutettuihin ovat valtavat. Korkeakoulutettujen työllisyysaste on noin 85 prosenttia. Perusasteen varassa oleville pitää kohdentaa toimenpiteitä, jotta 75 prosentin työllisyysaste on mahdollista saavuttaa.

Pelkän peruskoulun käyneillä työvuodet jäävät vain vajaaseen 25 vuoteen, kun korkeakoulutettujen työurat saattavat kivuta 36 vuoden ylikin.

“Jotta voimme pitää työllisyysasteen korkeana, meidän pitää ammentaa aivan kaikesta. Lisätä koulutusta ja saada osatyökykyiset paremmin osaksi työelämää”, Fjäder sanoo.

Fjäder on myös huolissaan melko railakkaasta menojen lisäyksestä.

“Mielestäni menoja, jotka eivät tuo kasvua, tulee harkita tarkemmin”, Fjäder sanoo.

Aivoja pitäisi tukea verotuksellisesti

Hallitusohjelma olettaa, että verotuloja voidaan lisätä kaikkiaan 730 miljoonaa. Tällä tulojen lisäyksellä katetaan osittain 1,2 miljardin euron pysyvät menolisäykset, jotka hallitus haluaa tehdä tukeakseen koulutusta, tutkimusta ja innovaatiotoimintaa sekä parantaakseen sosiaaliturvaa. Veronkiristyksiä on odotettavissa muun muassa polttoaineelle, tupakalle ja lämmityspolttoaineelle. Lisäksi solidaarisuusvero jää, kotitalousvähennystä leikataan ja asuntolainojen korkovähennys poistuu.

“Iso linja näyttäisi olevan, ja on ollut jo pidemmän aikaa, että siirrytään enemmän kohti kulutuksen verotusta työn verotuksesta. Tämä on mielestäni positiivinen kehitys”, Kärkkäinen sanoo.

Fjäderiä puolestaan häiritsee, että aivoja, eli ihmisten tekemää innovatiivista työtä, ja osaamisen tuottamaa lisäarvoa verotetaan edelleen liikaa.

Sture Fjäder     Kuva: Liisa Takala

“Vienti ja yritykset pitävät Suomen hengissä. Käytännössä Suomi elää innovaatioista. Jos joku tienaa enemmän aivotyöllään, niin sitä verotetaan todella raskaasti. Nykyisin ihmisten osaaminen ja kyky innovoida ovat yritysten tärkein voimavara”, Fjäder sanoo.

Suomi tarvitsee koulutettua työperäistä maahanmuuttoa, koska työllisten määrä laskee. Hallitusohjelmassa on hyvää se, että työperäisen maahanmuuton käsittely siirtyi TEM:iin.

“Täytyy muistaa, että työ synnyttää työtä. Ulkomaisten opiskelijoiden määrää Suomessa voisi lisätä, mutta heidän suomen kielen taitojen parantamiseen koulutuksen aikana pitäisi panostaa. Tämä edistäisi opiskelijoiden työllistymistä Suomessa”, Fjäder sanoo.

Perhevapaauudistus jäi pahasti puolitiehen

“Tiedän, että tämä on herkkä asia, mutta äitien ja isien kuuluu olla töissä ja lasten laadukkaassa varhaiskasvatuksessa”, Fjäder sanoo.

Hallitusohjelmassa linjattiin, että perhevapaauudistuksessa isille kiintiöityjä vapaita pidennetään ja isien perhevapaiden pidennys ei lyhennä äideille kiintiöityä osuutta. Muutokset merkitsevät todennäköisesti palkansaaja- ja työnantajamaksuihin lisämenoja.

Perhevapaiden jälkeen vanhemmilla on oikeus jäädä myös kotihoidontuen avulla kotiin siihen asti, kun lapsi täyttää kolme. Keskusta on vastustanut kiivaasti kotihoidontuen leikkaamista ja hallitusohjelmassa linjataankin, että tätä tukea ei leikata. Pitkän kotihoidontuen on nähty useissa selvityksissä kannustavan naisia jäämään pidemmäksi ajaksi kotiin työelämään siirtymisen sijaan.

Kärkkäinen on samoilla linjoilla Fjäderin kanssa.

“Kun kotihoidontukeen ei puututa, naisten osuus työvoimasta jää vähäisemmäksi. Kotihoidontuen ylläpito ei edistä kokonaistyöllisyyttä, eikä työelämän tasa-arvoa”, Kärkkäinen huomauttaa.

Taloutta ei saa rapauttaa tulevien sukupolvien huoleksi

Pääosin Kärkkäinen ja Fjäder pitävät hallitusohjelman tavoitteita hyvinä ja kannatettavina, joskin muutamilta oleellisilta osilta riittämättöminä. Eniten kiitosta saavat lisäpanostukset koulutukseen ja yliopistoihin. Näihin panostaminen parantaa työllisyyttä ja edistää talouskasvua.

Toisen asteen koulutus tulee pakolliseksi, mikä vähentäisi pelkän peruskoulutuksen varassa olevien työikäisten määrää tulevaisuudessa. Yliopistojen määrärahoja korotetaan 40 miljoonalla ja yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen määrärahojen indeksikorotukset palautetaan.

Lisäksi kunnat saavat ammatillisen koulutuksen lisäopettajien palkkaamiseen yhteensä 235 miljoonaa euroa viidelle vuodelle.

“Lisävoimavarat varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen ovat tärkeitä tulevaisuusinvestointeja, mutta korkeakoulujen rahoitusta ei edelleenkään saada nostettua kansainväliselle tasolle. Jatkuvan oppimisen konkreettiset tavoitteet jäävät liian epäselviksi hallitusohjelmassa”, Fjäder huomauttaa.

Muut tulevat menolisäykset kuitenkin huolettavat raskaammin erityisesti, kun maailmantalous näyttää luisuvan kohti laskusuhdannetta. Suomi on pieni avoin markkinatalous, jonka talous voi heilahdella voimakkaasti maailmantalouden tuulien mukaan.

“Talouskasvu vaatii usein isojen toimien ohella tai sijasta myös onnea. Tällä hetkellä kaikki maailmantalouden riskit näyttävät vaikuttavan Suomeen negatiivisesti”, Kärkkäinen sanoo.

Lisäksi Suomen ongelmat ovat paljolti rakenteellisia, kuten ikääntyminen. Rakenteellisiin ongelmiin pitäisi pystyä vastaamaan taloussuhdanteesta riippumatta.

“Olen erittäin huolissani siitä, jos työllisyysastetta ei saada nostettua. Pitää muistaa, että kaikesta huolimatta 2030-luvulla tulee isoja kuluja muun muassa ikäsidonnaisista maksuista, ja sen laskun maksavat lopulta nuoremmat ikäpolvet. Mielestäni hallitus ei voi toteuttaa kaikkia suunnitelmia, mikäli työllisyysaste sakkaa”, Fjäder sanoo.

Artikkelin on kirjoittanut kaupallinen johtaja Outi Toivanen-Visti

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta