Kaupallinen yhteistyö Apteekkariliitto

Apteekista lääkkeiden noutopaikka vai aito osa terveydenhoitoa – näin muut Pohjoismaat valitsivat

Kaikki Pohjoismaat Suomea lukuun ottamatta ovat toteuttaneet apteekkireformin. Kehityssuuntia on kaksi, erikoiskauppa-apteekki tai terveydenhuoltoapteekki. Kumpaan suuntaan Suomi lähtee?

Kaupallinen yhteistyö: Apteekkariliitto
Perinteinen apteekki on apteekki, joka on keskittynyt myymään lääkkeitä ja antamaan lääkeneuvontaa. Pohjoismaisia kehityssuunntia on erikoiskauppa-apteekki ja terveydenhuoltoapteekki. Kuva: Jan Sandvik / Apteekkariliitto

Lyhyesti: Apteekista lääkkeiden noutopaikka vai aito osa terveydenhoitoa – näin muut Pohjoismaat valitsivat

  • Islanti, Norja, Ruotsi ja Tanska ovat toteuttaneet apteekkireformin.
  • Islannissa, Norjassa ja Ruotsissa apteekit ovat nyt pääosin kansainvälisten ketjujen hallussa, Tanska säilytti proviisoriomistusmallin.
  • Ketjuomisteiset apteekit ovat suuntautuneet kohti aktiiviseen tuotemyyntiin perustuvaa erikoiskauppaa, proviisorimallissa korostuvat terveydenhuolto ja rationaalinen lääkehoito.
  • Helsingin yliopiston sosiaalifarmasian professori Marja Airaksinen katsoo, että Suomella olisi hyvä pohja kehittää suomalaisia apteekkeja vahvemmin osaksi terveydenhuoltoa parantamaan lääkitysturvallisuutta ja erityisesti ikäihmisten  lääkehoidon laatua. 

 

Kun lääkealan professori puhuu alallaan vallitsevasta kaaoksesta, on syytä huolestua.

Nyt on siis syytä huolestua.

Helsingin yliopiston professorin Marja Airaksisen mukaan suomalainen lääkitseminen on kaaoksessa.

”Ihmiset ovat hukassa lääkehoitojensa kanssa!” Airaksinen toteaa.

Ajantasaisen lääkityslistan puuttuessa kokonaiskuvaa ihmisten lääkityksestä ei ole kenelläkään. Tämä on erityinen ongelma iäkkäille. Heidän lääkehoitojensa ongelmat ovat moninaisia. Lääkkeet saattavat esimerkiksi ”jäädä päälle” eli niitä käytetään liian pitkään, kun kukaan ei huomaa tarkistaa, pitäisikö ne lopettaa. Nuoremmatkaan eivät aina osaa ottaa lääkkeitään oikein. Hoitoon ei sitouduta. Seuranta on retuperällä. Airaksisen mukaan Suomessa on jopa syöpäpotilaita, joilla ei ole käytössään kotihoidossa hoitosuunnitelmaa. Silti heidän oletetaan ottavan lääkkeensä omatoimisesti.

Apteekeilla voisi Airaksisen mukaan olla paljonkin annettavaa kaaoksen taltuttamisessa. Apteekeille tehtyjen tutkimusten mukaan niillä olisi siihen myös haluja. Isojen investointien tekeminen kuitenkin huolestuttaa apteekkareita tilanteessa, jossa ala elää epävarmuudessa.

Muut Pohjoismaat ovat jo toteuttaneet apteekkireformin. Niissä lähtötilanteet ovat olleet hyvin erilaisia. Esimerkiksi Ruotsissa apteekit olivat valtion omistuksessa, kun taas Tanskassa apteekit olivat – ja ovat yhä – proviisoriomisteisia.

Tavoitteet sen sijaan olivat kaikissa uudistuksissa samanlaisia. On haluttu tehokkaampaa toimintaa, laajempaa aukioloa, parempaa palvelua ja yhteiskunnalle alempia lääkekustannuksia.

Isoja kehityssuuntia on kaksi, erikoiskauppa-apteekki ja terveydenhuoltoapteekki.

Perinteinen apteekki on apteekki, joka on keskittynyt myymään lääkkeitä ja antamaan lääkeneuvontaa. 

Erikoiskauppa-apteekki taas on myyntiorientoituneempi. Se myy esimerkiksi kosmetiikkaa ja lisäravinteita panostaen niiden markkinointiin. Sen tulonmuodostuksessa oheismyynnillä on merkittävä rooli ja henkilökuntaa koulutetaan sen mukaan myyntityöhön.

Terveydenhuoltoapteekki on suuntautunut terveydenhuoltoon ja täydentää sitä. Se neuvoo, auttaa lääkityksen aloittamisessa, seuraa lääkehoidon onnistumista, rokottaa ja myy näitä palveluita. Tällöin sen tulot eivät perustu pelkästään lääkemyyntiin vaan terveydenhuollon palveluihin, kuten koneelliseen lääkkeiden annosjakeluun ja lääkehoitojen arviointiin. Annosjakelussa apteekki korvausta vastaan huolehtii siitä, että monia lääkkeitä käyttävät saavat lääkkeensä helppokäyttöisissä annospusseissa. Apteekit osallistuvat myös näiden asiakkaiden lääkehoidon säännölliseen tarkoituksenmukaisuuden arviointiin.

Islannissa, Norjassa ja Ruotsissa apteekkien omistus vapautettiin. Uudistukset veivät erikoiskauppa-apteekin suuntaan.

”Tuotemyynnin lisääminen on toimijoille yksinkertaisempi tie kuin palveluihin satsaaminen olipa apteekkien omistuspohja mikä tahansa”, Airaksinen sanoo.

Kaikissa maissa alalla on tapahtunut vertikaalista integraatiota, eli lääketukut voivat olla omistajina apteekeissa. Airaksinen pitää kehityssuuntaa huonona.

”Se on vähän sama asia, kuin jos lääkkeitä määräävät lääkärit omistaisivat apteekit. Ne on eriytetty juuri sen takia, ettei lääkkeitä määräävä taho hyötyisi lääkkeiden myynnistä. Myös lääketukkujen omistajuus johtaa medikalisaation lisääntymiseen”, sanoo Airaksinen.

Islanti oli ensimmäinen, joka käynnisti uudistuksen. Vuonna 1996 se purki apteekkisääntelyn nopean valmistelun jälkeen. Seuraavana uudistusvuorossa oli Norja. Airaksinen pitää uudistuksia huonosti onnistuneina terveydenhuollon näkökulmasta.

Islannin apteekkiuudistus

  • Apteekkien määrä lisääntyi, aukioloajat pitenivät.
  • Apteekin saa omistaa kuka tahansa, mutta toimilupa voidaan myöntää vain farmaseuttisen koulutuksen saaneelle.
  • Omistus on keskittynyt apteekkiryhmittymiin ja ostoliittoumiin.
  • Farmaseuttinen neuvonta säädetty lakisääteiseksi.
  • Lääkekorvausmenot eivät laskeneet.
  • Lääkkeiden saatavuus syrjäseuduilla paikoin heikkoa.

”Islannissa suurin piirtein kuka tahansa kadunmies voi olla apteekissa töissä. Norjassa on vahvemmat säädökset siitä, miten apteekkia pitää hoitaa”, Airaksinen sanoo.

Kummassakin maassa omistus keskittyi reformin jälkeen kansainvälisille ketjuille. Norjassa yhteiskunnan lääkemenot laskivat, mutta siinä auttoi ennen kaikkea geneeristen eli vaihtokelpoisten lääkkeiden korvausjärjestelmän käyttöönotto samaan aikaan apteekkiuudistuksen kanssa. Islannissa uudistus johti siihen, että lääkkeiden hinnat pääkaupunki Reykjavikin alueella ovat muuta maata halvemmat.

Norjan apteekkiuudistus

  • Apteekkien määrä lisääntyi, aukioloajat pitenivät.
  • Lääkeneuvonta on kirjattu lakiin apteekkien velvollisuudeksi.
  • Lääketukkujen omistamat apteekkiketjut ohjaavat voimakkaasti apteekkien tuotevalikoimaa.
  • Lääkkeiden saatavuus syrjäseuduilla on paikoin heikkoa.

Kolmantena uudistusvuoroon tuli Ruotsi. Se yritti Airaksisen mukaan välttää muiden tekemät virheet. Airaksinen kehuu Fredrik Reinfeldtin hallituksen läpiviemän uudistuksen valmistelua perusteelliseksi ja hyvin tehdyksi. Uudistus oli valtava: hallitus yksityisti valtiollisen apteekkiketjun useammalle ketjulle. Lopputulos ei kuitenkaan vastannut hyvää valmistelua.

”Toiminta on edelleen kaaoksessa. Se ei vieläkään vastaa sitä, mitä yhteiskunta halusi. Uudistuksella haluttiin palveluita, mutta uudistus toi tiettyjen valmisteiden osalta jopa turvallisuusriskejä”, Airaksinen sanoo.

Farmasian professori näkee tilanteen erityisen harmillisena myös apteekkien henkilökunnan näkökulmasta. Ruotsissa apteekkien henkilökunnan sairauspoissaolojen määrä on lisääntynyt. Työ on menettänyt tarkoituksensa.

Ruotsin apteekkiuudistus

  • Apteekkien määrä puolitoistakertaistui ja aukiolot pitenivät.
  • Reseptilääkkeiden välitön saatavuus sekä lääkeneuvonta heikkenivät.
  • Reseptilääkkeiden hinnat ovat viitehintajärjestelmän piirissä, joten niiden ei ole voitu edes olettaa laskevan uudistuksen myötä.

”Lääkehoidon ammattilaisista on tehty myyjiä. Se on turhauttavaa ja terveydenhuollon resurssien tuhlausta. Heidän ammattitaitoaan tarvittaisiin edistämään rationaalista lääkehoitoa eikä lisäämään lääkekaaosta”, Airaksinen sanoo.

Ruotsi on jo ottanut uudistuksessa askelia taaksepäin. Ruokakauppoihin siirretyt parasetamolitabletit on palautettu apteekkeihin ja farmaseuttista neuvontaa koskevaa sääntelyä on kiristetty potilas- ja lääkitysturvallisuudessa havaittujen ongelmien takia.

Viimeisenä uudistuksen teki Tanska vuonna 2015 pitkän yhteiskunnallisen keskustelun jälkeen. Deregulaation sijaan kyse oli enemmänkin modernisaatiosta. Omistus säilytettiin proviisoreilla ja apteekkeja suunnattiin enemmän terveydenhuoltoapteekin suuntaan.

Tanskan apteekkiuudistus

  • Proviisoriomistus säilyi.
  • Apteekkien määrä lisääntyi, aukiolo pidentyi.
  • Tehtävät osana terveydenhuoltoa ovat vahvistuneet. Tanskalaisilla apteekeilla on samanlaisia kansanterveysohjelmia kuin suomalaisilla.

”Tanskalaiset olivat läheltä seuraamassa ja tutkimassa Islannin ja muiden Pohjoismaiden uudistusten seurauksia. Samat virheet haluttiin välttää ja tuloksena oli suorastaan konservatiivinen uudistus”, Airaksinen sanoo.

Erikoiskauppasuuntauksen välttämiseksi Tanska rajoitti apteekkien oikeutta myydä kosmetiikkaa. Lääkkeiden saatavuutta parannettiin lisäämällä apteekkien määrää.

Palataan Suomeen. Mitä täällä kannattaisi tehdä? Airaksisen mukaan Suomen pitäisi lähteä terveydenhuoltoapteekin suuntaan, mutta Tanskaa rohkeammin.

”Suomessa on niin vahva farmaseuttinen osaaminen, että meillä olisi parhaat mahdollisuudet tehdä terveydenhuoltoon todella integroitunut järjestelmä. Sitä mahdollisuutta ei ole vielä menetetty”, sanoo Airaksinen.

Suomessa farmaseuttien koulutustaso on esimerkiksi Tanskaa korkeampi, mikä mahdollistaa toimimisen terveydenhuollon osana. Apteekkien henkilökuntaa on myös laajasti erityiskoulutettu muun muassa lääkehoidon kokonaisarviointiin.

Sosiaalifarmasian professori Marja Airaksinen katsoo, että Suomella olisi hyvä pohja kehittää suomalaisia apteekkeja vahvemmin osaksi terveydenhuoltoa.

”Työkalut ja osaaminen ovat ajan tasalla, joten integraatio aidoksi osaksi terveydenhuoltoa olisi helppo tehdä. Suomalainen yhteiskunta todella hukkaa resursseja, jos lähdetään toistamaan samat virheet, joita naapurimaissa on tehty ja joita nyt yritetään korjata.”

Tällä hetkellä suomalaiset apteekit kiikkuvat erikoiskauppa-apteekin ja terveydenhuoltoapteekin välissä. Vuoden 2009 viitehintauudistus ajoi apteekkeja Airaksisen mukaan hankkimaan tuloja erikoiskaupasta ja aktiivisesta tuotemyynnistä, kun reseptilääkkeistä saatava tulo laski.

”Uudistus oli sinänsä hyvä, mutta silloin olisi pitänyt miettiä, mitä apteekkien halutaan tekevän yhteiskunnassa. Apteekit jäivät selviämään viitehintauudistuksen aiheuttamasta tulojen vähenemisestä itse. Ei mietitty sitä, millainen resurssi ne voisivat olla terveydenhuollossa. Silloin niiden talouskin olisi voitu rakentaa eri pohjalta”, Airaksinen sanoo.

”Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että apteekeissa on ollut paljon valmiutta suuntautua enemmän osaksi terveydenhuoltoa, mutta yhteiskunnallinen viesti siihen suuntaan on puuttunut.”

Airaksinen huomauttaa, että sote-organisaatioissa tehtävistä HaiPro-ilmoituksista noin 40 prosenttia koskee lääkehoitoa. HaiPro on sosiaali- ja terveydenhuollon vaaratapahtumien raportointijärjestelmä. Se ei vielä nykyisin kata kovinkaan hyvin avohoidossa tapahtuvaa hoitoa.

”Kun peilataan kaikkiin tutkimuksiin terveydenhuollon lääkitysturvallisuusriskeistä, voidaan todeta, että tarvitsemme joka ikisen terveydenhuollossa toimivan iikan turvaamaan rationaalista lääkehoitoa”, Airaksinen sanoo.

Tätä kehitystä tukisivat myös terveydenhuollon tietojärjestelmien odotetut parannukset, jotka mahdollistavat lääkehoidon paremman seurannan ja apteekkien osallistumisen siihen.

”Meillä on kahden vuoden reseptit monessa lääkkeessä. Missään muualla maailmassa ei ole näin pitkiä lääkemääräyksiä. Jossain pitäisi seurata sitä, miten lääke on tehonnut. Apteekit pitäisi valjastaa seuraamaan ihmisten vointia ja ihan lakisääteisesti”, sanoo Airaksinen.

Apteekit ovat Suomessa saavuttaneet hyviä tuloksia esimerkiksi astman, diabeteksen sekä sydän- ja verisuonisairauksien hoitoa tukevilla kansanterveysohjelmillaan. Nyt iso kysymys kuuluu, miten ne saataisiin tukemaan paremmin erityisesti ikääntyneiden hoitoa.

”Meillä on iäkkäitä ihmisiä, joiden lääkehoitoa ei seuraa kukaan. Kerran aloitettuja lääkkeitä saatetaan syöttää heille hautaan asti ilman, että kukaan kunnolla arvioi lääkehoidon tarpeellisuutta”, Airaksinen sanoo.

Airaksisen mielestä suomalainen keskustelu on ollut yksisilmäistä ja keskittynyt liiaksi apteekkien omistukseen.

”Vain se kolmen miljardin potti kiinnostaa. Lääkehoito on kuitenkin vaikuttava terveydenhuollon toimenpide ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi leikkausoperaatio, ja se unohtuu tästä keskustelusta.”

Faktalaatikkojen lähde: Suomen Apteekkariliitto

 

 

Artikkelin on kirjoittanut MustReadin kaupallinen johtaja Merja Mähkä