Kaupallinen yhteistyö Varma

Eläkevarojen vastuullisella sijoittamisella torjutaan ilmastonmuutosta ja parannetaan työoloja

Vastuullisesti sijoitettu eläkeraha on merkittävä muutosvoima. Työeläkeyhtiö voi suursijoittajana hillitä ilmastonmuutosta, kohentaa kehnoja työoloja ja ohjata yritysten hallintokäytäntöjä kestävämpään suuntaan. Parasta tuottoa sijoittajalle eivät tarjoa kympin oppilaat vaan ne yritykset, jotka ovat vasta kehittämässä vastuullisuuttaan.

Kaupallinen yhteistyö: Varma
”Yrityksiä ei kannata rajata kokonaan ulos, koska niiden toiminta voi muuttua. Mustat listat ovat vanhanaikaisia, tässä on paljon harmaan eri sävyjä”, sanoo Varman vastuullisen sijoittamisen johtaja Hanna Kaskela.

Lyhyesti:

  • Vastuullisesta sijoittamisesta on tullut sijoitusmaailman megatrendi. YK:n vastuuperiaatteiden mukaan hoidettujen varojen määrä on 68 biljoonaa dollaria. 
  • Työeläkeyhtiö Varman osakesijoitusten hiilijalanjälki on kahdessa vuodessa pienentynyt 27 prosenttia.
  • Vastuullinen sijoittaminen ei ole enää mustien listojen laatimista vaan sijoittajat pyrkivät vaikuttamaan yrityksiin, jotta ne toimisivat ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestävästi.
  • ESG-analyysi on keskeinen työkalu vastuullisessa sijoittamisessa. Sen avulla arvioidaan sijoituskohteiden ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon liittyvä vastuullisuus.

Hanna Kaskela nimitettiin viime vuonna Varman vastuullisen sijoittamisen johtajaksi. Hän on rakentanut globaalia kestävän kehityksen osakesalkkua, jonka arvo oli vuoden vaihteessa 400 miljoonaa euroa. Tätä edelsi noin kymmenen vuoden ura salkunhoitajana Varmassa.   

Uransa aikana hän on seurannut vastuullisen sijoittamisen nousua trendiksi. Esimeriksi YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteiden allekirjoittajien määrä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti, ja vastuuperiaatteiden mukaisesti hoidettujen varojen määrä on huikeat 68 biljoonaa (tuhat miljardia) dollaria. Vastuullisesta sijoittamisesta on tullut siis myös valtava muutoksen vipuvarsi maailmassa.

”Vastuullisuuteen liittyy vahvasti se, että maailmasta on tullut valtavan avoin. Kaikki on online koko ajan ja mahdolliset ongelmat paljastuvat heti. Tämän avoimuuden kääntöpuolena on se, että liikkeellä on paljon kohinaa ja muutakin agendaa kuin väärinkäytösten paljastuminen. Tämä asettaa  sijoittajalle haasteen selvittää, mikä on koko kuva, mitä oikeasti on tapahtunut”, Hanna Kaskela sanoo.

Koska paine vastuullisuuteen on suuri, voi vastuullisuus olla vain markkinointikikka. Vastuullisuus ei voi Kaskelan mukaan olla julistuksellista – sitä, että yritys määrittelee jonkin asian ”vastuulliseksi” muun toiminnan eläessä omaa elämäänsä.

”Vastuullisuuden on koskettava aidosti yrityksen kaikkea toimintaa. Yrityksellä saattaa olla tosi hieno 900 sivun vastuullisuusraportti ja mahtavaa tarinaa, mutta se ei liity mitenkään yrityksen liiketoimintaan ja siihen, miten toimintaa todellisuudessa ajetaan. Esimeriksi siihen, minkälainen kattila siellä laitoksen nurkassa on ja mitä siellä poltetaan. Tällaisella raportilla sijoittaja harvoin tekee mitään.”

Miten sitten Varman tapainen institutionaalinen sijoittaja valitsee nuo yritykset salkkuunsa, jos yritysten vastuuraportteihin ei aina ole luottaminen? Miten Kaskela tiimeineen siivilöi osakkeet kestävän kehityksen salkkuun?

Salkkuun valitaan maailmanlaajuisesti sellaisia yrityksiä, jotka hyötyvät liiketoiminnassaan ilmastonmuutoksen torjunnasta. Useimmat niistä ovat teollisia yrityksiä – tyyppiesimerkkinä vaikkapa aurinkopaneelivalmistaja. Valinta ei kuitenkaan jää paneelivalmistajaan, vaan mukaan voi mahtua myös yritys, joka asentaa paneeleja ja yritys, joka myy aurinkosähkön sekä yritys, joka tarjoaa verkon komponentteja – koko arvoketju siis.

Salkussa on myös yrityksiä, joilla on merkittävät tavoitteet päästöjensä vähentämiseksi. Useimmiten ne ovat kuluttajatuotteiden valmistajia, koska poliittisten päätösten ohella kuluttajat ovat merkittävä voima, joka ajaa yrityksiä muutokseen.

Aivan näin yksinkertaista vastuullisten yritysten valinta ei kuitenkaan ole. Valinnan kohteena oleva yritysmassa ajetaan monen ”mankelin” läpi. Keskeinen osa prosessia on niin sanottu ESG-luokittelu, jossa yritykset arvioidaan sen perusteella, kuinka vastuullisia ne ovat ympäristön kannalta, työnantajina ja hallintotapansa puolesta.

Vastuullisen sijoittamisen kolme avainkirjainta: ESG

Keskeinen osa vastuullisen sijoittamisen prosessia on niin sanottu ESG-analyysi, jossa yritykset arvioidaan sen perusteella, kuinka vastuullisia ne ovat ympäristön kannalta, työnantajina ja hallintotapansa puolesta.

Lyhenne tulee englannin kielen sanoista environment, social, governance.

E  Ympäristöasiat ovat nousseet vastuullisessa sijoittamisessa keskeiseen asemaan, koska sijoittajat kiinnittävät yhä enemmän huomiota ilmastonmuutoksen hillintään. Esimeriksi Varman kestävän kehityksen osakesalkkuun valikoidaan yhtiöitä, joiden liiketoiminta hyötyy ilmastonmuutoksen hillinnästä

S  Sosiaalisen ulottuvuuteen kuuluvat muun muassa ihmisoikeudet, inhimilliset työolot ja elämiseen riittävä palkka. Sijoittajia kiinnostavat myös sellaiset asiat kuin ruokaturvallisuus sekä toimitusketjujen vastuullisuus ja läpinäkyvyys.

G  Yritysten hallintotapa on hyvin kulttuurisidonnaista ja paikallisesta lainsäädännöstä riippuvaista. Se, onko hallintotapa hyvää vai huonoa, on sijoittajan näkökulmasta läpinäkymättömämpää ja vaikeammin selvitettävissä kuin yrityksen ympäristö- tai sosiaalinen vastuu. Hallinto kuitenkin viime kädessä määrittää sen, kuinka vastuullisesti yritys toimii.

Varma on yksi Suomen suurimmista sijoittajista, sen sijoitusten kokonaisarvo on lähes 46 miljardia euroa. Tuo vastaa lähes tulkoon Suomen valtion vuosibudjettia. Kokonaisuudessaan eläkeyhtiöiden hallitsema sijoitusvarallisuus on Suomessa noin 200 miljardia euroa. Eläkevarojen sijoittamisen vipuvarsi ja mahdollisuudet vaikuttamiseen eivät siis ole aivan vähäiset.

Vastuullisuus näkyy sijoituspäätöksissä. Varma on vähentänyt sijoituksiaan energiaintensiivisissä yhtiöissä. Salkusta on suljettu kokonaan pois hiilikaivosala ja fossiilisiin polttoaineisiin tuotantonsa nojaavat energiayhtiöt. Öljyosakkeitakin on häviävän vähän suorissa omistuksissa. Varman osakesijoitusten hiilijalanjälki on pienentynyt kahdessa vuodessa 27 prosenttia.

Takavuosina vastuullisen sijoittamisen arsenaaliin kuuluivat mustat listat ja epäeettisesti toimivien yritysten poissulkeminen. Nyt pysyvään pannaan julistamisen tilalle on tullut yrityksiin vaikuttaminen. Sijoittajat pyrkivät vaikuttamaan siihen, että yritykset suuntaavat toimintaansa ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestävämmäksi.

Miten Varma sitten vaikuttaa suurena osakkeenomistajana sijoituskohteidensa vastuullisuuteen? Yritysten vastuullisuutta seurataan ja arvioidaan jatkuvasti. Mahdolliset rikkomukset vaikuttavat sijoituspäätöksiin. Sijoituskohteisiin pyritään vaikuttamaan myös aktiivisella vuoropuhelulla yritysten johdon kanssa, yhtiökokouksissa, hallitusten nimitysprosesseissa ja yhdessä muiden sijoittajien kanssa.

Kaskela kuvaa vastuullista sijoittamista jatkuvaksi prosessiksi, jossa yritykset ovat koko ajan sijoittajan luupin alla.  Ulkopuolelle jääneen yhtiönkin on mahdollista päästä vastuullisen sijoittajan salkkuun, jos se korjaa toimintaansa.

”Yrityksiä ei kannata rajata kokonaan ulos, koska niiden toiminta voi muuttua. Mustat listat ovat vanhanaikaisia, tässä on paljon harmaan eri sävyjä”, Kaskela sanoo.

Joku voi yhä ajatella, että vastuullinen sijoittaminen kuuluu luokkaan ”maailmanparantaminen”, ja että vastuullisiin sijoituskohteisiin sijoituksensa rajaavalla jäävät tuon rajauksen ulkopuolella odottavat tuotot saamatta. Kaskela tunnistaa ajattelutavan.

”Tämä on perinteinen anglosaksinen salkunhoitajan lähestymistapa, että mikään ei saa rajoittaa hänen tuotontekemisen mahdollisuuksiaan. Lyhyellä aikavälillä on varmasti mahdollista saada tuottoja hyvinkin vastuuttomien yritysten osakkeilla, mutta kuinka paljon parempia ne ovat kuin muut? Otetaan esimerkiksi tupakkateollisuus, jonka osuus on 1,6 prosenttia laajasta Euroopan osakemarkkinasta. Sen ulkopuolelle jää 98,4 prosenttia kaikkea muuta. On vaikea kuvitella, etteikö sieltä pystyisi löytämään yhtä hyvää tuottoa.”

Kaskela teki pitkään uraa Varmassa salkunhoitajana ennen kuin hän siirtyi vastuullisen sijoittamisen pariin. Ehkä juuri tästä syystä hän vierastaa tietynlaista ideologisuutta, joka joidenkin mielissä vastuulliseen sijoittamiseen saattaa liittyä.

”Tässä on ihan samalla tavalla kuin missä tahansa sijoittamisessa tärkeää pyrkiä tunnistamaan taitekohdat, jotka muuttavat yrityksen omaa tekemistä tai liiketoimintaympäristöä niin, että yritys menestyy siinä paremmin ja tuottaa paremmin.”

Vastuullisen sijoittajan kannalta kiinnostavimpia sijoituskohteita ovat yritykset, jotka ovat vasta kehittämässä vastuullisuuttaan. Parasta arvonnousua ei tarjoa kympin oppilas vaan sellainen, joka on vasta parantamassa juoksuaan.

Kaskelan mielestä vastuullisen sijoittajan kannattaa suhtautua ylipäänsäkin asiaansa pragmaattisesti, koska liiallinen ideologisuus saattaa jopa sumentaa asioiden ymmärtämistä. Vastuullinen sijoittaja on silti nimenomaan sijoittaja, joka pyrkii myös vaikuttamaan ympäristöönsä.

”Eihän me voida jättää tällaista maapalloa tuleville sukupolville. Se olisi vähän kuin diskonttaamista niiltä pois.”

Tämä on hiilijalanjälki ja näin sitä mitataan

  • Hiilijalanjäljellä tarkoitetaan yrityksen, organisaation, toiminnan tai tuotteen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Hiilijalanjälki raportoidaan hiilidioksidiekvivalentteina (CO2e), joka pitää sisällään hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös muut merkittävät kasvihuonekaasupäästöt, kuten esimerkiksi metaanin ja typen oksidit.
  • Hiilijalanjälkeä voidaan mitata kolmella eri tavalla. Niistä käytetään nimityksiä Scope 1, Scope 2 ja Scope 3. Otetaan esimerkiksi autotehdas. Scope 1 mittaa sitä, miten autotehtaan omat tuotantovälineet (tai vaikkapa työsuhdeautot) päästävät kasvihuonepäästöjä, Scope 2 mittaa sitä minkälaisen hiilijalanjäljen autotehdas synnyttää ostaessaan esimerkiksi maakaasulla tuotettua sähköä ja käyttäessään sitä tuotannossaan. Scope 3 mittaa tehtaalta valmistuneiden autojen päästöjä niiden koko elinkaaren aikana sekä autotehtaan käyttämien raaka-aineiden, kuten alumiinin ja teräksen valmistuksessa syntyneen hiilijalanjäljen.
  • Toistaiseksi yleisin tapa mitata hiilijalanjälkeä on Scope 1 + 2, koska Scope 3:ssa on paljon ongelmia (mm. kaksinkertainen laskenta).  Scope 3 ottaa huomioon koko toimitusketjun päästöt. Joissain tapauksissa se saattaa olla yli 90 prosenttia kaikista päästöistä.
  • Hiilijalanjälki on taaksepäin katsova mittari, eikä se kerro mitään tulevasta. Yksittäinen pistehavainto ei riitä. Havaintoja tarvitaan useita, jotta tiedetään mikä on kehityksen suunta.
  • Kehitystä voidaan seurata vain, jos mittaus tehdään samalla tavalla joka kerta.

 

Jutun on kirjoittanut toimittaja Juha Ruonala